Mitä hyviå puolia on yhdessä asumisessa?
Muuta kuin taloudellinen? (Kumpikaan ei ole oikeutettu tukiin.)
Yritän miettiä, mitä muuta olisi. Olen kyllä asunut exän kanssa piiitkään yhdessä perheenä, mutta siitä mulla lähinnä traumoja. Nyt tilanne: Yhdessä 6 vuotta toimivassa etäsuhteessa. Kerran viikossa omistetaan aikaa toisillemme. Ei koskaan erimielisyyksiä, mies on täydellisen ihana. Mulla kotona enää 1 lukiolainen ja hänellä vuoroviikoin 2 yläkoululaista. Tullaan kaikki hyvin toimeen. Molemmilla muutto ajankohtainen, molemmat haluaisi omakotitalon, mutta kumpikaan ei sitä yksin haluaisi/pystyisi hankkia.
Mutta en keksi tarpeeksi hyötypuolia. Ehkä. Ei edes voida nukkua yhdessä, kun hän kuorsaa lujaa. En usko, että vapauteni rajoittuisi tämän kanssa, mutta olen todella mukavuudenhaluinen ihminen ja ristiriitana myöskin miellyttämishaluinen. Nyt nautin siitä, ettei mun tarvi siivota just nyt, jos ei huvita, ei tarvi näyttää kivalta, ei poistella karvoja kuin kerran viikossa, ei tehdä ruokaa, jos ei huvita, ei tarvi olla läsnä kuin itselle, jos ei huvita, voi luukuttaa musiikkiaan silloin kun huvittaa, voi nukkua kun huvittaa jne... Olisi tuo mies kyllä varsin siivous- ja kokkaustaitoinen toisin kuin ex. Mutta joo, vaikeita päätöksiä. Siksi kaipaisin näkökulmia.
Kommentit (19)
Ei taloudellinen hyöty ole pelkät tuet. Esim. asuminen tulee halvemmaksi, koska on kaksi maksajaa ja isommat talot ovat neliöhinnoiltaan halvempia kuin pienemmät.
Jos järki ja oma mukavuus voittaa. Mikä on silloin tunteiden merkitys toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Saa joskus seksiä.
Me saadaan kyllä joka kerta kun tavataan. Eikä ole tarvinnut sitäkään miettiä, haluaako jompikumpi enemmän tai vähemmän. Ollaan toki oltu pidempiä lomiakin yhdessä ja silloin seksiä joka päivä. Mutta sitähän se on, kun ei toinen pyöri siinä koko ajan, niin otetaan ilo irti niistä ajoista, mitä ehditään olla yhdessä
Ap.
Minullakin kuorsaava mies, ja haaveilen kahden asunnon järjestelystä. Kuuluu silti läpi, vaikka nukutaan eri huoneissa ja korvatulpat korvissa. Kaipaan muutenkin yksinoloa, joten ihanteellista olisi nähdä esim. joitakin kertoja viikossa, mutta muuten asuttaisiin omillaan. No ehkä sitten, kun talous antaa periksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos järki ja oma mukavuus voittaa. Mikä on silloin tunteiden merkitys toista kohtaan.
Millä tavalla tunteet liittyy siihen? Miksi tunteiden takia pitäisi asua yhdessä? Jos ei ole läheisriippuvainen. Molemmille tämä on elämän kaunein ja syvällisin suhde. Ajattelen meidät yhdessä vielä vanhana mummona ja pappana, meillä on jotain äärimmäisen kaunista yhdessä, vaikka ollaankin molemmat myös hyvin itsenäisiä ihmisiä.
Ap.
Ei tarvitse siivota eikä kokkailla.
M37
Jos tuntuu, ettei halua muuttaa yhteen, niin sitten ei pidä muuttaa. Ei kannata muuttaa siksi, että haluaa omakotitalon, vaan pitää nimenomaan haluta asua 24/7 sen toisen kanssa saman katon alla. Yhteisasumista pidetään niin itsestäänselvyytenä, että aina kummastellaan pariskuntia, jotka on vakavasti yhdessä, mutta eivät asu saman katon alla.
