Vieraannutetun bonuslapsen lähestyminen, miten toimisit?
Enpä keksinyt järkevää otsikkoa, mutta tässä tarinaa avatakseni tilannetta, johon kaipaan kokemuksia.
Usein puhutaan siitä, että vieraannutettu tai toisen biovanhemman mustamaalaamista kuuntelemaan joutunut lapsi isompana ymmärtäisi, ettei tilanne olekaan ok tai kuten on kerrottu ja annettu ymmärtää.
Olen bonusvanhempana tällaisessa tilanteessa mahdollisesti nyt ja mietin, miten toimia.
Olen ollut puolisoni lapsen kanssa hyvissä (olemme toisiamme kohtaan ystävällisiä), mutta etäisissä väleissä. Nuori (pian 18 v.) on nyt alkanut yhtäkkiä viestitellä minulle ja on kiinnostunut tekemisistäni. Aiemmin on selvästi vältellyt lähentymistä kanssani. Rehellistä keskustelua hänen kanssaan on aina ollut vaikea virittää, joten en tiedä, mistä nyt tuulee.
Minun asiani saattavat hänen kauttaan hyvinkin valua äidilleen, jossa ne muuntuvat muuksi kuin mitä oikeasti ovat. Sanomisiani muunnellaan ja täällä ollessaan on lähtenyt mielellään (nähdäkseni ja omien sanojensa mukaan) meidän tekemisiin, mutta äidille kerrottuna onkin (äidin kertoman mukaan) ollut kurjaa eikä haluaisi kanssani viettää aikaa, joten olen itsekin pitänyt etäisyyttä.
Vuosia kestetyn kuramäärän jälkeen koen myös vaikeita tunteita ja omaa sivurooliani tuntuu vaikealta nyt yhtäkkiä muuttaa. En haluaisi silti viestiä nuorelle, etten halua hänen seuraansa tai muutosta tilanteeseen, koska lopulta hän on ollut tilanteeseen syytön, vaikka onkin toisinaan lähtenyt mukaan arvosteluun ja jopa valheisiin.
Luottamuksen puute juurikin hankaloittaa tilannetta, joten iso osa minusta haluaisi antaa tilanteen olla ennallaan ilman uusia sontamyrskyjä, joita lapsen iästä huolimatta on aika varmasti luvassa, jos äitinsä saa tietää yhteydenpidostamme. Toisaalta haluaisin tulevaisuuden, jossa nuori kävisi mielellään itse ja mahdollisen oman perheensä kanssa meillä. Tässä ehkä olisi tilaisuuteni muuttaa suuntaa.
Onko kenelläkään oikeasti kokemusta siitä, että bonuslapsi/nuori haluaisikin vuosien päästä luoda suhdetta bonusvanhempaan, miten tilanne eteni?
Kommentit (45)
Meillä on tilanne se lapsen kasvettua aikuiseksi, ettei halua olla valehtelevan ja arvostelevan äitinsä kanssa juurikaan tekemisissä. Isäänsä ja minuun on hyvät välit. Joskus ne nuoretkin rupeavat tosiaan miettimään omilla aivoillaan.
Lapsella on lähtökohtaisesti halu miellyttää vanhempiaan ja olla heidän puolellaan. Vaikka nuorella olisikin ollut teillä ollessaan mukavaa, hän kääntää asian päinvastoin puhuessaan äidilleen juuri tästä syystä. Siinä on aikamoista luovimista, jos ei saisi kertoa, että on viihtynyt isän luona, koska silloin äiti pahoittaa mielensä.
Ehkäpä nuori on alkanut nimenomaan vähitellen ymmärtää näitä teidän aikuisten suhteita, mutta äiti on silti äiti. Sinä voit suhtautua asioihin kuten haluat, mutta itse yrittäisin vähitellen rakentaa luottamusta lapseen, vaikka hän olisi sen aiemmin pettänytkin. Pikkuhiljaa ja varovasti edeten. Ei sinun ole pakko heti avata koko elämääsi, mutta varovaisen avoimesti voi suhtautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et saa koskaan luotua toimivaa suhdetta häneen, jos kutsut häntä bonuslapseksi. Sulla on peiliin katsomisen paikka nyt.
