Lue keskustelun säännöt.
En voi olla ainoa joka ei ymmärrä tätä nykypäivän tapailu-kulttuuria
En tajua
20.09.2022 |
Nykyään tapaillaan kuukausia tai jopa vuosia eikä seurustella. Mun mielestä aivan käsittämätöntä! Mä en todellakaan suostuisi tuollaiseen! Tuo on tuollaista epävarmaa ja löysässä hirressä olemista koko ajan ja toinenhan voi tapailla muitakin. Ei kiitos
Mä olen jokaisessa seurustelusuhteessa aloittanut seurustelun hyvin nopeasti ja näin ovat miehetkin halunneet. Nykyisen miehen kanssa aloimme seurustella alle viikon päästä ensitapaamisesta. Muutimme yhteen 11kk päästä seurustelun aloituksesta, naimisiin siitä vuoden päästä ja nykyään oltu yhdessä melkein 10 vuotta. Ollaan ostettu omakotitalo ja on yksi yhteinen lapsi.
Jos joskus eroaisimme, niin jäisin varmaan sinkuksi koska ei mun hermot kestäisi jotakin epämääräistä tapailua kuukausi tai vuosi tolkulla. Mä haluan seurustella, sopia että muita ei saa olla. En ikinä suostuisi pelkkään pitkäaikaiseen tapailuun. Pelkkään seksisuhteeseen voisin suostua, mutta siinähän ei tavoite olekaan parisuhde-elämä.
Kommentit (79)
En varmaan minäkään, koska en ole koskaan alkanut seurustella. Olen tutustunut ihmisiin ja jossain vaiheessa on puolin ja toisin alettu puhua tulevaisuudesta, alkuun lyhyen ajan tulevaisuudesta (esim. varattu ulkomaanmatka parin kuukauden päähän), tunteista, ja tutustuttu toisen ystäviin ja sukulaisiin. Siitä se tulevaisuuspuhe on laajentunut yhä pitemmälle ajalle ja tunteet syventyneet. Yhdessä on puhuttu myös siitä, mitä odotuksia on kumppanille/parisuhteelle, esim. itselleni ainoa vaihtoehto on aina ollut monogamia, en olisi kenenkään kanssa ryhtynyt avoimeen suhteeseen.
Nykyisen puolison kanssa olen ollut kahdeksan vuotta, puolet ajasta avoliitossa. Emme edelleenkään ole alkaneet seurustella. Kumpikin laskemme suhteemme alkaneen ensitapaamisesta, vaikka emme tietenkään silloin vielä nähneet tulevaisuuteen ja voinneet tietää, pysyisimmekö yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailu, deittailu ja seurustelu ovat jonkin verran venyviä käsitteitä, mutta mielestäni tärkeintä on se, että jos molemmat niin haluavat, niin muita kandidaatteja ei enää ole kuvioissa. Oli se raami tai nimitys mikä tahansa.
Mikä kullekin sopii. Ei sinun ole pakko suostua tapailuun ellet halua.
Minä taas en ikipäivänä suostuisi noin nopeaan etenemiseen kuin sinä, ap, mutta ihmiset ovat erilaisia.
Et siis ymmärrä, että ihmiset saattavat haluta ihmissuhteiltaan eri asioita kuin sinä? Että ihmiset on erilaisia? Minulla ei ole halua parisuhteeseen. Haluan olla vapaa, käydä ulkona ihmisten kanssa silloin kun huvittaa ja kenen kanssa huvittaa, eikä sitoa itseäni yhteen ihmiseen. Miksi et voi tätä käsittää?
Vierailija kirjoitti:
Et siis ymmärrä, että ihmiset saattavat haluta ihmissuhteiltaan eri asioita kuin sinä? Että ihmiset on erilaisia? Minulla ei ole halua parisuhteeseen. Haluan olla vapaa, käydä ulkona ihmisten kanssa silloin kun huvittaa ja kenen kanssa huvittaa, eikä sitoa itseäni yhteen ihmiseen. Miksi et voi tätä käsittää?
