44v tuntuu olevan ankein ikävuosi koskaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle taas 44v oli ihan hyvä ikävuosi. Ei kirkuvia lapsia, hyvin oon pysynyt kunnossa koska aina olen käynyt salilla, hiusraja on sama kun nuorena (rogaine).

Ja on varaa viettää 6kk vuodessa ulkomailla panemassa nuoria ja kauniita tyttöjä.

M45

Niin miehen kirjoitus. Se p-neminenhan onkin elämässä tärkeintä, ymmärrän.

Samaa mietin, että se paneminen aina vaan. Ei mikään muu kiinnosta elämässä ja tuo sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala harrastaa liikuntaa, kun kroppa voi hyvin voi mieli hyvin ja olo on energinen ja nuori.

Neuvosi on hyvä, mutta ymmärrän, mitä Ap tarkoittaa. Totuus on vain se, että liikunnasta ja terveellisestä ruuasta huolimatta, elimistö ei toimi enää niinkuin 30-vuotiaana.

Mikä on 44-vuotiaana niin paljon huonommin kuin 30-vuotiaana, jos ei huippu-urheilusta puhuta?

Jos nyt s i i t ä puhe, kuten tuossa edellä niin ensimmäistä kertaa elämässä todella tuntuu, ettei n e asiat kiinnosta enää tippaakaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala harrastaa liikuntaa, kun kroppa voi hyvin voi mieli hyvin ja olo on energinen ja nuori.

Neuvosi on hyvä, mutta ymmärrän, mitä Ap tarkoittaa. Totuus on vain se, että liikunnasta ja terveellisestä ruuasta huolimatta, elimistö ei toimi enää niinkuin 30-vuotiaana.

Mikä on 44-vuotiaana niin paljon huonommin kuin 30-vuotiaana, jos ei huippu-urheilusta puhuta?

En hänestä tiedä, mutta ainakin omalla kohdalla vaikeuksia tuottaa syvä uupumus ja väsymys, liikunnasta ei toivu ja kestävyyttä ei vain ole. Aamulla näin vessan peilistä itseni takaapäin niin vaikka miten olisi normaalipainossa ja liikkuisi niin siellä ne selkäläskit, muhkurat ja raskausarvet on roikkuvan perseen päällä ja sisäreidetkin vain valuu muhkuraisina. Ei mitään merkkkejä kaikesta siitä uhrautusta ajasta ja ruokavaliosta sekä itsekurista. Keho tekee mitä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala harrastaa liikuntaa, kun kroppa voi hyvin voi mieli hyvin ja olo on energinen ja nuori.

Neuvosi on hyvä, mutta ymmärrän, mitä Ap tarkoittaa. Totuus on vain se, että liikunnasta ja terveellisestä ruuasta huolimatta, elimistö ei toimi enää niinkuin 30-vuotiaana.

Mikä on 44-vuotiaana niin paljon huonommin kuin 30-vuotiaana, jos ei huippu-urheilusta puhuta?

En hänestä tiedä, mutta ainakin omalla kohdalla vaikeuksia tuottaa syvä uupumus ja väsymys, liikunnasta ei toivu ja kestävyyttä ei vain ole. Aamulla näin vessan peilistä itseni takaapäin niin vaikka miten olisi normaalipainossa ja liikkuisi niin siellä ne selkäläskit, muhkurat ja raskausarvet on roikkuvan perseen päällä ja sisäreidetkin vain valuu muhkuraisina. Ei mitään merkkkejä kaikesta siitä uhrautusta ajasta ja ruokavaliosta sekä itsekurista. Keho tekee mitä huvittaa.

Juuri sama täällä. Aivan, kuin olisin itse kirjoittanut tuon. Huoh, oikeasti alkaa tuntua, ettei mikään enää auta. Läskit on ja pysyy, selluliitti pahenee, joka paikka roikkuu vaikka mitä tekisi.. ehkä se onkin yksi masennuksen syy, ettei tosiaan tunne näyttävänsä hyvältä, vaikka parhaansa yrittäisi ja liian usein ei kyllä edes jaksa yrittää, kun tuntuu niin turhalta.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse kohta 48, ja mulla karmea ikäkriisi. 🙄

Viisikymppiset kohta edessä.

Olen vanha ja väsynyt.

(Asiaa ei helpota yhtään se, että mieheni on mua nuorempi. Varmaan vaihtaa mut kohta kolmekymppiseen.)

En usko että vaihtaa ellet itse tietoisesti aja tilannetta siihen (ja sitä varten pitää siis oikeasti tehdä töitä). Jos mies pitää susta niin paljon että on mennyt sun kanssa yhteen, hän ei vaihda sua kovin äkkiä.

Minulla oli oikein hyvä vuosi 44-vuotiaana. Kävin ennätysmäärän prostituoiduilla, ja heittelin muutenkin majoneesia sinne tänne. Nyt 45v, ja aika laittaa ennätykset uusiksi.

Voin kertoa. 48 ja 49 vielä pykälän pahempia.

Minulla 44 v oli ehdottomasti huonoin vuosi. Tuli syöpäepäily itselle, mies sairasteli ja joutui työttömäksi pitkäaikaisesta työpaikastaan.

Jostain luin tuolloin, että 44 vuotta on naisen elämän huonoin vuosi.