Mikään termi ei oikein sovi tähän tilanteeseen. Ja olen tosiaankin potenut huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä, että olen aiheuttanut tällaisen tilanteen, vaikka jos ei olisi minua, voisi olla joku muu tässä samassa paikassa, ja lapsen tilanne ihan sama.
Pelkään kyllä omalla toiminnallani pahentavan tilannetta, jos teen jotain tai sittenkään en. AP
Olet aiheuttanut tämän tilanteen? Suomeksi sanottuna olet siis rikkonut lapsen vanhempien parisuhteen?
En ole ollut eroon mitenkään osallisena, mutta tuskin äiti olisi yrittänyt tuhota isän ja lapsen välejä, ja lapsen ja minun, jos minä en olisi kuvioihin tullut. AP
Jos kyseessä olisi kuka tahansa toinen, niin miten toimisit? Entä jos et liian isosti kuvittelisi, että tämä on alku jollekin kauniille, sillä nuorella on oma äiti ja jonain päivänä hän on isoäiti, et sinä. Tuon nuoren perheelle olet aina isän puoliso, et muuta.
Kyllä hävettää aikuisten puolesta, kun näitä täältä lukee. Mitä ihmettä se äiti muka voi saada aikaan kääntämällä juttuja tms? Kyllähän maailmaan puhetta mahtuu. Anna puhua vaan. Pääasia, että asianosaiset tietävät missä mennään. On sinun puolestasi lapsellista, ettet pysty erottamaan lasta äidistään. Ennen kuin huomaatkaan, nuori on oikeasti aikuinen, ehkä perheellinen. Silloin kadut, jos nyt et tartu hänen aloitteeseensa, koska tämä vaihe menee ohi hyvinkin pian, kun hän aloittaa oman elämänsä. Mitä jos sinä olisit se aikuinen, luottamuksen arvoinen ihminen nyt. Ota se nenä sieltä omasta navasta vähäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä olisi kuka tahansa toinen, niin miten toimisit? Entä jos et liian isosti kuvittelisi, että tämä on alku jollekin kauniille, sillä nuorella on oma äiti ja jonain päivänä hän on isoäiti, et sinä. Tuon nuoren perheelle olet aina isän puoliso, et muuta.
Kerro toki lisää itsestäsi.
On perheitä, joissa nuorelle on läheisempi ihan joku muu kuin biologinen sukulainen. Tämä on kyllä surullista, ei sillä.
Aika idioottia kuvitella lapsia nin tyhmiksi, että ne voisi "vieraannuttaa".
Tuo sana on käytössä katkerilla eroisillä, jotka eivät viitsineet lapsistaan huolehtia ennen eroakaan.
Lapsi tajuaa kyllä, onko aikuinen oikeasti rakastava, huolehtiva, luotettava ja turvallinen. Jos ei ole, kiintymyssuhdetta ei synny. Jos se on jo syntynyt, ei sitä millään ulkoisella manipuloinnilla tuhota.
Sanoisin että anna lapsen lähestyä, jos luottamus tuntuu nyt hankalalta niin pidät vaan keskustelujen tason sellaisena, että voit elää asian kanssa jos nuori puhuu niistä muille.
Ja jos vaikuttaa siltä että toinen vanhempi pyrkii etäännyttämään nuorta puhumalla soopaa hänelle, niin en luottaisi siihen etteikö soopaa tule teidänkin suuntaanne. Todennäköisemmin nuori kaipaa itse normaaleja suhteita.
Kumma miten monella on tarve syyllistää uusvanhempi automaatiolla, vaikka olisi tavannut kumppanin pitkään eron jälkeen ja pyytäisi ohjeita tilanteen fiksuun hoitamiseen. Jollakin jätetyllä kova paikka myöntää että itsessä olisi voinut olla syytä?