Olenko mä kieltänyt tuota sulta? En. En vain ymmärrä todella pitkiä tapailuja ja MÄ EN halua sellaista. MÄ EN haluaisi mitään epämääräistä tapailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuttu mies käyttää tapailunaisia eri tarkoituksiin. Esim. yhden naisen perheellä on mökki Ylläksellä ja tästä naisesta on se hyöty että mies pääsee ilmaiseksi laskettelemaan esim. pääsiäislomaviikoksi. Naisella on samanikäinen poika kuin miehellä ja niinpä mies ja poika käyvät ilmaiseksi lounaalla tämän naisen luona sunnuntaisin.
Joku taas tarjoaa ilmaiset teatteriliput, jne. Mies hyötyy mutta ei itse anna mitään. Naiset tarjoavat palveluja kai siinä toivossa että tapailu johtaisi joskus seurusteluun.
Mulla on juuri sellainen tapailusuhde menossa. Sopii hyvin tähän elämäntilanteeseen, kun aiemmin mulla asui teini kotona, ja nyt kun hän muutti omilleen, muutti miehen tytär väliaikaisesti takaisin kotiin. Nähdään, kun kummallekin sopii, ollaan yhteyksissä päivittäin. Meidän tapauksessa puhutaan kuitenkin iältään 50 ikävuoden molemmin puolin olevista ihmisistä, ei mulla ainakaan ole mitään kiirettä pysyvän parisuhteen kanssa saati ajatella yhteen muuttamista. Kummallakin on omat omistusasunnot. En tapaile muita, enkä usko miehenkään tapailevan muita (tiedän suunnilleen, missä liikkuu /mitä tekee silloin, kun ei olla yhdessä, koska puhutaan kuitenkin). Ollaan kumpainenkin myös sellaista itsekseenkin viihtyvää sorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä kokenut pitkää tapailua ongelmaksi, kun tiesin, ettei toinen halua seurustella, (juuri minun kanssani) mutta tapailu sopi molemmille. Alkuun ajattelin, että tässähän voisi tietysti katsella toisen, mutta huomasin myös ettei minua kiinnostanut jakaa huomiotani turhaan. Eikä noita kiinnostavia ihmisiä nyt joka vuosikaan tule vastaan, joten tapailun päätyttyä olen paristakin syystä viihtynyt sitten yksin.
kyllä te vuoden päästä eroatte, kun on noin kiire ollut tähänkin asti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän tästä tapailukulttuurista.
En halua muuttaa yhteen miehen kanssa, mutta kaipaan kuitenkin läheisyyttä ja seksiä aika ajoin. Tämä nykypäivän tapailukulttuuri sallii minun harrastaa tällaisia suhteita, joissa ei vietetä ihan jokaista hetkeä yhdessä, eikä asuta saman katon alla.
Kaikki tapailun osapuolet ei välttämättä tajua että kyse ei ole parisuhteesta.
Asutaan omissa asunnoissa ja joka toinen viikko on lapsi-viikko. Siinä on paljon mahdollisuuksia olla jäämättä kiinni muista tapailusuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän tästä tapailukulttuurista.
En halua muuttaa yhteen miehen kanssa, mutta kaipaan kuitenkin läheisyyttä ja seksiä aika ajoin. Tämä nykypäivän tapailukulttuuri sallii minun harrastaa tällaisia suhteita, joissa ei vietetä ihan jokaista hetkeä yhdessä, eikä asuta saman katon alla.
Aikaa on mennyt 20-vuotta, mutta seurustelun alkupuolella asuttiin ensimmäiset vajaa kaksi vuotta eri osoitteissa, mutta oltiin silti yhdessä. Minä miellän tapailun sellaiseksi, että voi käydä pökkimässä muita jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän tästä tapailukulttuurista.
