Lue keskustelun säännöt.
voiko yli nelikymppisenä pitkäaikaistyöttömänä löytää enää elämälle suuntaa?
03.10.2022 |
en oikein tiedä edes mikä kiinnostaisi. huomaan, että masentaa ja ahdistaa kuitenkin että olen tässä jamassa eikä minulla ole kunnollista työuraa kuten suurimmalla osalla ikäisistäni. en tiedä yhtään miten tässä voisi edetä, varsinkin kun en tiedä mihin suuntaan. ei ole mitään haavetta, enkä tiedä mitä haluaisin. kunpa löytäisin jonkun oman juttuni, minkä voisin vaikka opiskella ja saada vielä hyvän työn ja uran. en tiedä onko jo myöhäistä.
Kommentit (78)
Kaikille ei löydy koskaan ns. unelma-ammattia.
Lähihoitajan tutkinto on sitä varten, että siitä ihmiset saavat ammatin vaikka ei olisi mitään erityistä kiinnostusta tai välttämättä lahjojakaan.
Tärkeintä on, että ihminen elättää itse itsensä eikä jää laakereilleen makaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö edes pikkuisen kadehdi ketään hänen ammattinsa vuoksi ja ajattele, tuo olis varmaan kiva? Myöhäistä ei todellakaan ole, vaikka aloittaisit heti kun laitat AV-palstan kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Etkö edes pikkuisen kadehdi ketään hänen ammattinsa vuoksi ja ajattele, tuo olis varmaan kiva? Myöhäistä ei todellakaan ole, vaikka aloittaisit heti kun laitat AV-palstan kiinni.
en. ei tuu kyllä yhtään ammattia mieleen, mistä osaisin kadehtia. ainoa mitä voisin kuvitella kadehtivani jonkun toisen työssä, on juuri se oman uran löytyminen ja hyvä toimeentulo. nämä itseltäni puuttuvat. sinänsä mikään työ tai ammatti ei herätä erityistä kiinnostusta saati kateutta. koska kuten aloitukseen laitoin, en tiedä miten löytäisin sen oman kiinnostuksen johonkin alaan kun tällä hetkellä sellaista ei ole. mikään ei tunnu "omalta" niin vaikea päättää mihin suuntaan lähtisi. jotain tässä tarttis nyt elämälleen koittaa tehdä. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö edes pikkuisen kadehdi ketään hänen ammattinsa vuoksi ja ajattele, tuo olis varmaan kiva? Myöhäistä ei todellakaan ole, vaikka aloittaisit heti kun laitat AV-palstan kiinni.
en. ei tuu kyllä yhtään ammattia mieleen, mistä osaisin kadehtia. ainoa mitä voisin kuvitella kadehtivani jonkun toisen työssä, on juuri se oman uran löytyminen ja hyvä toimeentulo. nämä itseltäni puuttuvat. sinänsä mikään työ tai ammatti ei herätä erityistä kiinnostusta saati kateutta. koska kuten aloitukseen laitoin, en tiedä miten löytäisin sen oman kiinnostuksen johonkin alaan kun tällä hetkellä sellaista ei ole. mikään ei tunnu "omalta" niin vaikea päättää mihin suuntaan lähtisi. jotain tässä tarttis nyt elämälleen koittaa tehdä. ap
Eipä monikaan tykkää työstään, mutta käyvät siellä silti koska tarvitsevat elannon itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Etkö edes pikkuisen kadehdi ketään hänen ammattinsa vuoksi ja ajattele, tuo olis varmaan kiva? Myöhäistä ei todellakaan ole, vaikka aloittaisit heti kun laitat AV-palstan kiinni.
Olen eri mutta myös yli 40v pitkäaikaistyötön.
En kadehdi ketään eikä mikään ammatti herätä kiinnostusta. Minua ei kertakaikkiaan kiinnosta mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä mieti onko myöhäistä, siitä ei ole hyötyä. Voit onnistua vain jos yrität.
Joskus voi käydä niin että alasta innostuu kun sitä alkaa opiskella. Pahinta on jäädä vuosiksi odottelemaan jos innostuisi jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni käy töissä vain sen palkan tähden, niin kummalta kalskahtaa että työ= suunta elämälle. Kai joillekin jopa niin etä työ=elämä.
Ei monellakaan sitä unelma-ammattia on, mutta töissä käydään silti.
Eikä urasta voi olettaa, että se tosta vaan tulee ja hyvät tulot kaupan päälle. Jos jää tuollaista odottelemaan niin ei mitään tapahdukaan.
Nyt vaan jostain kiinni ja hommiin, vaikka ei niin kivaa olisikaan. Työ toisi ryhtiä sinunkin elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti onko myöhäistä, siitä ei ole hyötyä. Voit onnistua vain jos yrität.