Elämäntilanteetkin voi muuttua. Jos on kotoa pian pois muuttavia lapsia, voi ensin lähettää heidät maailmalle ja miettiä sitten asumiskuvioitaan uudestaan, jos nykyinen asunto on vaikkapa siinä vaiheessa liian iso tms.
Vierailija kirjoitti:
Ei taloudellinen hyöty ole pelkät tuet. Esim. asuminen tulee halvemmaksi, koska on kaksi maksajaa ja isommat talot ovat neliöhinnoiltaan halvempia kuin pienemmät.
Siis tarkoitin, ettei yhteenmuuttaminen vaikuta vähentävästi tukiin, koska emme niitä saa muutenkaan. Että siis taloudellinen plussa olisi jaetut asuinkustannukset haaveiden talosta.
Ap.
Ei paljon mitään.
Kaikki muuttuu, kun suhteesta tulee itsestäänselvä.
Himo kaikkoaa nopeasti.
Jopa ahdistaa yötäpäivää näkeminen, laskut, arkiaskareet, omat menot, toisen poissaolot.
Jutut lopahtavat...
Ikäänkuin olisi ollut tuttu jo 100 vuotta.
Hyvä puoli toveruus, auttaminen, jos lykästää.
Rakkaudesta tulee elämäntoveri-suhde.
N59
+
M55
Totta. Jos on kipeä sinkkuna, pitää pestä pyykkejä ja yrittää saada nesteytystä yms. Mutta haluaisiko että toinen ihmettelee vaikka norovirussotkuja. Kivut voivat olla inhottavia, riippuen mikä vaiva kullakin on. Auttaako empatia.
Vierailija kirjoitti:
Totta. Jos on kipeä sinkkuna, pitää pestä pyykkejä ja yrittää saada nesteytystä yms. Mutta haluaisiko että toinen ihmettelee vaikka norovirussotkuja. Kivut voivat olla inhottavia, riippuen mikä vaiva kullakin on. Auttaako empatia.
Totta. Hyvä muistutus. Tykkään olla yksin, kun on kipuja tms. Toki tykkään empatiasta, mutta toisaalta en välttämättä halua kuormittaa ketään, enkä välttämättä halua ketään lähelleni, kun en ole parhaimmillani. Kai se on sitä miellyttämisvikaa. Pelkään olevani taakaksi ja yrittäisin tsempata, vaikka oikeasti en jaksaisi mitään.
Ap.
Sitten kun vanhuus iskee peliin niin kotitöiden jakaminen helpottaa arkea
Yhdessä asumisessa parasta on kumppanuus, seura, kotitöiden jakaminen, laskujen ja asumiskustannusten jakaminen ja se, ettei tarvitse olla ihan yksin.
Vietän mielelläni aikaa eri huoneessa ja nautin myös yksinolosta, mutta varsinkin pimeänä vuodenaikana tuntuu turvalliselta, kun on tuo toinenkin saman katon alla.
Minusta suhde jää etäiseksi, jos tavataan vain kerran viikossa. Yhdessä asuessa jaetaan paljon enemmän ja sitä kautta suhdekin syvenee. Ja kotitöiden määräkin vähenee yhden osalta, kun on kaksi tekijää.
Omaa valinta asun yksin! Taloudelinenhan hyöty olisi jos mies asuisi kanssani.Tarkoitaisi myös miehen tulot parantaisi elämän laatuani.Mutta kun tällä ihan joka päivä vaimot tai avo-vaimot haukuu miestä. Jumalalle kiitos olen yksin asuva! Mielummin olen köyhä, kun ei miehen rahoja jakamassa menoja.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun vanhuus iskee peliin niin kotitöiden jakaminen helpottaa arkea
Eikä tarvitse olla vanhuudenkaan pelissä. Minulla murtui keväällä jalka ja oli erittäin mukavaa, että en asunut siinä kohtaa yksin.
Tarpeeksi iso talo niin voit tehdä noita kaikkia toista häiritsemättä