En halua muuttaa yhteen miehen kanssa, mutta kaipaan kuitenkin läheisyyttä ja seksiä aika ajoin. Tämä nykypäivän tapailukulttuuri sallii minun harrastaa tällaisia suhteita, joissa ei vietetä ihan jokaista hetkeä yhdessä, eikä asuta saman katon alla.
Aikaa on mennyt 20-vuotta, mutta seurustelun alkupuolella asuttiin ensimmäiset vajaa kaksi vuotta eri osoitteissa, mutta oltiin silti yhdessä. Minä miellän tapailun sellaiseksi, että voi käydä pökkimässä muita jos siltä tuntuu.
No jos tuo mies nyt välttämättä haluaa käydä muita pökkimässä, niin käyköön sitten (en kyllä usko että käy). Ja onhan minullakin tuo sama mahdollisuus, eli reilu peli.ä siinä mielessä.
En koe omistavani häntä, enkä siksi halua sanella mitä hän saa tehdä silloin kun emme ole yhdessä. Me nähdään pari kertaa viikossa, ja silloin ollaan 100% läsnä ja annetaan itsemme toiselle. Se mitä hän muun ajan puuhaa, on loppujen lopuksi aika yhdentekevää minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kyse enemmänkin( oli nimike mikä hyvänsä), kyse taitaa olla siitä, että moni ei sitoudu, koska aina voi löytyä parempi. Sellainen kertakäyttökulttuuri tässäkin, voi swaipata toisen sivuun, jos löytyykin parempi. Tai vaihtoehtoisesti myös ajatus, että kun ei oo nyt muutakaan, niin toi saa kelvata.
Vierailija kirjoitti:
kyllä te vuoden päästä eroatte, kun on noin kiire ollut tähänkin asti
Mitä sä oikein sekoilet? Ollaan oltu melkein 10 vuotta yhdessä, että en nyt sanoisi olleen kiire.
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän tästä tapailukulttuurista.
En halua muuttaa yhteen miehen kanssa, mutta kaipaan kuitenkin läheisyyttä ja seksiä aika ajoin. Tämä nykypäivän tapailukulttuuri sallii minun harrastaa tällaisia suhteita, joissa ei vietetä ihan jokaista hetkeä yhdessä, eikä asuta saman katon alla.
Mä olen ollut naimisissa 8 vuotta ja eletään noin. Eli ei yhteistä asuntoa, molemmat ollaan ääri-introverttejä. Eli ei ole pakko jäädä tapailuun (johon käsittääkseni kuuluu myös vapaus tapailla muita) jos haluaa asua erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän tästä tapailukulttuurista.
En halua muuttaa yhteen miehen kanssa, mutta kaipaan kuitenkin läheisyyttä ja seksiä aika ajoin. Tämä nykypäivän tapailukulttuuri sallii minun harrastaa tällaisia suhteita, joissa ei vietetä ihan jokaista hetkeä yhdessä, eikä asuta saman katon alla.
Ei seurustelu tarkoita sitä, että asutaan yhdessä. Kyllä mekin asuttiin ensin erillään eikä nähty joka päivä, mutta kyllä me silti seurustelimme emmekä vain tapailleet. Kun muutimme yhteen, niin meistä tuli avopari. En olisi jaksanut vuosia yhdessä jos emme olisi muuttaneet yhteen. Moni asia helpottui kun muutimme saman katon alle.
Kaikki ei sovi kaikille. Pitää olla selvillä, millä säännöillä pelataan.
Itse harrastan seksiä vain parisuhteessa. Joku vuosien tai edes kuukausien tapailu ei sen takia tulisi kohdallani kyseeseen. Koen, että seurustelussa olleellisinta on ehkäpä se, ettei silloin tapailla muita. Ei minusta tämmöinen "sitoutuminen" vaadi kuukausien pohdintaa, jos oikeasti toisesta välittää.
Et varmaan olekaan. Ja hyvä se on tuntea itsensä niin, että tietää mikä ei sovi itselle.