Joskus voi käydä niin että alasta innostuu kun sitä alkaa opiskella. Pahinta on jäädä vuosiksi odottelemaan jos innostuisi jostain.
tää on varmaan totta, mutta vaikeus onkin valita mitä opiskella, ja missä olisi edes todennäköisyyksiä viihtyä ja työllistyä. kaikkea ei ole kuitenkaan tässä iässä mahdollista enää kokeilla. ap
Vierailija kirjoitti:
Ruokahalu voi kasvaa syödessä...
Niinpä. Mitä enemmän vaan makaa kotona niin sitä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että mikään ei muka kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan ei kaikille löydy koskaan unelma-ammattia. Jos mun unelma-ammatit kyseltäisiin niin poptähti tai huippumalli voisi olla. Ikä, musikaalinen lahjattomuus ja ulkonäön puute estävät näiden toteutumisen :D Mikään muu ei oikein nappaa. Silti kyllä elätän itseni työtä tekemällä, täytyy vaan löytää sellainen työ joka ei suorastaan riitele omien luonteenpiirteiden ja vahvuuksien kanssa. Esim. minä kun olen introvertti, olen hakeutunut työhön jota saa tehdä paljolti itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti onko myöhäistä, siitä ei ole hyötyä. Voit onnistua vain jos yrität.
Joskus voi käydä niin että alasta innostuu kun sitä alkaa opiskella. Pahinta on jäädä vuosiksi odottelemaan jos innostuisi jostain.
tää on varmaan totta, mutta vaikeus onkin valita mitä opiskella, ja missä olisi edes todennäköisyyksiä viihtyä ja työllistyä. kaikkea ei ole kuitenkaan tässä iässä mahdollista enää kokeilla. ap
Oletko jutellut te-toimiston ammatinvalintapsykologin kanssa? Ei sieltä hirveästi neuvoja saa mutta voi käydä niin että kun juttelee jonkun kanssa niin omat ajatukset alkavat selkiytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai voi, paljon vanhemmatkin löytävät töitä tai muuta mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan ei kaikille löydy koskaan unelma-ammattia. Jos mun unelma-ammatit kyseltäisiin niin poptähti tai huippumalli voisi olla. Ikä, musikaalinen lahjattomuus ja ulkonäön puute estävät näiden toteutumisen :D Mikään muu ei oikein nappaa. Silti kyllä elätän itseni työtä tekemällä, täytyy vaan löytää sellainen työ joka ei suorastaan riitele omien luonteenpiirteiden ja vahvuuksien kanssa. Esim. minä kun olen introvertti, olen hakeutunut työhön jota saa tehdä paljolti itsekseen.
Mikä työ tämä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti onko myöhäistä, siitä ei ole hyötyä. Voit onnistua vain jos yrität.
Joskus voi käydä niin että alasta innostuu kun sitä alkaa opiskella. Pahinta on jäädä vuosiksi odottelemaan jos innostuisi jostain.
tää on varmaan totta, mutta vaikeus onkin valita mitä opiskella, ja missä olisi edes todennäköisyyksiä viihtyä ja työllistyä. kaikkea ei ole kuitenkaan tässä iässä mahdollista enää kokeilla. ap
Oletko jutellut te-toimiston ammatinvalintapsykologin kanssa? Ei sieltä hirveästi neuvoja saa mutta voi käydä niin että kun juttelee jonkun kanssa niin omat ajatukset alkavat selkiytyä.
Joo olen, ei siitä ollut kyllä mitään apua. Samoin olen tehnyt ammatinvalintatestejä, mutta myöskään niistä en koe saaneeni kovin paljoa irti. Varmasti on totta, mitä tässä ketjussakin on tullut ilmi, että mitä pitempään työttömyys jatkuu, sitä vaikeampi on tavoittaa kiinnostuksen lähteitä ja suuntaa. Pitkäaikainen työttömyys vaikuttaa myös mielialaan heikentävästi, koen monesti olevani jollain tapaa "huono". Ja huomaan myös ulkopuolisten ihmisten arvottavan monesti työn mukaan ihmisiä. Siksi koitankin nyt johonkin suuntaan lähteä, etten enempää surkimukseksi muuttuisi, mietin vain tässä mikä auttaisi suunnan ratkeamisessa. Ehkä se ensimmäinen suunta ei tarvitse sittenkään vielä olla se lopullinen, vaikka semmoinen tunne helposti tulee kun ei ole nuori enää. ap
Voi löytää. Suunta on aina alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Voi löytää. Suunta on aina alaspäin.
yhtä hyvin voi olla myös ylöspäin.
Tein enemmän töitä kuin moni muu 15 - 40 vuotiaana. Valmistuin maisteriksikin välissä ja sain kaksi lasta. Olen myös kohdannut niin vaikeaita asioita että elämä on jotenkin uuvuttanut, kyynillistänyt ja loukannut syvimmin. Elämä ei ole oikeudenmukaista.
voi vielä löytää, opiskella uuden ammatinkin. suurin vaikeus lienee juuri siinä mielenkiintonsa löytymisessä.