Lue keskustelun säännöt.
Määräaikainen työ vie kaiken energian
04.10.2022 |
Olen niin totaalisen poikki etten jaksa mitään. En edes jutella lapseni kanssa. Aloitin jokin aika sitten vuoden määräaikaisen sijaistuksen ja tämä työ on jotain niin kuormittavaa, etten olisi ikinä uskonut. Työ itsessään on ihan hirveää ja joka ikinen päivä on kuin tulipalojen sammuttelua kastelukannulla. Olen puhunut esimiehelle, ei apua sieltä. Työkaveri ei auta missään, neuvoo vain ottamaan selvää itse. Kaikki on käsittämättömän koukeroista ja työlästä ja epäonnistun jatkuvasti, mikä on asia jota en ole ikinä ennen työelämässä tehnyt. Mitään ei ehdi tehdä huolellisesti ja töitä on ihan liikaa.
Töihin menee 8 tuntia päivässä ja matkat päälle 1,5h ja tämän ajan lapsi on päiväkodissa, ikävä on suunnaton. Haen hänet, mennään kotiin ja kaadutaan molemmat väsyneinä sohvalle, josta pienen hetken päästä iltapalan kautta nukkumaan. Aamulla 5.30 ylös rättiväsyneenä. En palaudu viikonloppuna. Tukiverkkojakaan ei ole mutta ennemmin haluaisin itse viettää lapsen kanssa enemmän aikaa. Päätä särkee jatkuvasti ja olo on kuin kuumeisella usein.
Mitä mä teen? Sinnittelenkö määräaikaisuuden loppuun (vielä yli 8 kuukautta jäljellä mutta pahin sesonki on edessä), jatkoa en edes halua missään nimessä vai pitäisikö vain lähteä (koeajalla)?
Kommentit (17)
Työnteko on kamalaa, siksi yhteiskunnan tulisi lopettaa kaikki työttömyysetuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
irtisanoudu koeajalla mikäli taloustilanteesi kestää karenssun rai työttömyyden.
vaikuttaa helvetiltä.
Kokeile terveempi asenne töissä. Olet liian tunnollinen ja kiltti ja työnantaja hyväksikäyttää sitä. Teet ne työt mitkä ehdit normaalilla nopeudella tehdä. Pidät kahvitauot ja ruokatauot täysmittaisina. Jos kerran työtehtäviä ei opeteta tai perehdytetä, teet ne sitten miten teet ja sillä sipuli. Lain mukaanhan työtehtäviin pitäisi perehdyttää tietääkseni.
Työnantaja antaa sinulle loputtomiin tehtäviä,jos et itse tee rajoja. Yksi ihminen kun voi tehdä vain tietyn verran ja kokemattomana ei saa 100% työpanosta monestikaan irti alussa. Jos työnantaja tykkää kyttyrää niin oma on ongelmansa.
Jäät ihan huolella tekemään huolellisesti yhden homman kerrallaan ja annat palaa ympärillä.
Problem solved. Pitkällä tähtäimellä ainut oikea tapa toimia
Irtisano itsesi,viimeistään lapsen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäät ihan huolella tekemään huolellisesti yhden homman kerrallaan ja annat palaa ympärillä.