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä olisi kuka tahansa toinen, niin miten toimisit? Entä jos et liian isosti kuvittelisi, että tämä on alku jollekin kauniille, sillä nuorella on oma äiti ja jonain päivänä hän on isoäiti, et sinä. Tuon nuoren perheelle olet aina isän puoliso, et muuta.
Kyseessä on ollut vaikeassa tilanteessa ollut lapsi, joka on miehelleni rakas. Ei tilannetta voi verrata keneen tahansa.
En kuvittele mitään ruusuista, mutta toivon, että miehenikin saa olla isoisä jonain päivänä ilman näitä ongelmia, ja lapsensa tykkää meillä käydä. Onpa outo ajatus, että kuvittelisin olevani lapsen äiti tai lapsensa isoäiti. Ihan voin olla se, miksi hänelle muodostun. Vaikkakin itse olen iloinen, jos oman lapseni äitipuoli tai bonusäiti, mikä ikinä hän lapselleni onkaan silloin, olisi kuin toinen isoäiti. Ei ole tarvetta kilpailla paremmuudesta. AP
Aika läheisriippuvainen ihmisen täytyy olla jos lyö yhteen molempien omat lapset ja tekee siihen vielä yhteisiä ja mitä nuorempia, sitä lonnotomanmpi tilanne, ainakin lapsille. Täällä sitten luetaan lopputuloksesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hävettää aikuisten puolesta, kun näitä täältä lukee. Mitä ihmettä se äiti muka voi saada aikaan kääntämällä juttuja tms? Kyllähän maailmaan puhetta mahtuu. Anna puhua vaan. Pääasia, että asianosaiset tietävät missä mennään. On sinun puolestasi lapsellista, ettet pysty erottamaan lasta äidistään. Ennen kuin huomaatkaan, nuori on oikeasti aikuinen, ehkä perheellinen. Silloin kadut, jos nyt et tartu hänen aloitteeseensa, koska tämä vaihe menee ohi hyvinkin pian, kun hän aloittaa oman elämänsä. Mitä jos sinä olisit se aikuinen, luottamuksen arvoinen ihminen nyt. Ota se nenä sieltä omasta navasta vähäksi aikaa.
Tämä oli myös ihan tarpeellista kuulla, koska tosiaankin tunnun jumittuvan omiin tunteisiini. AP
Kerro nyt millaisia asioita käytetään sinua vastaan, jos yrität olla asiallisissa väleissä
Minkä takia teidän pitäisi nyt lähentyä millään tavoin, jos sinulla ei ole siihen kiinnostusta? Kyseessä on viittä vaille aikuinen ihminen joka ei ole sinulle mitään sukua. Eiköhän hän voi käydä lapsuudenkodissaan isäänsä morjenstamassa vaikka sinä et hänelle mikään äitihahmo olisikaan.
Jos kemiat ei natsaa niin ne eivät natsaa, eikä teistä kumpikaan ole kummallekaan mitään velkaa.
AP, kuullostat ystävälliseltä ja tasapainoiselta ihmiseltä. Bonuslapsi varmasti aikuistuessaan tajuaa, että olet ollut ihan kiva ja haluaa jotenkin korjata välejä. Voi myös olla helpompi aikuisena/tasavertaisena jakaa asioita sinun kanssasi kuin vanhempiensa, joille hän kuitenkin on aina lapsi, aikuisenakin.
Mun ihan omista biolapsista yksi teki aikuisikää lähellä hyvin loukkaavia ja vahingollisiakin juttuja meitä vanhempia kohtaan, valehteli meille ja meistä, taustalla oletettavasti perheen ulkopuolisen sukulaisen manipulointi ja nuoren omat kodin ulkopuoliset ongelmat ja välit olivat hetken tosi huonot. Tiedän tuon fiiliksen luottamuksen puutteesta ja varomisesta.
