Lue keskustelun säännöt.
50-60 -vuotias, kerro tavallisen päivän vaiheista?
20.09.2022 |
Otetaan vaikka tavallinen tiistai. Mitä teet kun heräät? Teetkö itse ruokaa vai ostat valmiina? Oletko töissä tai koulussa? Miten menet sinne ja mitä teet? Mitkä ovat päivän kohokohtia?
Aloitan: lapset ovat muuttaneet pois. Herään reilusti ennen miestäni. Ennen ylösnousua olen aika pitkään kännykällä. Luen uutisia, somea ja vauvapalstaa. Syön aamiaisen ja luen sanomalehteä. Päivästä riippuen etätöitä tai julkisilla toimistolle. 2-3 kertaa viikossa jotain liikuntaa esim jooga, kuntosali, kävely. Olen yhteydessä lapsiin ja muutamaan ystävään sekä iäkkäisiin vanhempiini. Viikon kohokohta on viikonlopun vietto mökillä. Olen alkanut pohtia miten elämä muuttuu eläkkeelle jäädessä. Kaipaan lisää vapaa-aikaa. Haluaisin liikkua luonnossa ja tehdä remontteja.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Odotan että kuopus pääsee ylioppilaaksi ja muuttaa pois kotoa. Meinaan sen jälkeen muuttaa mökille. Vaimon jätän kaupunkiin. En jaksa tätä ankeutta. Mökkikylällä meinaan autella leskeksi jäänyttä yrittäjätouvaa tarpeen mukaan. Ollaan aikanaan käyty samaa koulua.
Ota saman tien ero vaimostasi. Kerran se vain kirpaisee, ja annat myös vaimolle mahdollisuuden johonkin uuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herään hitaasti, juon juuri kahvia. Sitten lähden viemään vanhaa äitiä lääkäriin. Kun lapset eivät enää tarvi hoivaa, niin äiti tarvitsee. Sitten töihin. Kuntosalille ehkä. Teen ruokaa. Katson netflixiä.
En tee mitään, nyt sairaslomalla, masennus ym. Toivon että elämä vielä kantaa kun saan levättyä.
Klo. 7 herätys. Aamutoimet ja pari kuppia kahvia.
Klo. 8.40 lähden pyörällä tai kävellen kouluun opiskelemaan. Opetus alkaa yhdeksältä.
Klo. 15 kotona. Kahvia ja ruokaa. Vähän kotihommia, sitten koulutehtäviä.
N. Klo. 18 iltatoimille, pesut ja puunaukset.
Tämän jälkeen seuraavan päivän eväiden ja muiden juttujen valmistelua.
N. Klo. 19 sohvalle, ehkä Netflix/Viaplay päälle tai jos telkkarista tulee jotain katseltavaa, niin sitä. Vähän puhelimesta uutisten ym. seurailua. Jos en katsele mitään, niin kuuntelen musiikkia kuulokkeilla.
Klo. 20-21 iltapalaa.
Klo. 22-23 nukkumaan.
Juuri heräsin, vien kohta koiran ulos, sen jälkeen kahvi ja aamiainen, sitten vähän kotihommia. Puolen päivän aikaan lähden töihin iltavuoroon, hoitoala. Kuopus asuu vielä kotona, mutta kohta varmaan muuttaa poikaystävän kanssa yhteen.
Seuraan lasteni elämää sivusta, kaikilla on onneksi asiat hyvin. Olen eronnut enkä kaipaa mitään suhdetta. Ulkoilen, luen, teen käsilläni kaikenlaista. Kerran viikossa käyn vesijumpassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotan että kuopus pääsee ylioppilaaksi ja muuttaa pois kotoa. Meinaan sen jälkeen muuttaa mökille. Vaimon jätän kaupunkiin. En jaksa tätä ankeutta. Mökkikylällä meinaan autella leskeksi jäänyttä yrittäjätouvaa tarpeen mukaan. Ollaan aikanaan käyty samaa koulua.
älä v-le! Mut jos et niin vaimollasi kävi tuuri. Viimeinkin muihin miehiin ilman om.tunnon kolkutusta:-D
Herään ja makaan silmät kiinni puolisen tuntia ja mietiskelen asioita. Nousen, juon kahvia ja käyn tupakalla, sen jälkeen luen twitteriä ja Ukrainan sodan uusimmat käänteen OSINT-ketjusta.
Laitan koneen auki tai jos menen toimistolle, syön aamiaista ja ajan konttorille.
Konttorilla käyn lounaalla ja etänä käyn syömässä kunnolla töiden jälkeen. Iltaisin vapaaehtoistyötä, ulkoilua, ystävien kanssa näkemistä, saunomista, teatteria, taidenäyttelyitä, käsitöitä, telkkaria, lasten ja säädön kanssa viestittelyä.
