Ai eikö kukaan muu lahjo lastaan makealla hiljaiseksi?
Ihmeissäni luin jostain vanhasta vauvalehdestä äidistä, joka kertoi olleensa niin uupunut että antoi vanhemmalle lapselleen karkkia, jotta sai olla rauhassa kun vauva nukkui. Mä lahjon mun lapsen hiljaiseksi harva se päivä antamalla makoisaa välipalaa ja jälkkäriä. Se on ainoa keino saada se viisi minuuttia keskittymisaikaa, jotta voi viimeistellä esseen tai työhakemuksen ym. muuta keskittymistä vaativaa toimintaa, jota ei saa lapsen päikkäriaikana valmiiksi ja joka on pakko saada päivän postiin. Mä en vaan mitenkään voinut tuomita tuota äitiä, vaikka kuinka yritin.:)
Kommentit (31)
Eihän se lapsi karkilla hiljene, tilanne vaan pahenee.
Jos mä haluan lapsen hiljaiseksi ja itse tehdä jotain, niin käytän jotain lastenohjelmaa ennemmin.
askillisella hedelmäkarkkeja (xylitol).
Toimi ihan hyvin, mutta ei ihan riittänyt loppuun saakka.
Mutta jäätelö on kova sana tiukan paikan tullen ----
Kolme lasta, pakko käyttää kaikki konstit: tv, jäde, lupaus leikkipuistoreissusta, jne...
Itse en alunperinkään lähtenyt millekään "pyhä, täydellinen Äiti" -linjalle, vaan suhtaudun realistiesti kasvatushaasteisiin. Jos karkki toimii, se toimii. Jos kehu ja kannustus toimivat, sitten käytetään niitä. Ihan tilanteen mukaa eletään, ilman turhia paineita.
Suosittelen rennompaa otetta, katsokaa esim. miten monet isät toimivat ja yhdistäkää sitten noiden niin onnekkaiden ja paineettomien miesten kasvatustyyli omaanne ja luultavasti päädytte sinne kuuluisalle kultaiselle keskitielle.
Meidän lapset saavat usein kehuja hyvästä käytöksestä ja uskallan viedä vaikka koko remmin kauppaan ilman mitään ongelmia.
varsinkin jos ovat jo vähän päässeet kuivahtamaan ja lapsi joutuu niitä kaivamaan pitkään ja keskittyneesti rasiasta pois :)
Automatkoilla ollaan hyväksi havaittu.
Karkit menis meidän lapsilla hetkessä ja sitten meno olisi entistäkin pahempi.
Jos lapsi saa makeisia tai täytekakkua, hän on hetken kuluttua ihan duracell eli hupsahtaa niin ylivilkkaaksi, etten uskalla edes ajatella lahjovani lasta makeisilla hiljaiseksi!
Paitsi n. yksivuotiaana ovaat vielä saaneet tulla tissille esim. lentokoneessa. Puoltoista- vuotiaasta eteenpäin on joko oltu iisisti tilanteen niin vaatiessa tai sitten lähdetty tilanteesta pois (heh, ei olla sentään lentokoneesta hypätty).
Parivuotiaasta lähtien olen olettanut ja antanut ymmärtää, että tietyt tilanteet vaativat, sori nyt vaan, tietynlaista käyttäytymistä.
Meillä lahjotaan jonkin verran 2-vuotiasta. Sekä makea että "suolainen" tehoavat, kunhan on jotain suuhun pantavaa ;) Telkkari ei häntä kiinnosta joten siitä ei ole apua. En ole huomannut, että tulisi sokerihumalaa vaikka vähän pullaa/rusinaa/suklaata/vanukasta syökin.
Ja lapsi on ihan normaalipainoinen, tykkää vaan syödä kaiken minkä edestään löytää :)
Mutta toki kasvatuksen peruspilarit lahjonta ja uhkailu on käytössä. Meillä vaan käytetään tv- ja tietokoneaikaa kaupankäynnissä.
Laitan telkkariin lastenohjelmaa jos haluan että lapset on hiljaa hetken, mutta ei syöminen niitä hiljentäisi. Ei siis ole tullut mieleenkään.
Sehän vain pahentaa tilannetta. Kun lapselle antaa sokeria, se sekoaa. Hetken päästä meno on ihan mahdotonta ja meteli sen mukaista. Meillä ollaan tosi tarkkoja siitä, milloin lapset saavat makeaa. Ei koskaan ennen kunnon ruokaa, karkkipäivä kerran viikossa ja jälkiruoka ehkä kerran kahdessa viikossa.
