Jos toinen osapuoli ei halua lasta ja itse ei vielä tiedä?
Uusi kumppani on ilmaissut ettei ehkä koskaan halua lapsia. Itse en vieläkään osaa sanoa ja toistaiseksi olen halunnut jatkaa silti seurustelua, koska lähtökohtaisesti olisi hölmö ajatus lähteä suhteesta siksi, että toinen sanoo nyt näin ja kun en itsekään vielä tiedä varmaksi.
Ajattelen, että ainahan voi mielipide muuttua, jommalla kummalla. Mutta samalla mietin onko tämä vähän kuin tahallisen tuskan kehittäminen, jos alankin haluta lapsia ja kaikki lopulta kaatuu siihen ja aikaa menee hukalle. En tiedä mitä ajatella, kun mikään ratkaisu ei tuo sinällään mielenrauhaa. Pitäisikö vaan antaa mennä näin ja olla niin, että elämä tuo mitä on tullakseen? Kertokaa kokemuksia tai mielipidettä!
Kommentit (13)
Oletko hänelle hätävara? Naisella biologinen kello tikittää, miehellä ei.
Miksi eroaisit nyt jos kaikki on hyvin ja et oikeasti vielä tiedä haluatko lapsia? Aloituksesta tulee sellainen kuva että ehkä taidat haluta lapsen, mutta et vaan myönnä sitä itsellesi koska puoliso ei halua. Saatan tietysti erehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi eroaisit nyt jos kaikki on hyvin ja et oikeasti vielä tiedä haluatko lapsia? Aloituksesta tulee sellainen kuva että ehkä taidat haluta lapsen, mutta et vaan myönnä sitä itsellesi koska puoliso ei halua. Saatan tietysti erehtyä.
No oma tilanteeni on oikeastaan se, että haluan ja en halua. Siksi tuo en ole varma. Ja koska nimenomaan tiedän että lapsia todellakin täytyy haluta kun niitä tekee, niin en voi vieläkään sanoa haluavani täysin ennenkuin päässäni on yhtään tuo toinen ääni, mikä välillä huutaa ei hitossa, kato nyt mikä vaiva ja taakka.
Ja tämän takia kiikun tässä laudalla, missä kumpikaan ajatus ei ota valtaa niin paljon että osaisin vastata. Siksi mietinkin, olisiko kuitenkin pääasia mennä sillä eteenpäin, että suhde on hyvä ja ikinä ei tiedä mitä siitä seuraa. Lähtökohtaisestihan nimenomaan se kunnon suhde täytyy olla pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
Kolmekymppisiä molemmat
Ei kai tuossa auta kuin katsella mihin suuntaan omat aatteet kehittyy?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuossa auta kuin katsella mihin suuntaan omat aatteet kehittyy?
No ei enää 30 + kattella pikkuhiljaa. Voi jäädä ap kohta pakkorakoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuossa auta kuin katsella mihin suuntaan omat aatteet kehittyy?
No ei enää 30 + kattella pikkuhiljaa. Voi jäädä ap kohta pakkorakoon
Niin mutta jos ei oikeasti tiedä, nii kruunaa ja klaavaako pitäis heittää?
30 vuotiaatkin luulee nykyään olevansa ihan vauvoja itsekin, ei tiedetä mitä halutaan jne. No biologiaa ei kiinnosta tuollainen, se tekee tehtävänsä omia aikataulujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuossa auta kuin katsella mihin suuntaan omat aatteet kehittyy?
No ei enää 30 + kattella pikkuhiljaa. Voi jäädä ap kohta pakkorakoon
Niin mutta jos ei oikeasti tiedä, nii kruunaa ja klaavaako pitäis heittää?
Jos ei tuossa iässä tiedä. Varsinkin jos heillä on jo yli 30 mittarissa, niin sit jättää suosiolla tekemättä sitten. Jos noin iso asia tuntuu niin vähäpätöiseltä, ettei tiedä, niin parempi lasta kohtaan jättää tekemättä.
Jos ei ole ihan 100% varma siitä että haluaa lapsia niin ei niitä lapsia silloin kannata hankkia. Jos ajatukset joskus muuttuu niin se on sitten sen ajan murhe, mutta turha nyt lähteä kumppania vaihtamaan ihan vaan siltä varalta että jos sitten joskus kuitenkin pikkaisen alkaisikin tehdä mieli kun ihan yhtä todennäköisesti et tule koskaan haluamaan lapsia.
Mulla oli sama tilanne. Gyne sattui kysymään suoraan, että onko lapsia suunnitteilla. Sitten hän ihmetteli, että miten voi edes harkita lasten tekemistä, jos noin mietityttää. Teidänhän luulisi olevan onnen kukkuloilla ajatuksesta saada lapsi. Hän vähän vihjaisi, että onko mies varmasti se oikea. Toisaalta totta, lapsiarki on raskasta ja sen kestäminen edellyttää hyvää suhdetta.