Asun kämppiksen kanssa, lapset aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tee mitään, nyt sairaslomalla, masennus ym. Toivon että elämä vielä kantaa kun saan levättyä.
Voi kurjuus. Olen kokenut samaa. Tuntuu kyllä siltä että toipuminen alkoi vasta kun aloin saada hoitoa ja kuntoutusta. Terapiaa aluksi pari kertaa viikossa ja sitten harvemmin. Liikuntaa. Pääsin pienryhmään jossa mm teimme yhdessä ruokaa. Nyt olen ollut työkykyinen jo yki 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Odotan että kuopus pääsee ylioppilaaksi ja muuttaa pois kotoa. Meinaan sen jälkeen muuttaa mökille. Vaimon jätän kaupunkiin. En jaksa tätä ankeutta. Mökkikylällä meinaan autella leskeksi jäänyttä yrittäjätouvaa tarpeen mukaan. Ollaan aikanaan käyty samaa koulua.
Tässä on jotain romanttista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herään ja makaan silmät kiinni puolisen tuntia ja mietiskelen asioita. Nousen, juon kahvia ja käyn tupakalla, sen jälkeen luen twitteriä ja Ukrainan sodan uusimmat käänteen OSINT-ketjusta.
Laitan koneen auki tai jos menen toimistolle, syön aamiaista ja ajan konttorille.
Konttorilla käyn lounaalla ja etänä käyn syömässä kunnolla töiden jälkeen. Iltaisin vapaaehtoistyötä, ulkoilua, ystävien kanssa näkemistä, saunomista, teatteria, taidenäyttelyitä, käsitöitä, telkkaria, lasten ja säädön kanssa viestittelyä.
Asun kämppiksen kanssa, lapset aikuisia.
Jännä kuvio tässä. Selvästi hyväosainen ja virkeä kirjoittaja. Asuu kämppiksen kanssa. Rahaa jää ulkona syömiseen ja harrastuksiin, ja kirjoittaja vaikuttaa tyytyväiseltä. Onko kimppakämppä tulevaisuuden asunismuoto muillekin kuin nuorisolle?
Tänään tiistaina on henkisesti vähän raskaampi päivä.
Olen saapunut toimistolle jo klo 7.00 ja harjoitellut sanottavani. Klo 10.00 on tapaaminen erään työntekijän kanssa, jonka työsuhteen joudun päättämään tänään. Nämä on aina yhtä v ttumaisia tilanteita itselleni, eikä näihin koskaan totu. Onneksi paikalla on myös hr:n edustaja, kun ei koskaan tiedä miten irtisanottava käyttäytyy.
Loppupäivä menee sitten tämä painolasti harteilla ja olen varmaan kotona illallakin vähän ärtyisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herään ja makaan silmät kiinni puolisen tuntia ja mietiskelen asioita. Nousen, juon kahvia ja käyn tupakalla, sen jälkeen luen twitteriä ja Ukrainan sodan uusimmat käänteen OSINT-ketjusta.
Laitan koneen auki tai jos menen toimistolle, syön aamiaista ja ajan konttorille.
Konttorilla käyn lounaalla ja etänä käyn syömässä kunnolla töiden jälkeen. Iltaisin vapaaehtoistyötä, ulkoilua, ystävien kanssa näkemistä, saunomista, teatteria, taidenäyttelyitä, käsitöitä, telkkaria, lasten ja säädön kanssa viestittelyä.
Asun kämppiksen kanssa, lapset aikuisia.
Jännä kuvio tässä. Selvästi hyväosainen ja virkeä kirjoittaja. Asuu kämppiksen kanssa. Rahaa jää ulkona syömiseen ja harrastuksiin, ja kirjoittaja vaikuttaa tyytyväiseltä. Onko kimppakämppä tulevaisuuden asunismuoto muillekin kuin nuorisolle?
Ei ainakaan mulle. En kyllä kestäisi hetkeäkään asua kimppakämpässä. Lapset ovat jo aikuisia ja erosin miehestäni kaksi vuotta sitten. Olen todella tyytyväinen, kun saan asua yksin, omassa rauhassani. Ei ole kukaan sotkemassa, eikä häiritsemässä, on vain autuas rauha ja hiljaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan että kuopus pääsee ylioppilaaksi ja muuttaa pois kotoa. Meinaan sen jälkeen muuttaa mökille. Vaimon jätän kaupunkiin. En jaksa tätä ankeutta. Mökkikylällä meinaan autella leskeksi jäänyttä yrittäjätouvaa tarpeen mukaan. Ollaan aikanaan käyty samaa koulua.
Tässä on jotain romanttista.
NIin on. Enni Mustonen voisi kirjoittaa tästä yhden uuden kirjan vaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallinen tiistai.
