Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ehdotin eilen miehelleni puolitosissani, että erotaan 5 vuoden päästä
21.05.2010 |
eli tehdään sellainen sopimus, että ollaan vielä 5 vuotta yhdessä (kunnes lapsemme on vähän isompi esim. vuoroviikko-systeemiin ja muutenkin helpompaa) ja sitten järjestellään asiat tänä aikana siihen malliin että on helppo ja sopuisa erota.
Tämä lähti siitä, että ensinnäkään meillä ei ole MITÄÄN yhteistä. Minä yritän toisinaan keksiä jotain, mies sanoo jyrkkää eitä kaikkeen. Mies ei näe parisuhteemme vuoksi minkäänlaista vaivaa (ei suostu yleensä edes keittämään mulle kahvia tai tulemaan edes kahvinjuontiseuraksi, jonka nyt ei pitäisi mielestäni olla ihan hirveä vaatimus puolisolta toisen huomioimiseksi, edes silloin tällöin!)
Muutenkin mies tuntuu käyvän kotona vaan nukkumassa, pelaamassa peleillään ja syömässä tai katsomassa telkkaria. Eikä näitä tehdessään tietenkään pysty keskittymään mihinkään muuhun, vaikka mulla olisi asiaakin tms. Minut huomaa ainoastaan silloin kun haluaa seksiä.
Sanoin että tämä tällainen ei vetele, että olen näin itsestäänselvyys. Ja että suhdetta -uskoi mies tai ei- tulee ihan tosissaan hoitaa ja nähdä jopa vähän vaivaa sen toisen eteen.
Ja että jos kerran olen miehen mielestä niin tylsä ihminen ettei mun kanssa huvita olla, niin minkätakia ei sitten voitaisi erota, saisi etsiä sellaisen eukon joka ei "nalkuta" siivouksista (mies kun meillä ei siivoa ja minä tasaisin väliajoin räjähtelen hänelle tästä asiasta, jonka vuoksi mies syyttää minua nalkuttajaksi) ja että saisi ehkä siinä tapauksessa seksiäkin useammin (em. syistä mua ei ole petihommat kiinnostanut kuin korkeintaan muutaman kerran kuussa).
Kas kun miehelle tuli kuitenkin hätä, ettei se halua eroamaan ruveta eikä minua kehenkään vaihtamaan. Miehen mielestä MEILLÄ MENEE IHAN HYVIN ( :D )
Sanoin, että okei, vedän "erosopimuksen" takaisin, mutta mies saa luvan astua mukavuusalueeltaan ulkopuolelle, ja nähdä vähän VAIVAA silloin tällöin suhteemme eteen. Ja lakata pitämästä minua itsestäänselvyytenä.
Ei ollut ensimmäinen kerta, kun puhuttiin näistä asioista (tai minä puhuin, miestä ei oikein saa keskusteluun mukaan, ei "osaa" puhua) mutta saa luvan olla viimeinen. Jos ei nyt tahti muutu, niin oikeasti alan järjestämään asioita siihen malliin että 3-5 vuoden päästä erotaan. En jaksa päätäni seinään hakata loppuelämääni.
Kommentit (18)
Mies sanoo vaan että pitäisi yrittää olla yhdessä kunnes tyttö täyttää 3v.
Sen jälkeen viikko-viikko -systeemillä. Siihen on nyt 2,5v aikaa.
Että lähtöä odotellessa...
Miksi minä hullu jään odottamaan sitä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehtoja? Seksiä vähintään kerran viikossa, ei jatkuvaa natinaa, aitoa tasa-arvoa, jossa kodin asioista päätetään yhdessä tai ero vuoden päästä?
jos erota haluaisin, niin eroisin heti! Ihan älytöntä tommonen odottelu, saatatte jopa missata siinä odotellessanne teidän elämänne rakkauden. Sääli.
Eikä varmaan ole lapsellekaan hyväksi tottua asumaan molempien vanhempien kanssa ja sitten joutua toteamaan vanhempien ero kun siitä jotain jo tajuaakin. helpompaa se olisi mahdollisimman pikkuisena kokea.
mitäpä te olisitte sitten tehneet? Katselleet moista miestä kiltisti loppuelämänne?
Tarvittiin jokin tehokas herätys että mies tajuaisi, etten ole välttämättä mikään itsestäänselvyys.
ap
Näin se homma hoituu. hyvä! Jospa suunta nyt kohti parempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä dr phillin ehdotus on kohtuullinen... Siis kukaanhan ei 3-5 vuotta halua löysässä hirressä elää. Eli sanoo vain, että voin pahoin suhteessamme ja olen valitettavasti alkanut miettiä eroamista. Usein miehille pitää konkretisoida asiat, mitkä ovat huonosti. Juurikin noin, että "en pidä siitä, että sanot kaikkeen ehdottamaani ei, koska..." Tai "voisin paremmin, jos tekisimme enemmän asioita yhdessä".
elämääsi. Rakastaja voisi olla vaikkapa Turkin kurdi, tai vielä parempaa - oma esimiehesi.
