Lue keskustelun säännöt.
Olen loppu joka tavalla
29.09.2022 |
Oman henk koht elämän surkeuteen, autoimmuunisairauteeni, maailmanpolitiikan tilanteeseen, huonosti menevään avioliittooni, velkoihin, masennukseen, huonoihin väleihin suvun kanssa, kaikkeen...
Työ ei mene edes hyvin, sain lihakseni kipeäksi ja sairaslomalle. Tuntuu ettei ole oikein ketään edes jolle puhua paitsi tämä palsta. Minulla on hyvin hyvin vähän enää aiheita joista iloita.
Ajattelin huomenna kun tulee järjestää niin että voin sentään olla aamusta asti humalassa. Tuntuu etten muuta enää halua, olen yrittänyt kaikkeni ja se on kaikki aivan surkeaa, turhaa, typerää, tyhjänpäiväistä.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo vedä kunnon lärvit niin kyllä se eilinen tuntuu oikeinkin hyvältä päivältä lauantaina kaameeta krapulaa potiessa.
Enkä siis saanut itse sitten lastakaan mutta muiden juhlia voin kyllä katsella vierestä ja osallistua kuluihin. Tuntuu että se se oma osa on.
Kuuntele areenasta kansan radiota, niin alkaa tuntumaan että sinulla menee todella hyvin.
Hei Ap! Raskaita aikoja elellään.
Yritä kuiteinkin pitää huolta itsestäsi, olet tärkeä ja arvokas.
Rukoilen puolestasi, Ystävä!💟
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iloksesi mulla menee huonommin.
Ei se tee mitenkään iloiseksi. Iloiseksi teki aika jonka olin vielä elämässä toiveikas. Olin nuori idealisti joskus. Ajattelin, että elämällä on vaikka mitä vielä tarjota. Ei ollut kuitenkaan sitten juuri muuta kuin pettymyksiä. Enkä tarkoita vain itseäni vaikka masennus saakin rypemään itsesäälissä.
Katso youtubesta Kummeli Musacorner: BB Korhonen - Loppu tulee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun täysin aloittajan. Olisi helpotus kun ei aamulla heräisi.
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap! Raskaita aikoja elellään.
Yritä kuiteinkin pitää huolta itsestäsi, olet tärkeä ja arvokas.
Rukoilen puolestasi, Ystävä!💟
Kiitos, yritän! Samat sanat (paitsi en rukoile).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoilu on sama kuin yrittäisi kovalla voimalla pinnistää psykoosia päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap! Raskaita aikoja elellään.
Yritä kuiteinkin pitää huolta itsestäsi, olet tärkeä ja arvokas.
Rukoilen puolestasi, Ystävä!💟Kiitos, yritän! Samat sanat (paitsi en rukoile).
Hienoa kuulla että yrität ja Kiitos!💟
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös samoja mietteitä. En näe oikeastaan mitään hyvää elämässäni. Vihaan työtäni, joka imee itsestäni kaiket mehut. Uuteen ammattiin en jaksa opiskella. Päivät ovat yhtä tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rukoilu on sama kuin yrittäisi kovalla voimalla pinnistää psykoosia päälle.
Mä olen oikeasti kateellinen uskovaisille. Näen että jokin yliluonnollinen maailma on olemassa, mutta uskomaan mua ei oikein saa. Pitäisi jotenkin nähdä taas ihmisissä riittävästi hyvää paino sanalla "riittävästi".
Enkä sano, että muut ovat niitä pahoja ja minä joku hyvä jolle tehdään pahaa vaan näen, että ihmiskunnassa yleensä on liikaa pilalla. Eikä tässä ajattelussa nyt mitään originellia edes ole, samaa laiskan länkkärin oksennusta mitä odottaa saattaa.
Elämässä lopulta tajuaa, että se on yhdet pitkät juhlat joihin kutsuu vieraita ja kukaan ei tule. Ja itsekin jää kotiin itkemään. Hah hah.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iloksesi mulla menee huonommin.
Ei se tee mitenkään iloiseksi. Iloiseksi teki aika jonka olin vielä elämässä toiveikas. Olin nuori idealisti joskus. Ajattelin, että elämällä on vaikka mitä vielä tarjota. Ei ollut kuitenkaan sitten juuri muuta kuin pettymyksiä. Enkä tarkoita vain itseäni vaikka masennus saakin rypemään itsesäälissä.
Luuletkos ettei mulla ollut omia toiveita ja vielä lahjakkuutta? Minä minä minä ja minä eikös juu.
Vierailija kirjoitti:
Joo vedä kunnon lärvit niin kyllä se eilinen tuntuu oikeinkin hyvältä päivältä lauantaina kaameeta krapulaa potiessa.
Kyllä joskus on hyvä nollata pää vaikka juomalla,meinaan kans rentoutua huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös samoja mietteitä. En näe oikeastaan mitään hyvää elämässäni. Vihaan työtäni, joka imee itsestäni kaiket mehut. Uuteen ammattiin en jaksa opiskella. Päivät ovat yhtä tuskaa.
Hulluinta on etten enää edes tiedä olenko masentunut. Olin masentunut jotain 20 vuotta ja yritin elää sen kanssa jotenkin. Se oli jossain takaraivossa aina. Sitten kun olin tarpeeksi kauan ollut masentunut ja kokeillut siihen aikanaan myös lääkkeitä kyllästyin siihen.
Sen jälkeen en ole kokenut olevani enää masentunut kun menin tavallaan ohi jo siitä pisteeseen jossa masennus ei kiinnosta. Kun en enää odota tulevaisuudelta mitään niin eniten kauhistuttaa vain se miten pitkälle tulevaisuus voi jatkua. Olenko olemassa vielä vaikka 50 vuoden päästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rukoilu on sama kuin yrittäisi kovalla voimalla pinnistää psykoosia päälle.
Mä olen oikeasti kateellinen uskovaisille. Näen että jokin yliluonnollinen maailma on olemassa, mutta uskomaan mua ei oikein saa. Pitäisi jotenkin nähdä taas ihmisissä riittävästi hyvää paino sanalla "riittävästi".
Enkä sano, että muut ovat niitä pahoja ja minä joku hyvä jolle tehdään pahaa vaan näen, että ihmiskunnassa yleensä on liikaa pilalla. Eikä tässä ajattelussa nyt mitään originellia edes ole, samaa laiskan länkkärin oksennusta mitä odottaa saattaa.
Elämässä lopulta tajuaa, että se on yhdet pitkät juhlat joihin kutsuu vieraita ja kukaan ei tule. Ja itsekin jää kotiin itkemään. Hah hah.
Hei! Uskoa ei voi vain omasta päätöksestä. Mitä jos kääntyisit Jumalan puoleen ja pyytäisit että hän avaisi uskoasi ja saisit ottaa Jeesuksen vastaan? Tule Jumalan eteen ihan sellaisena kun olet, mutta yritä rukoilla sydämestäsi.
Kokeile, et voi menettää mitään!
Tämä maailma on epätäydellinen ja paha. Ihminen on itse tuonut pahuuden tänne. Tämän elämän jälkeen saamme kuiteinkin iloita ja meille koittaa ikuinen rauha ja hyvyys taivaassa, jos kuolemme uskossa Raamatulliseen Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä ristillä!
Siis kun tulee rahaa...sanat katoavat päästä