Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveysongelmainen eikä ammattiapu auttanut. Vertaistukea?
30.09.2022 |
Olen niin pohjattoman väsynyt siihen, että terveet puhuvat avun hakemisesta kuin se olisi jokin taikasauva ongelmien ratkaisemiseen. Entä sitten, kun olet "avun piirissä" vuosia, monilla eri lääkäreillä ja tahoilla ja silti mitään muutosta parempaan ei saavuteta? Lääkitysvaihtoehtoja ei ole, enkä ole tarpeeksi toimintakykyinen hyötyäkseni terapiasta. Mitä nyt?
Kommentit (18)
Itse valmistautunut kuolemaan ensi viikolla. Ei mikään auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se menee, jokainen on loppupeleissä oman itsensä herra. Hyvä, jos joku ulkopuolisesta avusta hyötyy, mutta sekin on rajallista, kuten sanoit. En tiedä, mikä sairaus on kyseessä, mutta yleensä kaikki mielenterveyskuntoutujat hyötyvät säännöllisestä rytmistä ja rutiineista. Siitä lähdetään. Säännöllistä sisältöä päivään, päiväkeskus tms. toimintaa tai mitä tahansa aktiviteettiä, niin että aivot saavat muita virikkeitä eivätkä ajatukset kierrä pelkästään sairauden ympärillä.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4666872/hanki-apuamene-terapiaan?change…
Tässä mm. pitkä keskustelu aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee, jokainen on loppupeleissä oman itsensä herra. Hyvä, jos joku ulkopuolisesta avusta hyötyy, mutta sekin on rajallista, kuten sanoit. En tiedä, mikä sairaus on kyseessä, mutta yleensä kaikki mielenterveyskuntoutujat hyötyvät säännöllisestä rytmistä ja rutiineista. Siitä lähdetään. Säännöllistä sisältöä päivään, päiväkeskus tms. toimintaa tai mitä tahansa aktiviteettiä, niin että aivot saavat muita virikkeitä eivätkä ajatukset kierrä pelkästään sairauden ympärillä.
Kyllä minä tähän pystyn, hetkeksi. Lisää kuvioon odottamaton stressitekijä tai vaikeutunut elämäntilanne, niin koko homma leviää pahimmillaan harhoihin asti. Tuntuu vähän toivottomalta.
Sienet auttoi minulla tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sienet auttoi minulla tuossa tilanteessa.
Vähän nyt epäilyttää onko tosiaan näin kun täällä pyörit päivästä toiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa miettinyt ja luovuttanut aika päiviä sitten. Kaikkia ongelmia ei voida parantaa paskaa jauhamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sienet auttoi minulla tuossa tilanteessa.
Vähän nyt epäilyttää onko tosiaan näin kun täällä pyörit päivästä toiseen
Eli täällä käyminen on mielenterveysongelman oire? Mikä oma diagnoosisi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sienet auttoi minulla tuossa tilanteessa.
Vähän nyt epäilyttää onko tosiaan näin kun täällä pyörit päivästä toiseen
Eli täällä käyminen on mielenterveysongelman oire? Mikä oma diagnoosisi on?
Kyllä, täällä ei tänäpäivänä hengaile yksikään ns. täysjärkinen tai jolla on muuten asiat kunnossa. Omat viralliset diagnoosini ovat vaativa persoonallisuushäiriö, keskivaikea masennus sekä paniikkihäiriö. Lisäksi täytän mielestäni estyneen persoonallisuuden kriteerit, myös ptsd sopisi
Sitten täytyy löytää omat ratkaisunsa. Kokemusta on, vaikka osittain kyllä myös ulkopuolisesta avusta hyödyin. Ei näihin ongelmiin todellakaan mitään taikasauvaa ole, kenelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, auttajat ovat varmaan kuitenkin tyytyväisiä terapiaansa. Joskushan he kaipaavat sitä kaikkein eniten itse. Ole vain tyytyväinen että niin moni näki niiiin paljon vaivaa.
Tietenkin tunnelma voi vähän lässähtää myös heillä kun tajuavat, että ehkä asiat eivät ole olleet ihan just niin kuin uskoteltu ja ovat pomppineet kun mielipuolet ympäriinsä esiintyen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sienet auttoi minulla tuossa tilanteessa.
Vähän nyt epäilyttää onko tosiaan näin kun täällä pyörit päivästä toiseen
Eli täällä käyminen on mielenterveysongelman oire? Mikä oma diagnoosisi on?