Kai sinulla vielä on se ihonalaisesi numero muistissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esimerkiksi että nykyisen päivittäisen usean tunnin pleikkarin hakkaamisen sijaan mies saisi pelata viikossa vain viitenä päivänä, ja silloinkin korkeintaan tunnin kerrallaan. Kaksi pelitöntä päivää pitää olla.
Ja että pitää tehdä enemmän kotitöitä, esim. tyhjentää tiskikone joka toinen päivä. jne.
ap
Kuulostaa samanlaiselta kuin meillä, ikävä kyllä. Mutta meillä ei kyllä toimisi mitenkään tuo uhkaus, ei mies usko eikä tajua, ennen kun oikeasti lähden.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei panosta perheeseensä, se ei sellaista ansaitse. Ja mikää leikki-isyys ei nyt riitä.
Teit oikein, muista pysyä tiukkana.
Miksi vedit "erolupauksen" pois? Sen kun pidät sen uhan siinä päällä, että jos ei touhu muutu niin 2015 keväällä loppuu viimeistään, ja hyvissä ajoin sitä ennen alat tosissaan järjestellä asioita. Siinä vaiheessa miehen joko täytyy aktivoitua hoitamaan omaa osaansa erosta (ja kotityöt yms. sen jälkeen ihan ite), tai sitten uskoa että nyt on tosi kyseessä ja ruveta panostamaan se sama energia avioliittoon. Mutta jos uhkailet ja sitten perut kun mies vähän hätääntyy, niin mitäs se siitä oppii muuta kuin että ei se akka tosissaan ole kuitenkaan, ja tiukan paikan tullen sen saa puhuttua pyörtämään päätöksensä. Nyt viisi vuotta "koeaikaa", jonka perusteella päättelet kannattaako sinun enää tuhlata aikaasi miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko erotaan tai sitten ryhdytään oikeasti tekemään töitä liiton parantamiseksi. Mikä IHMEEN "eropäivämäärä" viiden vuoden päähän?
Ja joo, ratkaisu ei todellakaan ole katsella miestä ja liittoa, joka ei toimi ja tyydytä, kiltisti loppuelämää; miten se sinulle edes tuli mieleen ratkaisuna. Mutta ratkaisu ei myöskään ole katsoa epätyydyttävää, eroon tähtäävää liittoa viittä vuotta. Kuulostaa aika uskomattomalta elämäntavalta. Jos liittosi on oikeasti niin epätyydyttävä, ettet halua siinä elää, on kaksi vaihtoehtoa: yrittää parantaa sen laatua ja käydä kiinni kipupisteisiin tai erota. Jos pyritte ensin mainittuun, täytyy siihen panostaa molempien. Jos mies ei halua tai osaa panostaa, jää ainoaksi ratkaisuksi ero, eikö?
Ja kenellekään ettet tee palvelusta pitkittämällä eroa viittä vuotta: a) kukaan aikuinen ihminen ei varmastikaan halua tuhlata viittä vuotta elämästään liittoon, jota ei edes ajatellut korjata, vain tuojottaen koko ajan lähenevää eropäivämäärää: mikä järki voisi tälläisessa liitossa, jossa erosta on jo sovittu, olla sen osapuolille? ja b) Luuleto, että lapsille on mitenkään parempi, että he ovat asuneet jo useita vuosia ydinperheessä ja sitten perhe särkyy? Jos perhe on särkyäkseen, on parempi, että se särkyy mahdollisimman varhain, jolloin lapset pääsevät sopeutumaan uudenlaiseen kasvuympäristöön (eri asia olisi, jos lapset olisivat vanhempia ja esim. lähdössä kotoa muutaman vuoden päästä; silloin ymmärtäisin ehkä joten eron pitkittämistä). Ja siksi toiseksikin, luuletko, etteivät lapset tajua elävänsä perheessä, jossa vanhemmat vain odottavat eron täyttöön panemista? Hienon mallin rakastavasta liitosta ja aikuisista ihmissuhteista annatte sitten näinä vuosina lapsillenne.
Yleensä ei ole hyväksi "uhkailla" erolla, jos ei sitä oikeasti halua. Ja jos taas oikeasti haluaa erota, ei ole tapana laittaa erolle päivämäärää vuosien päähän. Herätyksenä pitäisi toimia ihan se, että sanot miehellesi, ettei näin voi jatkua ja että joko eroatte tai ryhdytte pelastamaan suhdetta. NYT.
eli siis mulla on ihan omakohtaiset syyt, miksi haluaisin erota sitten vasta 3-5 vuoden päästä enkä nyt.
