Lue keskustelun säännöt.
44v tuntuu olevan ankein ikävuosi koskaan
24.09.2022 |
Koko vuosi ollut täynnä vain huonoja asioita plus oma vanheneminen. Tajuaa viimeistään, ettei ole enää millään lailla nuori. Muutokset ulkonäössä, psyykessä, yleisessä jaksamisessa. Jotenkin niin ankeaa, ettei mikään ikä aiemmin.
N44
Kommentit (29)
Ala harrastaa liikuntaa, kun kroppa voi hyvin voi mieli hyvin ja olo on energinen ja nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala harrastaa liikuntaa, kun kroppa voi hyvin voi mieli hyvin ja olo on energinen ja nuori.
Neuvosi on hyvä, mutta ymmärrän, mitä Ap tarkoittaa. Totuus on vain se, että liikunnasta ja terveellisestä ruuasta huolimatta, elimistö ei toimi enää niinkuin 30-vuotiaana.
Tämä on totta. Ihan tutkimusten mukaan ihminen on onnettomin 44-vuotiaana. Itse allekirjoitan sen. Nyt olen pian 46 ja tuntuu että alkaa helpottaa. Kuin joku verho olisi avautunut ja vähän jo ihmettelee miksi näki kaiken niin pohjattoman turhana, epätoivoisena ja kamalana vielä vuosi sitten. Ei tämä riemua ole vieläkään mutta parempaan päin. Ja saman tutkimuksen mukaan tästä pitäisi sitten onnellisuuden kasvaa koko ajan mitä vanhemmaksi tulee.
Toivottavasti pitää paikkansa meidän kohdalla!
Itse kohta 48, ja mulla karmea ikäkriisi. 🙄
Viisikymppiset kohta edessä.
Olen vanha ja väsynyt.
(Asiaa ei helpota yhtään se, että mieheni on mua nuorempi. Varmaan vaihtaa mut kohta kolmekymppiseen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni lohdutuksen sana, kymmenen vuoden päästä huomaat, että tuosta on menty vielä huonompaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on totta. Ihan tutkimusten mukaan ihminen on onnettomin 44-vuotiaana. Itse allekirjoitan sen. Nyt olen pian 46 ja tuntuu että alkaa helpottaa. Kuin joku verho olisi avautunut ja vähän jo ihmettelee miksi näki kaiken niin pohjattoman turhana, epätoivoisena ja kamalana vielä vuosi sitten. Ei tämä riemua ole vieläkään mutta parempaan päin. Ja saman tutkimuksen mukaan tästä pitäisi sitten onnellisuuden kasvaa koko ajan mitä vanhemmaksi tulee.
Toivottavasti pitää paikkansa meidän kohdalla!
Itse asiassa ihminen on tutkimusten mukaan onnettomin 47-vuotiaana. Sen jälkeen yleensä alkaa helpottaa. Ylipäänsä ikävuodet 44-48 ovat henkisesti rankkoja. On tärkeää selvitä tuosta ajanjaksosta katkeroitumatta. Tuon vaiheen jälkeen mieliala yleensä paranee, joten koittakaa sinnitellä! Kyllä tämä tästä.
Koska sama ilmiö esiintyy joka puolella maailmaa ihmisten olosuhteista ja kulttuurista riippumatta, sen pohja on ilmeisesti biologinen, ehkä hormonaalinen. Tutkimus ei ole vielä löytänyt vastausta tähän.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisinpa vielä 44...
T. 46-vuotias
Teinit pahimmillaan. Arghhh. Se oli kamalinta. Mutta hengissä olen siitäkin koettelemuksesta huolimatta.
Lapsista tuli kunnon ihmisiä. Että oli se kamalaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 44 ja minulla on vauva🙈Tuntuu, että elän elämäni onnellisinta aikaaTerveyskään ei vielä ole reistannut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa vielä 44...
T. 46-vuotias
Niinpä...