Kyllä, täällä ei tänäpäivänä hengaile yksikään ns. täysjärkinen tai jolla on muuten asiat kunnossa. Omat viralliset diagnoosini ovat vaativa persoonallisuushäiriö, keskivaikea masennus sekä paniikkihäiriö. Lisäksi täytän mielestäni estyneen persoonallisuuden kriteerit, myös ptsd sopisi
En mä kirjoittanut, että yksi sienitrippi olisi muuttanut koko elämäni kerralla huippukuntoon, mutta tuollaiseen ongelmaan kuin AP:lla (ei ole tarpeeksi hyvässä kunnossa hyötyäkseen terapiasta, mikään ei auta) se kyllä auttoi kertaheitolla.
Sinne jäi se pahin passska ja vuosien tuska/vaikea masennus, ja pystyi alkaa hoitamaan itse elämäänsä parempaan kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Street theaters wau kirjoitti:
No, auttajat ovat varmaan kuitenkin tyytyväisiä terapiaansa. Joskushan he kaipaavat sitä kaikkein eniten itse. Ole vain tyytyväinen että niin moni näki niiiin paljon vaivaa.
Tietenkin tunnelma voi vähän lässähtää myös heillä kun tajuavat, että ehkä asiat eivät ole olleet ihan just niin kuin uskoteltu ja ovat pomppineet kun mielipuolet ympäriinsä esiintyen.
Vähän ärsyttää ajatella, miten tämän minunkin tilanteeni voi halutessaan hoitotaholta päin nähdä. Kun potilas ei enää jaksa käydä hyödyttömäksi osoittautuneessa terapiassa ja lääkärin kanssa sovitaan lopetettavaksi käynnit ja lääkitys, joka ei oikein sopinut alunperinkään, niin potilas on "hoidettu". Mitä sitten, että mitään ei oikeasti saatu ratkaistua. Kohta jo taas huonommassa jamassa kuin terapian alkaessa.
Minä en koe hyötyväni mitään niistä psykiatrisen sairaanhoitajan keskustelukäynneistä. Ahdistaa vaan ne samat jaarittelut. Psykiatrin suosituksesta olen siellä käynyt kuitenkin. Terapiaan en halua keskusteluapujen perusteella. Lääkityksestä ja psykiatrin hoitosuhteesta olen kyllä jonkin verran hyötynyt, lääkityksen säätö ja muutokset on tehty aina yhteisymmärryksessä ja olen saanut riittävästi sairaslomaa ja kuntoutustukihakemukset, ammatillinen kuntoutus ja muut toimenpiteet on aina menneet läpi eläkevakuutusyhtiölle psykiatrini lausuntojen avulla.
Vierailija kirjoitti:
Minä en koe hyötyväni mitään niistä psykiatrisen sairaanhoitajan keskustelukäynneistä. Ahdistaa vaan ne samat jaarittelut. Psykiatrin suosituksesta olen siellä käynyt kuitenkin. Terapiaan en halua keskusteluapujen perusteella. Lääkityksestä ja psykiatrin hoitosuhteesta olen kyllä jonkin verran hyötynyt, lääkityksen säätö ja muutokset on tehty aina yhteisymmärryksessä ja olen saanut riittävästi sairaslomaa ja kuntoutustukihakemukset, ammatillinen kuntoutus ja muut toimenpiteet on aina menneet läpi eläkevakuutusyhtiölle psykiatrini lausuntojen avulla.
Terapiassahan olisi tarkoitus alkaa muuttaa kärsimystä aiheuttavia ajattelu-ja toimintatapoja. Psyk. sairaanhoitajalle jaarittelu on todellakin aivan turhaa, sillä pyritään ikäänkuin vaan sammuttelemaan pahimpia tulipaloja. Terapiakaan ei tietysti ole mikään taikakeino, pitää olla hyvä terapeutti jonka kanssa synkkaa ja itseltä vaaditaan esim. täyttä rehellisyyttä.
Valitettavasti tuo ei ole kovin harvinaistakaan. Ja osan ihmisistä tuntuu olevan mahdoton hyväksyä että voi olla tilanne, jossa oikeasti apuja ei ole saatavilla. Veljeni on tällainen tapaus. Masennus on lääkeresistentti, terapiasta ei ole ollut mitään hyötyä, neuroleptit aiheuttaa niin voimakkaita fyysisiä sivuoireita ja veriarvojen muutoksia ettei voi käyttää, sähköhoitokin lähinnä vei muistin joksikin aikaa muttei auttanut masennukseen. Eläkkeellä hän on toki eikä ole työkykyinen, mutta kärsimystä elämä on silti jatkuvan masennuksen ja ahdisutksen kanssa.