Mä olen ottanut sen linjan, että lapsi/teini ei ole osannut toimia fiksusti ja empaattisesti, mutta minä aikuisena voin aina valita toimia ystävällisesti ja järkevästi. En kuitenkaan juttele omista asioistani hänelle yhtä mutkattomasti kuin muille lapsilleni, perusvarovaisuus on ja pysyy, mutta ei toivottavasti näy hänelle. Samaa suosittelen, suhtaudu kivasti ja mahdollista hyvä suhde, mutta älä jaa oman elämäsi sellaisia asioita, joiden kertomisesta eteenpäin pahoittaisit mielesi.
Vierailija kirjoitti:
Aika läheisriippuvainen ihmisen täytyy olla jos lyö yhteen molempien omat lapset ja tekee siihen vielä yhteisiä ja mitä nuorempia, sitä lonnotomanmpi tilanne, ainakin lapsille. Täällä sitten luetaan lopputuloksesta.
Hehe, kaikki perheet olivat tuollaisia satatuhatta vuotta.
Ydinperhe on uusi keksintö. Se syntyi vasta 1800-luvun lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hävettää aikuisten puolesta, kun näitä täältä lukee. Mitä ihmettä se äiti muka voi saada aikaan kääntämällä juttuja tms? Kyllähän maailmaan puhetta mahtuu. Anna puhua vaan. Pääasia, että asianosaiset tietävät missä mennään. On sinun puolestasi lapsellista, ettet pysty erottamaan lasta äidistään. Ennen kuin huomaatkaan, nuori on oikeasti aikuinen, ehkä perheellinen. Silloin kadut, jos nyt et tartu hänen aloitteeseensa, koska tämä vaihe menee ohi hyvinkin pian, kun hän aloittaa oman elämänsä. Mitä jos sinä olisit se aikuinen, luottamuksen arvoinen ihminen nyt. Ota se nenä sieltä omasta navasta vähäksi aikaa.
Miksi ap katuisi sitä, ettei lähenny jonkun toisen ihmisen lapsen kanssa ennen kuin tämä perheellistyy? Mitä ihmettä?
Vierailija kirjoitti:
Aika idioottia kuvitella lapsia nin tyhmiksi, että ne voisi "vieraannuttaa".
Tuo sana on käytössä katkerilla eroisillä, jotka eivät viitsineet lapsistaan huolehtia ennen eroakaan.
Lapsi tajuaa kyllä, onko aikuinen oikeasti rakastava, huolehtiva, luotettava ja turvallinen. Jos ei ole, kiintymyssuhdetta ei synny. Jos se on jo syntynyt, ei sitä millään ulkoisella manipuloinnilla tuhota.
Ota se pääsi pois prseestä.
Kannattaisiko sun hankkia oma lapsi? Jätä toisten lapset rauhaan. Olet ihan ulkopuolinen tuossa kuviossa. Miksi lapsen pitäisi pitää yhteyttä isän sängynlämmittäjän kanssa?
Vieraannuttaminen on todellinen ilmiö ja vakavaa henkistä väkivaltaa. Tätä yrittää tehdä mm. narsistit ja psykopaatit.
Älä vähättele sen aiheuttamaa vahinkoa ja tuskaa uhreille.
Vierailija kirjoitti:
Aika idioottia kuvitella lapsia nin tyhmiksi, että ne voisi "vieraannuttaa".
Tuo sana on käytössä katkerilla eroisillä, jotka eivät viitsineet lapsistaan huolehtia ennen eroakaan.
Lapsi tajuaa kyllä, onko aikuinen oikeasti rakastava, huolehtiva, luotettava ja turvallinen. Jos ei ole, kiintymyssuhdetta ei synny. Jos se on jo syntynyt, ei sitä millään ulkoisella manipuloinnilla tuhota.
Vastailet nuoren lähettämiin viesteihin ystävällisesti ja neutraalisti. Annat häen lähestyä ja olet vastaanottavainen kun hän näin tekee, mutta pidät huolen myös omista rajoistasi. Pidät huolen, että kaikki mitä vastaat hänelle on sellaista mitä voisit sanoa myös hänen vanhempiensa aikana. Siellähän ne sitten viesteissä ovat tallella, vaikka niitä kuinka alkaisi väännellä.