Etkö keksi muuta tapaa? Johan olisi parempi, jos se lapsi katsoisi telkkaria sen aikaa kuin että oppii mässäilemään makealla. Meillä muksuille sanotaan aika usein, että ota kirja ja istu alas, jos hetki pitää olla hiljaista.
kun lapsi oli pieni, niin käytin tuohon tarkoitukseen telkkaria. Se on tehokkaampaa, koska telkkarista ei ohjelma lopu. Mutta karkki loppuu, ehkä vääräänkin aikaan...
On meilläkin puhuttu siitä, että sitten kun lapsi on vanhempi niin karkkia tai muuta makeaa ei sitten käytetä lahjomiseen. Vielä seison sanojeni takana, mutta tiedän myös että kaikki ei mene niin kuin elokuvissa...Varmasti saattaa tiukassa paikassa unohtua se mitä nyt on puhuttu.
täällä yksi huono äiti myös ;).
siinä vaiheessa kun neljäs lapsi syntyi laskin rimaa ja aloin kantaa kaupasta keksiä ja jäätelöä. joskus kun on vaan pakko saada esim uhmaikäinen hiljaiseksi että pääsen nukuttamaan vauvaa jne...
Ja en nyt tosiaan tarkoita että lapset eläisivät herkuilla. kellään ei ole paino-ongelmia, ja käytöskin on ok..
jos lapset olis makean perään, mutta eivät syö, tai karkkia söisivät, mutta eipä yleensä oo käsillä.. Tosin, leikkivät keskenään tosi paljon ja viihtyvät niin, ni ei oikein oo tarvetta siinäkään mielessä, vaikka pieniä vielä ovat, (2v10kk, 1v10kk ja 10kk) Rusinoita tosin joskus annan.. Makeaa ovat vailla oikeastaan vain nälkäisinä.
vaan mä kuuntelen koko ajan että milloin napero on singonnut sieltä telkkarin äärestä tekemään omia juttujaan. Ja aina hän lähtee, ei vielä malta tuijottaa telkkaria. Syöttiksessä, valjaissa, mussuttaen jotain hyvää (ei siis karkkia, vaan jotain makoisaa) hän on sekä turvassa tapaturmilta ja hipihiljaa. Täydellinen yhdistelmä!
ap
Ja sanon nyt, että perusruoka on meillä terveellistä, painonhallinta ongelmia ei ole eikä meillä herkkuja syödä joka päivä, pidetään kiinni karkkipäivästä jne.
MUTTA: kyllä mä joskus kiristän herkuilla, jos muu ei auta. Ja myös lahjon. Joskus on esim. oltu ostoksilla ja lapsi on alkanut uupua, mutta on ollut joku juttu, joka on ollut vielä pakko hoitaa, niin olen luvannut, että jos käydään vielä yhdessä paikassa ilman kiukuttelua hoitamassa asiat, niin sitten mennään jätskille. Ja kyllä tää vaan toimii paremmin kuin mikään muu!
Meillä on suosikki noi muumien kuivattujen hedelmien sekoitukset, jossa rusinan lisäksi omenaa ja aprikoosia pieninä paloina. Kestää ihan ikuisuuden että lapsi näpertää ne laatikosta suuhunsa. Muumikeksit on myös hyviä, ja piltit ja pienet rahkat myös. Pullaa saa jos sitä on pöydälle katettu muutenkin, ja mandariinit, murot ja jäätyneet pakastevadelmat menee nekin - tosin vadelmista tulee hirveä sotku.
Lisää vinkkejä otetaan vastaan!
Ap
Enkä tuomitse sinua vaikka niin teetkin. Minusta se on vain aivan turhaa. Toki uhkailu, kiristys ja lahjonta on meilläkin välillä käytössä, mutta palkkiona tai sanktiona ei koskaan ole mikään syöminen tai sen pois jättäminen. Minun mielestäni esim. makealla lahjomalla lapsi oppii äkkiä käyttäytymään negatiivisesti pelkästään palkkion toivossa. Jatkossa tästä suurella todennäköisyydellä tulee isompi ongelma.
siis ihan pienen? Kysyn vaan koska minusta tuntuu, että siinä ois hyvä aina olla itsekin katsomassa ja tarkkailemassa lapsen reaktioita. Mun lapsi tuijottaa televisiota ihan hypnoottisena, silmät punasina kun ei muista räpyttää eikä kuule eikä näe mitään muuta. Hän ei mitenkään pysty edes sulkemaan silmiään jos tulee hänen mielestään pelottava kohta eikä muutenkaan osaa käsitellä eikä suodattaa noita satuja.