Ahdistaako englannin osaamattomuus?
YO-kirjoituksissa laudatur, yliopiston pakolliset kurssit käynyt. Lukeminen sujuu kohtalaisesti, samoin kuunteleminen. Puhua en osaa yhtään.
Tämä ahdistaa. Tuntuu, että nykymaailmassa erityisesti korkeakoulutetun tulisi osata puhua sujuvasti englantia.
En myöskään onnistu löytämään motivaatiota opiskeluun, koska tuntuu, että englanti kuitenkin jää vain käyttökieleksi, eikä siitä tule tunnekieltä.
Suomen pakkoenglannistaminen herättää minussa välillä suoranaista vihaa.
Kommentit (7)
Kyllähän se harmittaa, englanti on hyvä esimerkki siitä että mitä enemmän oppii, sitä selkeämmin huomaa että ei osaa. Ehkä juuri siksi kun "kaikki" sitä vähän osaa.
Puhuminen onkin hankalaa (kielioppi), kuunteleminen sujuu mielestäni helpommin.
En edes tajua miten joku voi olla osaamatta.
Harmittaa. Vähäinenkin taito surkastunut.
Kumppani osaa paljon paremmin.
En osaa varsinkaan vaikeita sanoja. Cat ja house helpoimpia 😅
45v.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on tunnekieli?
Se kieli, jolla pystyy ilmaisemaan hienovaraisia merkityksiä, luomaan kielileikkejä tai vaikka lässyttämään.
Osaan kohtalaisesti englantia, mutta en mitenkään osaisi lässyttää koiralleni tai miehelleni hassahtaneesti englanniksi. Pystyn sellaiseen leikkimielisyyteen ja tunteellisuuteen vain suomeksi.
Daa.