40+, ottaisitteko uuden miehen, jos ero tulisi?
Itse en kyllä ottaisi. Parisuhteet on henkisesti raskaita.
Kommentit (95)
Oon kohta kuusikymppinen, naimisissa yli 30 vuotta. En usko, että mitään uutta miestä tähän elämään kaipaisin.
En, mutta vakkari panokavereita hankin useita. En enää ikinä halua elää puutteessa tahtomattani.
Vaikka ajattelinkin erotessani muutama vuosi sitten hyvin vahvasti, että en mitään vakituista suhdetta etsi saati halua, niin toisin on päässyt käymään :D Kun tapaa kaikinpuolin hyvän miehen ja yhteiselo on enemmän kuin mukavaa niin miksi vastustelisin oman periaatteen vuoksi.
Niin kauan kuin yksikin lapsi asuu kotona, niin en ainakaan. Olen nähnyt vain huonoja uusperhevirityksiä.
Olen hieman päälle 50, erosin 43-vuotiaana. En halua uutta miestä, pärjään paremmin yksin. En koe olevani yksinäinen, nuorin lapsista asuu vielä kotona ja harrastan nyt kaikkea sitä, mitä en ehtinyt kun lapset olivat pieniä. Miehet ovat olleet mustasukkaisia töistäni, lapsistani ja harrastuksistani, työni vuoksi joudun myös matkustelemaan välillä. En ole saanut kokea tasavertaista, luottamuksellista, intohimoista ja päihteetöntä (miehen puolelta) parisuhdetta, enkä jaksa uskoa sellaisen löytymiseen enää tässä iässä.
Jäin sinkuksi alle 40 vuotiaana ja kyllä kaikki tuli nähtyä. Enempää en halua edes tietää.
Ottaisin, mutta ensin viettäisin aikaa useampien treffimiesten seurassa ja tekisin tarkkaa analysointia. Haluan varmasti tietää, mitä haluan ja mitä en. En heittäytyisi helpolla suhteeseen.
Olen 53v. Jos tulisi ero niin ei uutta miestä eikä parisuhdetta. En ole koskaan asunut yksin ja olen ollut parisuhteessa koko aikuisikäni. Lapsetkin ovat jo aikuisia.
En ota enää uutta naista tiiviiseen parisuhteeseen. En halua edes lapsia, joten koko touhu tuntuu ajanhukalta. Joku kevyt seksisuhde jonkun vastaavalla tavalla siihen suhtautuvan kanssa voisi mennä joskus myöhemmin.
En ajatellut ottaa, otinpa kumminkin. Ei mukavaa ja sopivaa miestä viitsi potkia kauemmas.
En. Ainakaan omaan kotiini asumaan. Syömään, teatteriin, matkoille, näyttelyihin,kyllä.
En usko -en ainakaan asuisi enää kenenkään kanssa saman katon alla-passaamiskiintiö on täynnä. Eikä helmiä ole jäljellä..
Voisin vaikka ottaakin, ei minulla ole sen asian kanssa mitään ongelmia. En kuitenkaan muuttaisi yhteen ainakaan niin pitkään aikaan, kun nuorinkin lapsista on muuttanut pois kotoa.
En myöskään lähtisi ikinä mihinkään äitipuolen hommaan, se ei ole minun juttuni. Lapsenlapsiani voin aikanaan hoitaa ja ottaa kylään, mutta toisen lapsia en viitsisi katsoa kuin joskus hetken.
Yksi tuttavamies sai silloisen vaimonsa kanssa lapsen, kun mies oli 45 vuotias ja on jotenkin outoa katsoa kuinka ikäiseni mies käy vaikka kaupassa taaperon kanssa, kun oma nuorinkin on jo lukiossa. N48
Vierailija kirjoitti:
En usko -en ainakaan asuisi enää kenenkään kanssa saman katon alla-passaamiskiintiö on täynnä. Eikä helmiä ole jäljellä..
Et sinä mitään helmeä tarvitsekaan, jos kerran olet tähänkin mennessä tyytynyt johonkin mammanpelleen, jota pitää passata...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko -en ainakaan asuisi enää kenenkään kanssa saman katon alla-passaamiskiintiö on täynnä. Eikä helmiä ole jäljellä..
Et sinä mitään helmeä tarvitsekaan, jos kerran olet tähänkin mennessä tyytynyt johonkin mammanpelleen, jota pitää passata...
Älä syytä häntä jos ei onnistunut löytämäään sitä 1 miestä sadasta jota ei tarvitse passata. Sekin on luultavasti homo ja asuu ulkomailla.
Ei 40+ uutta helpolla löytä. Pitää olla naisten aatelia. Nuoremmat vie ne miehet, jotka haluaa sitoutua.
En vieläkään oikein tiedä. Erosin 2v sitten, 45-vuotiaana. Eron jälkeen on ollut pari muutaman kuukauden tapailusuhdetta, mutta en todellakaan tiedä haluanko tähän jonkun ihmisen vakituisesti nurkkiini pyörimään toisaalta nautin suuresti vapaudestani tulla ja mennä miten huvittaa, toisaalta kaipaan toista ihmistä lähelle ja viettämään aikaa kanssani.