Minulla on aiemmasta liitostani nyt jo yli 10-vuotias lapsi, jonka isän kanssa erosimme kun lapsi oli alle 2-vuotias (kuten minun ja nykyisen lapsi nyt on). Aiheutti ihan kamalat traumat lapselle, ja edelleen on vaikeaa. Noin pieni ei tajunnut oikein mitenkään, miksi on osan ajasta isällään ja osan äidillä ja oli todella vaikeaa yrittää selittää pienelle lapselle ymmärrettävästi, että 2 päivän päästä näet taas isää/äitiä, kun ei toinen ymmärtänyt mitä on kaksi päivää jne.
Sitä en toista kertaa aio tehdä, nyt olisin viisaampi. Kouluikäinen (suunnilleen) jo ymmärtäisi paremmin, mistä on kyse, ja ettei häntä ole äiti tai isä hylkäämässä vaikka toisinaan olisi vain toisen kotona.
Eikä me miehen kanssa jatkuvasti tapella eikä ole kireä ilmapiiri. Kuten sanoin, tähän saakka on mennyt noin että mies kotona ollessaan vaan pelaa, katsoo telkkua, nukkuu tai syö, ja minä pyöritän huushollia. Kyllä mä sitä vielä kestäisin viisikin vuotta, kunhan tietäisin ettei sitä jatku LOPUTTOMIIN, jos ei se tahti nyt muutu.
Ja en mä sinänsä siis vetänyt eromahdollisuutta kokonaan pois, vaan sanoin, että erota ei tarvitse, JOS tahti muuttuu.
Ja nimenomaan tarkoitin, että nyt on sitten se viitisen vuotta "koeaikaa" jonka jälkeen aletaan valmistelemaan eroa, mielellään sovussa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esimerkiksi että nykyisen päivittäisen usean tunnin pleikkarin hakkaamisen sijaan mies saisi pelata viikossa vain viitenä päivänä, ja silloinkin korkeintaan tunnin kerrallaan. Kaksi pelitöntä päivää pitää olla.
Ja että pitää tehdä enemmän kotitöitä, esim. tyhjentää tiskikone joka toinen päivä. jne.
ap
peliriipuvuus tai muu sellainen. Voihan se olla joku "sitoutumiskammo" kun ei edes kahvia halua kanssasi juoda. Hyvin outoa. Ja tottahan miehesi mielestä "teillä" menee hyvin, kun ei hänen mitään tarvitse tehdä sen etten, senkun istuu ja pelaa. Älä odota viittä vuotta. Ala heti toimia paremman elämän puolesta ,siis sinulle itsellesi ja lapsillesi. Olet ansainnut aikuisen ihmisen rinnallesi.
huushollia siitä että sulla on toinen (vaikka ei olsikaan). Katso sitten alkaako evä värähtää mihinkään suuntaan
miehelläni tosiaan on ongelma (ehkä vakavakin) mutta se on mun käsitykseni mukaan vaan hirmuinen itsekeskeisyys ja mukavuudenhalu.
Mies on kotonaan "opetettu" siihen että ei miesten tarvitse tehdä kotitöitä, tai ylipäätäään mitään "ei oo pakko jossei haluu" onkin mieheni suosikkisanonta. Ei näe vaivaa kenenkään vuoksi, tekee kyllä "palveluksia" jos ei itselle ole vastenmielistä tai sattuu herralle sopimaan, mutta hyvin itsekeskeistä käytöstä siis.
Tosin nyt se tosiaan saa luvan loppua ja mies alkaa enemmän käyttäytymään kuten vastuullinen aikuinen, puoliso, kumppani ja isä. Ja jos se ei onnistu, niin se on heipat 3-5 vuoden päästä. Huomaapahan sitten, ettei mikään olekaan itsestäänselvää, kuten luulee.
Painotan nyt kuitenkin, että toivon tosissani että mies nyt heräsi ja asiat muuttuu. En haluaisi erota.
ap
Minulla vähän sama tilanne miehen suhteen: käy töissä, on kotona täysihoidossa ja harrastaa n.5 päivänä viikossa - eli on iltaisin lähes aina pois. Ei osallistu mihinkään.
En itsekään haluaisi erota, lapsen takia lähinnä. Mutta en myöskään usko, että mies tuosta mihinkään muuttuu. Olenkin ottanut sen asenteen, että tässä nyt katselen - hyvinkin sen 5 vuotta - ja yritän rakentavalla keskustelulla saada muutosta asioihin. Jos ja kun muutosta ei tule, lähden menemään. En aio miestä erityisesti erolla uhata, mutta ei voi jälkeenpäinkään sitten sanoa että tuli hänelle yllätyksenä.
Periaatteessa mies on ihan hyvä ihminen. Mutta täysin sitoutumaton yhteisen arjen pyörittämiseen ja lähimpiensä huomioimiseen. Haluanko tällaista loppuelämäni - se varmaan selviää tässä 5:n vuoden kuluessa kun itsekin kypsyttelen ajatusta.
Eli minusta et ajattele hullusti ap - tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
jos otetaan huomioon, että hän on jo yhden liiton mokannut. Syytä saattaa siis löytyä sieltä peilistäkin.