Vaimoni on seurapiirikaunotar mutten ole koskaan rakastanut häntä
Hän sanoo rakastavansa minua, mutta taitaa rakastaa vain rahojani. Otin hänet koska oli 'sopiva", täytyyhän tässä asemassa olevalla miehellä olla edustusvaimo.
Tulemme sinänsä hyvin juttuun, silloin kun olen kotona. Seksiäkin on ja se on ihan hyvää, ei kummallakaan valittamista. Tai minulla on. En ole koskaan tuntenut minkäänlaista rakkautta häntä kohtaan.
Kommentit (119)
Mikä sinussa on vikana, kun et saanut naista, jota oikeasti rakastat?
Sellaista elämä välillä on. Ei rakkaus elä kulisseissa, mutta onhan järkiliittoja ollut ennenkin.
Tavallaan sinäkin kuulostat ihan tyytyväiseltä, vaikka tunnepuolella onkin tyhjiö. Ala harrastaa vaikka triathlonia, niin saat vähän nousuja ja laskuja arkeen.
Miksi olet hänen kanssaan? Ehkäpä aika antaa sen vaimon etsiä joku sopivampi, joka rakastaa häntä.
En vois olla kylmän miehen kanssa, kyllä sitä vaistoaa onko kemiat kuumina. Puhukaa asiat selviksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet hänen kanssaan? Ehkäpä aika antaa sen vaimon etsiä joku sopivampi, joka rakastaa häntä.
Kerroin sen aloituksessa. Hän on minulle edustusvaimo, ja on ollut sopiva elämääni. Ei hänessä vikaa ole, en vain ole koskaan tuntenut rakkautta häntä kohtaan. Tiedän että se kuulostaa ehkä kauhealta monet korvaan. En minä häntä petä, en ole sellainen. Olen rakastanut aina, jo ennen häntä, toista ihmistä. Naista jonka kanssa yhteiselämästä ei tulisi luultavasti mitään, koska hän odottaisi minun jättävän kaiken taakseni. Siis työni, pintaliito ystäväni ja sukuni, ja muuttamaan hänen luokseen vaatimattomampaan elämään. Hän ei asu Suomessa, mutta kuulen hänestä kuitenkin säännöllisesti silloin tällöin kuulumisia.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista elämä välillä on. Ei rakkaus elä kulisseissa, mutta onhan järkiliittoja ollut ennenkin.
Tavallaan sinäkin kuulostat ihan tyytyväiseltä, vaikka tunnepuolella onkin tyhjiö. Ala harrastaa vaikka triathlonia, niin saat vähän nousuja ja laskuja arkeen.
Kiitos. Ehken sentään thriathlonia, mutta jonkun uuden harrastuksen voisin toki ottaa.
Surullinen elämä sulla jos jotain toista rakastat kuitenkin
Elämä on lyhyt. Surullista, jos sitä ei koskaan saa jakaa rakastamansa ihmisen kanssa.
Vaikea on rakastaa, jos on jo rakastunut toiseen. Jos et kerta saa sitä, jonka haluat, niin miksi pidät häneen yhteyttä. Jätä molemmat ja aloita alusta.
Vierailija kirjoitti:
Surullinen elämä sulla jos jotain toista rakastat kuitenkin
Kaipa sen niinkin voisi sanoa. Mutta jos minä tekisi sydämeni mukaan, rikkoisin vaimoni sydämen, perheeni ja hänen perheensä ja ystävämme ehkä kärsisivät myös jonkinlaista välirikkoa. Yritän olla ei itsekäs ja tehdä sitä mikä on kaikille parasta.
Tiedän kuulostaa teennäiseltä, mutta oikeasti yritän ajatella kaikkien parasta.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin sen aloituksessa. Hän on minulle edustusvaimo, ja on ollut sopiva elämääni. Ei hänessä vikaa ole, en vain ole koskaan tuntenut rakkautta häntä kohtaan. Tiedän että se kuulostaa ehkä kauhealta monet korvaan. En minä häntä petä, en ole sellainen. Olen rakastanut aina, jo ennen häntä, toista ihmistä. Naista jonka kanssa yhteiselämästä ei tulisi luultavasti mitään, koska hän odottaisi minun jättävän kaiken taakseni. Siis työni, pintaliito ystäväni ja sukuni, ja muuttamaan hänen luokseen vaatimattomampaan elämään. Hän ei asu Suomessa, mutta kuulen hänestä kuitenkin säännöllisesti silloin tällöin kuulumisia.
Jos sulla on rehellistä rahaa, niin mihin ne katoaisi ulkomaille muuttamalla?
Nyt mä vähän soimaan sua rohkeuden puutteesta. ;) Joskus myöhemmin ymmärrät, että elämä on seikkailu ja sun lähtökohdilla olisi ollut mahdollista lähteä aidosti rikkaaseen ja omaehtoiseen elämään.
Sen olet itsellesi velkaa, että opetat lapsillesi ettei kädenlämpöiseen tarvitse tyytyä. Jonkun täytyy tällaiset typerät sukulinjaa näivettävät käytännöt katkaista. Jos se et ole sinä, olkoon se sitten jälkikasvusi.
Olet itsekäs jos et kerro vaimollesi totuutta. Mielestäni pidät häntä kuin omaisuutta jonka voi heittää pois sopivampaa etsiessä.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on lyhyt. Surullista, jos sitä ei koskaan saa jakaa rakastamansa ihmisen kanssa.
Minkälaista on jakaa elämän ilot ja surut rakastamansa ihmisen kanssa? Siis voin kuvitella sen, mutten ole sellaista arkea kokenut. Onko se samanlaista kuin jakaa elämä edustusvaimon kanssa lisättynä vain intohimolla? Minä en oikeasti tiedä, ja siksi kysynkin teiltä. Mitä minun pitäisi mielestänne tehdä? En aio satuttaa kenenkään tunteita.
-Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Elämä on lyhyt. Surullista, jos sitä ei koskaan saa jakaa rakastamansa ihmisen kanssa.
Tämä!
Vaimo parka. 🥲