T: 65- vuotias
Kiitos, ihania vastauksia tullut tänne, jotka lohduttaa. Ei ole tarkoitus ruikuttaa, mutta kun olen tosiaan havahtunut siihen, että tämä ikävuosi tuntuu erityisen ankealta. Ensin ihmettelin, että mikä apatia minuun on iskenyt, kun kaikki tuntuu niin tasapaksulta, eikä oikein jaksa syttyä mistään, ärtyy ja turhautuu helposti, sekä (apua!) kyynisyys on selvästi lisääntynyt. Huomaa, että kulkee usein suu mutkalla, eikä hymyileväisenä, kuin ennen. Ja jotenkin sellainen unelmiin uskominen ja optimismi on alkanut kadota, sekä kaikki positiiviset fraasit ärsyttävät lähinnä. Kuulostaa hirveältä ja siltä välillä tuntuukin. Kun tämä olo vain jatkui niin aloin tajuta sen johtuvan iästä. Tosin ollut muutenkin erittäin rankka vuosi täynnä vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, ettei ehkä varsinaisesti paranna asiaa. Tunnistan myös, että yleinen arvaamaton ja synkähkö maailman tilanne, joka vei pois turvallisuuden tunteen on myös ollut yksi pettymys ja ehkä saanut omaakin oloa ankeaksi vielä tämän ikätuntemuksen rinnalla syventäen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä Ap siis kirjoitin tuon edellisen.
Olen nyt 47 ja masentavinta on että aika menee niin nopeasti! Yksi vuosi menee aina vilauksessa. Lapset on ihan kohta aikuisia ja itse vaan vanhenee ja tuntuu että elämältä ei ole enää mitään odotettavaa. Olen tuntenut näin oikeastaan siitä lähtien kun täytin 40 vuotta. Koko ajan tulee joku uusi terveysongelmakin. Jospa se tästä kun tulee 50 täyteen..
Mulle taas 44v oli ihan hyvä ikävuosi. Ei kirkuvia lapsia, hyvin oon pysynyt kunnossa koska aina olen käynyt salilla, hiusraja on sama kun nuorena (rogaine).
Ja on varaa viettää 6kk vuodessa ulkomailla panemassa nuoria ja kauniita tyttöjä.
M45
Vierailija kirjoitti:
Tämä on totta. Ihan tutkimusten mukaan ihminen on onnettomin 44-vuotiaana. Itse allekirjoitan sen. Nyt olen pian 46 ja tuntuu että alkaa helpottaa. Kuin joku verho olisi avautunut ja vähän jo ihmettelee miksi näki kaiken niin pohjattoman turhana, epätoivoisena ja kamalana vielä vuosi sitten. Ei tämä riemua ole vieläkään mutta parempaan päin. Ja saman tutkimuksen mukaan tästä pitäisi sitten onnellisuuden kasvaa koko ajan mitä vanhemmaksi tulee.
Toivottavasti pitää paikkansa meidän kohdalla!
Onko näin?! No sittenhän ei ole mitään hätää minullakaan. Ihan hirveää kuraa ollut koko vuosi ja olen täysin hermoraunio. Miten voi kaikki olla näin saatanan vaikeaa ja rämpimistä. Kaikki on alkaneet yhdessä tuumin idiooteiksi ja kenenkään sanaan ja tomintaan ei voi luottaa. Asia mikä hoituisi tunnissa kestää nyt säätäjillä kuukausia. Joka ikisestä asiasta soudetaan ja huovataan ja kun juuri pitäisi tulla valmista niin joku alkaa kiukutella ja säätää omiaan. Ei helvetti!!! Minä vanhenen koiran vuosissa tällä menolla.
Se, ettei saa enää itseään kuosiin. Koko ajan rupsahtaa lisää. Kun yhden paikan saa paremmaksi niin huomaakin jo jonkin uuden rupsahduksen toisaalla jne. Näitä tuntuu tulevan koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle taas 44v oli ihan hyvä ikävuosi. Ei kirkuvia lapsia, hyvin oon pysynyt kunnossa koska aina olen käynyt salilla, hiusraja on sama kun nuorena (rogaine).
Ja on varaa viettää 6kk vuodessa ulkomailla panemassa nuoria ja kauniita tyttöjä.
M45
Niin miehen kirjoitus. Se p-neminenhan onkin elämässä tärkeintä, ymmärrän.
Tiedän mitä tarkoitat. Siksipä juuri kokemani erään itseäni 15v nuoremman miehen taholta on asia jolla elän varmaan loppuvuoden, vähintään.
Ne silmiin katsomiset ja muutenkin, huhhuh🔥, ja korostan että mitään kuitenkaan tapahtunut, koska aika ja paikka. Ehkä ei olisi muutenkaan, mutta piristi.