Problem solved. Pitkällä tähtäimellä ainut oikea tapa toimia
Osa ihmisistä myös tekee liian huolella työtehtäviä, joita ei tarvitse tehdä niin huolella. Se ei ole tehokasta. Töissä on usein pakko opetella jostain löysäämään. Ei tietenkään mistään todella tarkoista asioista (puhutaan vaikka dippainssien laskentatöistä,joiden varassa on miljoonaprojektit ja tuhannet ihmishenget)
No jos on määräaikainen,niin koeta kestää...rahaahan se vaan kuitenkin tietää...yritä priorisoida työssä...jos olis vakituinen,miettisin ehkä lähtöä jos mitään ei ole tehtävissä,mutta jos määräaikainen,sinnittelisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos on määräaikainen,niin koeta kestää...rahaahan se vaan kuitenkin tietää...yritä priorisoida työssä...jos olis vakituinen,miettisin ehkä lähtöä jos mitään ei ole tehtävissä,mutta jos määräaikainen,sinnittelisin
lisään vielä,että mua helpottaisi suunnattomasti se,että kyse on määräaikaisuudesta,osaisin suhtautua rennommin vaikeuksienkin keskellä,kun ei ole ikuista kahletta kaulassa...vaikka pääseehän siitä vakituisestakin
Vierailija kirjoitti:
Kokeile terveempi asenne töissä. Olet liian tunnollinen ja kiltti ja työnantaja hyväksikäyttää sitä. Teet ne työt mitkä ehdit normaalilla nopeudella tehdä. Pidät kahvitauot ja ruokatauot täysmittaisina. Jos kerran työtehtäviä ei opeteta tai perehdytetä, teet ne sitten miten teet ja sillä sipuli. Lain mukaanhan työtehtäviin pitäisi perehdyttää tietääkseni.
Työnantaja antaa sinulle loputtomiin tehtäviä,jos et itse tee rajoja. Yksi ihminen kun voi tehdä vain tietyn verran ja kokemattomana ei saa 100% työpanosta monestikaan irti alussa. Jos työnantaja tykkää kyttyrää niin oma on ongelmansa.
Jos ap on opetusalalla, on hän viran sijainen ja näin ollen tekee työtään virkavastuulla, vaikka onkin määräaikainen. Tällöin työtehtäviä ei vain voi jättää tekemättä. Et voi jättää oppitunteja pitämättä, kokeita korjaamatta, lasten riitoja selvittämättä, huoltajien viesteihin vastaamatta. Tuntejakin on pakko suunnitella, muuten et selviä päivistä hengissä.
Apua pitäisi kuitenkin saada kaiken tämän hallintaan, etenkin kun sitä on pyytänyt.
Itse vastaavassa tilanteessa irtisanoituisin. Kotona olet lapsellesi korvaamaton, sen sijaan uusia työntekijöitä löytyy kyllä. Etsi työ, joka on lähempänä, ettet ainakaan joudu pidentämään päivää työmatkojen takia. Opettajista on pula, löydät kyllä parempaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljasta nyt vähän millä alalla olet, niin voidaan yhdessä pohtia apukeinoja. Täällä on carmasti samalla alalla työskenteleviä.
Koskaan ei pidä irtisanoutua itse! Saikulle mars!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile terveempi asenne töissä. Olet liian tunnollinen ja kiltti ja työnantaja hyväksikäyttää sitä. Teet ne työt mitkä ehdit normaalilla nopeudella tehdä. Pidät kahvitauot ja ruokatauot täysmittaisina. Jos kerran työtehtäviä ei opeteta tai perehdytetä, teet ne sitten miten teet ja sillä sipuli. Lain mukaanhan työtehtäviin pitäisi perehdyttää tietääkseni.
Työnantaja antaa sinulle loputtomiin tehtäviä,jos et itse tee rajoja. Yksi ihminen kun voi tehdä vain tietyn verran ja kokemattomana ei saa 100% työpanosta monestikaan irti alussa. Jos työnantaja tykkää kyttyrää niin oma on ongelmansa.
Jos ap on opetusalalla, on hän viran sijainen ja näin ollen tekee työtään virkavastuulla, vaikka onkin määräaikainen. Tällöin työtehtäviä ei vain voi jättää tekemättä. Et voi jättää oppitunteja pitämättä, kokeita korjaamatta, lasten riitoja selvittämättä, huoltajien viesteihin vastaamatta. Tuntejakin on pakko suunnitella, muuten et selviä päivistä hengissä.