Herään noin. 6:30. Vastailen sängyssä sähköposteihin noin tunnin verran, sitten keitän kahvin, käyn suihkussa ja muut aamutoimetja syön aamiaisen. Aamiaisen aikana saa vastailla lisää sähköposteihin. Yhdeksän kymmenen aikaan alkaa joku kokous joko etänä tai lähinä - tiistaisin se on yleensä lähinä - ja sitä lystiä jatkuukin sitten iltapäivään noin viiteen asti. Joinain päivinä ehtii syödä lounaan , tiistai ei välttämättä ole sellainen, koska lähikokouksien siirtymät vievät sen ajan jonka etänä ollessa voisi käyttää lounaaseen. Työpäivän jälkeen kaupan kautta kotiin, jotain ruoanlaittoa yhdessä puolison kanssa ja noin seitsemän jälkeen voi syventyä työpäivän keskittymistä ja rauhaa vaativiin osiin.
Elämässäni ei ole mitään muuta kuin työtä ja microsoft viva, joka kettuilee että olet vaarantanut palautumisesi viime kuun aikana joka päivä tekemällä töitä liian myöhään ja oletko harkinnut että tarvitsisit keskeytyksetöntä työtaikaa. Vaan kun ne ei ole minusta kiinni.
Heräsin n. 8.20 taas huonosti nukutun yön jälkeen. Hoidin aamutoimet ja otin robotti-imurin mukaani yläkertaan, jossa työpiste. Robotti saa tänään siivota yläkerran, eilen meni alakerta. Ehkä vessan pesen jossain välissä. Yritän vaihtaa alakerran sohvalle työpisteeni jossain kohtaa, etten turpoa istuessani liikaa. Tässä kuussa on ollut sellaisia 14h työpäiviä, joten en ole syyskauden uintiakaan ehtinyt vielä aloittaa. Mies yleensä tekee ruuan kun tulee töistä ja jos mulla vapaa ilta niin se menee sohvalla. Kotona asuu vielä kuopus, 12v.
Kun lukee tätä ketjua huomaa että liikaa työtä vaarantaa terveyden. Myös liian vähän tekemistä ja ihmissuhteiden puute vaarantaa terveyden. Miksi töitä ei voisi jakaa tasan kaikille? Kuka jaksaa 14-tuntisia päiviä?
Nautin valtavasti etätöistä ja kotitöiden vähenemisestä lasten aikuistuttua. (Lapset asuvat vielä kotona, mutta molemmilla on omat menonsa, autonsa ja ennen kaikkea ajokorttinsa.)
Työt sujuvat mukavasti eivätkä rasita, noin kerran viikossa käyn toimistolla ja samalla lounaalla ja usein fysioterapiassa. Viihdyn kotona, luen paljon, varaan jatkuvasti kirjoja kirjastosta. Harrastan ulkoilua ja liikuntaa, lisäksi on kirjapiiri ja oman alani yhdistys, joka on valtavan antoisaa toimintaa. Muutamia ystäviä, noin kerran vuodessa työmatka Välimerelle hyvän ystävän kanssa ja pikkureissuja lasten kanssa mm. Tallinnaan ja laskettelemaan.
Elämä on parhaimmillaan juuri nyt!
Tavallinen arkipäivä on etätöitä, jonkinlaista ulkoilua ja lukemista. Kotona on kaikenlaista puuhaa pihalla ja sisällä, mitä voi tehdä etätöiden ohella, ja lounaaksi lämmitän edellisen päivän ruokaa. Kuuden aikoihin käyn kaupassa ja laitan aterian miehelle ja mahdollisesti kotona oleville lapsilleni, illat kuluvat nopeasti. Arkena harvoin tulee lähdettyä minnekään töitten jälkeen, yleensä katsomme miehen kanssa iltauutiset ja A-studion.
On jotenkin rauhallista verrattuna nuoruuteen, jolloin piti "suorittaa" kaikenlaista, nyt voi tehdä mitä lystää eikä tarvitse hävetä viihtymistään kotona. Etätyöt ovat vähentäneet väsymyksen ja kiireen lähes olemattomiin.
Pakko tunnustaa että odotan eläkkeelle pääsyä. Oma terveys mietityttää ja kaipaan vapaa-aikaa. Ikää 55 v. Toistaiseksi ei ole mitään sairautta mutta koen että rasitun liikaa eikä palautuminen ole yhtä hyvää kuin nuorempana.
Odotan että kuopus pääsee ylioppilaaksi ja muuttaa pois kotoa. Meinaan sen jälkeen muuttaa mökille. Vaimon jätän kaupunkiin. En jaksa tätä ankeutta. Mökkikylällä meinaan autella leskeksi jäänyttä yrittäjätouvaa tarpeen mukaan. Ollaan aikanaan käyty samaa koulua.