Luokan oppilaiden nimien muistaminen, 80-luku
Kun olin lukiossa 80-luvulla, luokalla oli noin 35 oppilasta. Minä istuin koko lukioaikani eturivissä ja en oppinut muistamaan kaikkien nimiä varmaankin siksi, että välitunnit vietin kolmen kaverin kanssa. Voi olla, etten koskaan edes puhunut kaikkien kanssa.
Tämä aiheutti ongelmia silloin, kun opettaja antoi korjatut kokeet eturivissä istuville jaettavaksi.
Nyt pitää yrittää muistaa kaikkien kerrostalonaapureiden nimet.
Kommentit (14)
Minäkin muistan ihan hyvin 86-vuoden luokkalaisteni ja tokaluokkalaisten nimet
Olimm pienessä koulussa jossa oli vain noin 50 oppilasta.
Mutta nimimuistini on hyvä, muistan 20 vuoden ajalta niiden lasten nimet, joiden hoitaja olen ollut päiväkotiryhmissäni.
Sukunimiä en enää kaikilta muista.
Hah hah mikä opettäjän lellikki, oikea hikipinko!
Meidän luokalla oli ainakin Anu, Kalle, Markus, Markku, Juha, Elina, Johanna, Maria, Maija, Katja, Paula, Janne, Harri, Kirsi, Minna, Matti, Kari.
Ihan tavallisia 40+ nimiä.
Lukiossa olin vasta 90-luvun puolella, eikä meillä oppilaat jakaneet kokeita. Opettajalta haettiin nimen perusteella.
Meillä oli vajaa 50 oppilasta, nimien muistaminen toimi. Kerrostalossa ei ole pakko tietää kaikkien nimiä. Sukunimeen lisäät jonkun hauskan lisäosan, niin se luo mielikuvan, mutta asukkaat vaihtuvat usein.
Kyllähän niiden kerrostalonaapurien sukunimet voi ainakin tarkistaa alakerran ilmoitustaululta. En ole koskaan pitänyt tärkeänä "oikeiden nimien" muistamista vaikka olisin tavannut ja jutellut heidän kanssaan satunnaisesti. Jotkut tyypit muistaa tietyn kutsumanimen perusteella kun heistä tulee puhetta muissa yhteydessä muitten ihmisten seurassa. Esimerkiksi joku tyyppi saatetaan tuntea "Remontti-Reiskana" mutta hänen oikea nimensä jotta ei välttämättä koskaan käytetä kaveripiirissä voi olla Reijo Korhonen.
Lukiossa olin pääasiassa tekemissä 3 hyvän kaverin kanssa, jotka olivat samalla luokalla, samassa kaupunginosassa ja vietin tavallisesti vapaa-aikaakin heidän kanssa. Olimme myös tekemissä muutamien muiden samalla luokalla olevien tyyppien kanssa etenkin siinä vaiheessa kun rupesimme pelaamaan sählyä omilla vakioporukoilla lukion liikuntasalissa kouluajan jälkeen. Kultaisella 1980-luvulla sähly oli vielä jääkiekkoa ilman luistimia ja varusteita, ei salibändyä.
Koko lukioluokkamme oli koottu pitkän matematiikan opiskelijoista, ja siellä oli muutamia kympintyttöjä, jotka nappaisivat 6 laudaturia ja taisivat mennä opiskelemaan lääketiedettä. Noista minun kavereistani yhdestä tuli diplomi-insinööri ja toisesta juristi. Itse lähdin opiskelemaan historiaa valmistuen filosofian maisteriksi. Kaikki minun lukioaikaiset kaverini päätyivät opiskelemaan eri paikkakunnille.
Vierailija kirjoitti:
Hah hah mikä opettäjän lellikki, oikea hikipinko!
Pahimmat hikarit istuivat aina etupenkissä ja siellä takapenkissä sai olla paremmin omassa rauhassa ja selusta tuntui turvatulta.
Vierailija kirjoitti:
Just mietin tässä yhtenä päivänä, miten muistan vieläkin kaikkien ala-asteen luokkakavereiden nimet! N. 30 oppilasta meilläkin oli ekaluokan jälkeen. Yläasteeltakin muistan, mutta lukiosta enää en.
Mitä tässä nyt tarkalleen ottaen tarkoitetaan nimen muistamisella? Siis ulkomuistista vetästynä, vai luokkakuvaa katsoen?
Juuri tossa eilen muistelin kansakoululuokkani oppilaita ja nimiä tuli mieleen parikymmentä ja oppilaita luokallani oli noin 30. Jos taas olisi ollut kourassani luokkakuva, niin olisin melko varmasti osannut nimetä heistä jokaisen. Kävin siis kansakoulua yli 50 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah hah mikä opettäjän lellikki, oikea hikipinko!
Pahimmat hikarit istuivat aina etupenkissä ja siellä takapenkissä sai olla paremmin omassa rauhassa ja selusta tuntui turvatulta.
Meillä kyllä opettaja määräsi istumapaikat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just mietin tässä yhtenä päivänä, miten muistan vieläkin kaikkien ala-asteen luokkakavereiden nimet! N. 30 oppilasta meilläkin oli ekaluokan jälkeen. Yläasteeltakin muistan, mutta lukiosta enää en.
Mitä tässä nyt tarkalleen ottaen tarkoitetaan nimen muistamisella? Siis ulkomuistista vetästynä, vai luokkakuvaa katsoen?
Juuri tossa eilen muistelin kansakoululuokkani oppilaita ja nimiä tuli mieleen parikymmentä ja oppilaita luokallani oli noin 30. Jos taas olisi ollut kourassani luokkakuva, niin olisin melko varmasti osannut nimetä heistä jokaisen. Kävin siis kansakoulua yli 50 vuotta sitten.
no mulla on valokuvamuisti, joten voin luokkakuvaa katsomatta, mutta sitä miettinen palauttaa heidän nimet mieleen . Ja tiedän montako meitä oli, joten loput pystyn päättelemään siitä. Näin opin myös koulussa asiat. Kirjoitin opettajan kertomia asioita ylös, ja muistin sen mitä kirjoitin. Lukemalla en oppinut yhtä hyvin.
Ihmisten oppimistavat ovat erilaisia ja niitä ei pidä vertailla mielestäni. tai voi vertailla, mutta se on aika turhaa.
Riitta Pirkko Irmeli Vuokko Marianne Rauno Jukka Juhani Teppo Esa... nonnii nyt mä oon tunnistettu. Hei moikkaillaan täällä aika monien vuosikymmenien jälkeen :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vajaa 50 oppilasta, nimien muistaminen toimi. Kerrostalossa ei ole pakko tietää kaikkien nimiä. Sukunimeen lisäät jonkun hauskan lisäosan, niin se luo mielikuvan, mutta asukkaat vaihtuvat usein.
Muutaman vuoden olen omistanut 8 asunnon rivitalosta huoneiston niin en muista asukkaiden tai omistajien nimiä vaikka olen siinä hallituksessa ja kaikissa kokouksissa mukana. Itse en tosin asu siinä.
Luokkakuvaa katsomalla muistaa nimet ihan helposti. Ja lapsuusajan kerrostalorapun asukkaidenkin nimet muistan oikein hyvin. Muistan jopa aika monien syntymäpäivät! Nyt yritän opetella uusien naapurien nimiä ja naamoja.
Just mietin tässä yhtenä päivänä, miten muistan vieläkin kaikkien ala-asteen luokkakavereiden nimet! N. 30 oppilasta meilläkin oli ekaluokan jälkeen. Yläasteeltakin muistan, mutta lukiosta enää en.