Apua pitäisi kuitenkin saada kaiken tämän hallintaan, etenkin kun sitä on pyytänyt.
Itse vastaavassa tilanteessa irtisanoituisin. Kotona olet lapsellesi korvaamaton, sen sijaan uusia työntekijöitä löytyy kyllä. Etsi työ, joka on lähempänä, ettet ainakaan joudu pidentämään päivää työmatkojen takia. Opettajista on pula, löydät kyllä parempaakin.
Kuule kyllä vaan voi jättää tekemättä. Se viimeistään herättää työnantajan. Täytyy olla pikkaisen tyhmä, jos itsensä burnouttiin tappaa venymällä ja venymällä. Ja työnantaja nauraa vierestä kun kiltti tyttö puurtaa.
Kerro mikä ala kyseessä? Helpompi yrittää antaa vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa vakuutusalalta. Olin itse vuoden määräaikaisuudessa vakuutusalalla ja työ oli kuormittavaa ja pitkä työmatka. Nyt eri alalla ja 100% etätyö, jota osaa arvostavaa kaiken jälkeen.
Kannattaa muistaa, että nykyään karenssi 45 päivää ei 60 päivää kuten ennen, jos siis lähdet itse koeajalla. Jos mahdollista, niin kannattaa yrittää tehdä koeaikapurku työnantajan puolelta jolloin karenssia ei todennäköisesti tule. Vakkarisopparista olisi helpompi lähteä kuin määräaikaisesta. Mieti tarkkaa ja kuuntele itseäsi.
Olin vastaavan kuuloisessa työssä määräaikaisena. Minut perehdytettiin aivan surkeasti, edeltäjäni oli ollut ko. työssä viimeiset 20 vuotta ja hänellä oli kaikki tieto siitä miten tehtävät tehtiin, mutta hän muutti toiseen kaupunkiin ja perehdytti mut käytännössä parilla sähköpostilla. Töitä oli ihan valtava määrä ja tehtävät olivat vaikeita enkä saanut keneltäkään oikein apua, koska kukaan ei osannut tehtäviä. Esimieskin jäi eläkkeelle ja tuli ummikko tilalle. Nukuin vain muutamia tunteja yössä, kun olin niin kuormittunut ja burnoutissa. Tätä työtä kesti 6 kk enkä ois kestänyt minuuttiakaan pidempään.
En suosittele jatkamaan jos et halua lopullista burnouttia. Ehkä ainakin alkuun kannattaa saikuttaa kuitenkin ennen kuin tekee irtisanoutumispäätöstä.
Tässä ap. En ole opettaja enkä vakuutusalalla mutta julkisella puolella kuitenkin. Olo on ihan hirveä, joka päivä vaan entistä hirveämpi aamuisin. Illalla olen täysin flegmaattinen ja seuraava päivä ahdistaa jo valmiiksi. Huomaan, että työ on sikäli minulle tärkeä asia elämässä, että kun siinä on kaikki päin honkia, se vaivaa mieltä koko ajan. Ei ole selkeitä työaikoja, tehtäviä sataa joka taholta ja ohjeet ovat ristiriitaisia. Ja kyllä, pelkään joka päivä tekeväni jonkin virkavirheen vahingossa, kun en vaan tiedä mitä kaikkea kaiken suhteen pitää ottaa huomioon. Ja perehdytys oli sama kuin jollain aiemmalla, yksi sähköposti. Sen jälkeen ohje on "kyselen joltain, ota selvää" ja järjestelmät ovat sitä tasoa, ettei niistä niin vain oteta selvää järjettömän monimutkaisuutensa vuoksi.
Lapsi jäi huutamaan päiväkotiin ikäväänsä ja minä tulin toimistolle ja rintaa puristaa. Tekisi mieli vaan ottaa ja lähteä mutta jotenkin koen, että ole huono jos en kestä tätä painetta.
Opetusala? Irtisanoudu, sillä oms terveys on tärkeintä.