mistä johtuu, että jotkut lapset puhuvat vanhemmistaan etunimllä?
että ei ole äitä ja isää, tai äiti on mutta isää sanoo aina vain etunimellä.?
vaikka ihan siitä asti kun oppii puhumaan.
Kommentit (43)
tai lapset kuulevat kuinka vanhemmat kutsuvat toisiaan nimeltä ja alkavat myös kutsumaan äitiä ja isää oikeilla nimillä.
Hyvin yleistä jossakin vaiheessa. Joillekin tapa "jää päälle" pitemmäksi aikaa.
mistähän se johtuu, että 9 v poikani kaveri kutsuu äitiään sukunimeltä? Oudolta kuulostaa, mutta en ole siitä sen enempää kysellyt. Ihan normaalin tuntuinen perhe muuten.
En muista yhteyttä tarkemmin, lapsen kielen kehityksestä oli kuitenkin kyse.
oppivat helposti myös puhuttelemaan tätä etuniemellä (koska muutkin lapset näin tekevät). Tiedän tällaisen perheen.
2 vuotiaaltaan että kuka tuossa on, lapsi sanoi isän nimen, kaikki muut puhuvat lapselle että isä ja äiti kutsuu itseää äidiksi, niinkuin isä itseään isäksi. ?
oppivat helposti myös puhuttelemaan tätä etuniemellä (koska muutkin lapset näin tekevät). Tiedän tällaisen perheen.
hassuja kun huhuilen käydessäni että äiti, niin yks pieni juoksi mun äidin luo ja selitti että äiti kato jne =)
eikä ollut eka lapsi ja eka kerta.
En muista yhteyttä tarkemmin, lapsen kielen kehityksestä oli kuitenkin kyse.
ei liity lapsen kielen kehittymiseen millään lailla.
Muutoin on ihan normaalia, mutta ei osa kielenkehitystä.
oon sanonu pienestä pitäen isääni etunimellä, johtuen ehkä siitä ettei koskaan olla oltu läheisiä ja nykyään hyvä jos tunnetaan ollenkaan toisiamme. Vieras ihminen joten nimellä kutsun... Äitiä en kyllä ikinä kutsuisi etunimellä, mutta jollakin voi tilanne olla toisinpäin.
Siitä on hauska tietää kaikkien koko nimet ja välillä kun on tosi humoristinen niin poika puhuttelee minua etunimellä ja nauraa päälle kun tietää että se on minusta höpsöä! :D
Meillä on kaikilla perheenjäsenillä paljon lempinimiä, me vanhemmat puhutaan sekasin erilaisilla lemppareilla toisillemme. Lapset oppii nämä asiat.
Jostain muistan lukeneeni että pari joka puhuu toisilleen vaan etunimillä luultavasti juurruttaa nimellä kutsumiset muksuilleen; vanhemmat kutsuu lasta nimellä ja puhuu toisilleen etunimellä, sanotaan lapsellekin ehkä että missä on Maija eikä missä on äiti.
Mutta meillä lapsi tekee tota ihan vaan huumorilla! ;)
Meillä keskimmäinen kolmesta lapsestamme on jostain syystä päättänyt kutsua äitiä etunimellä. Ikää hänellä 2,5 vuotta. Nuorimmainen ei puhu vielä, joten en tiedä kumman sisaruksensa esimerkkiä alkaa käyttää - kutsuuko äitiä vai nimellä.
Isää molemmat kutsuvat isäksi.
oppivat helposti myös puhuttelemaan tätä etuniemellä (koska muutkin lapset näin tekevät). Tiedän tällaisen perheen.
hassuja kun huhuilen käydessäni että äiti, niin yks pieni juoksi mun äidin luo ja selitti että äiti kato jne =)
eikä ollut eka lapsi ja eka kerta.
Ystäväni lapsella myös, puhui sitkeästi esim. että "oltiin puistossa isin ja Ellun kanssa" =) Meni sitten ohi jossain vaiheessa.
Kaikki vanhemmat eivät halua olla "äiti" ja "isä", vaan pitää vanhempinakin oman identiteettinsä.
Kyse on lapsille tyypillisestä mallioppimisesta.
Esim. yksinhuoltajien lapsen puhuttelevat helposti vanhempaansa nimellä, koska kuulevat muidenkin käyttävän etunimeä.
Lapsi (10 v.) on aina kutsunut meitä etunimillä. Ei ole varmaan kauheasti tullut mieleen käyttää äiti- ja isä-sanoja, kun ei me vanhemmatkaan niitä toisistamme käytetä. Minulle on luontevampaa sanoa, että "käy kysymässä Anterolta" kuin että "käy kysymässä isältä". Omaakin äitiäni kutsun aina etunimellä tai lempinimellä, olisi minusta jopa tylsää kutsua pelkäksi äidiksi.
Meidän muksulla on ollut aina niin paljon läheisiä aikuisia elämässään, että on varmaan ollut helpompaa kutsua etunimillä, kuin miettiä että "onko toi nyt sit mummo vai isotäti vai pikkuserkku". :)
Meidän sisarusparvesta minä olen ainoa joka on kutsunut iskää iskäksi, nuoremmat siskoni ja veljeni kutsuvat häntä etunimellä. Ei siihen mitään syytä ole. Sama varmaan että miksi jotkut kutsuvat isää iskäksi tai isiksi tai faijaksi jne. Äiti on meiän perheessä kaikille äiti, kun sillä on niin pitkä etunimi ettei sitä viitsisi edes sanoa.
että etunimellä kutsutaan ei-biologisia vanhempia.
Villeksi, eikä isäksi. Hän katsoi minua kuin vähä-älyistä ja sanoi, että sehän ON Ville, etkö sitä tiennyt.
Hyvin yleistä jossakin vaiheessa. Joillekin tapa "jää päälle" pitemmäksi aikaa.