Kun teinin vapaa-aika on yksinäistä

Vinkkejä millä tilannetta saadaan parempaan suuntaan?

Seurakuntien nuortenillat.

Hyvin vaikea vanhemman on teini-ikäiselle kaveria järjestää.

Monesti näistä yksinäisistä teineistä tulee syrjäytyneitä aikuisia, kun pärjäämiseen vaaditaan sosiaalisia suhteita, sosiaalisia taitoja ja verkostoja.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin vaikea vanhemman on teini-ikäiselle kaveria järjestää.

Monesti näistä yksinäisistä teineistä tulee syrjäytyneitä aikuisia, kun pärjäämiseen vaaditaan sosiaalisia suhteita, sosiaalisia taitoja ja verkostoja.

Sepä tässä ahdistaakin, kun kyseessä on aiemmin iloinen ja sosiaalinen lapsi, joka on alkanut nyt vetäytymään ja somesta seurailemaan mitä muut tekee. Hänen elämänsä on selvästi muuttunut huonompaan suuntaan. Hän menisi kyllä mielellään mukaan, ja on aina iloinen, jos on ollut kaverin kanssa jossain. Nyt vaan ei kukaan enää pyydä.

Olen jo miettinyt talon laittamista myyntiin ja paikkakunnalta muuttoa tämän asian takia. Sydäntä kiristää.

Ap

Meilläkin yksinäinen teini...on kylläkin lukiossa. Näkee kavereita vain koulussa ja satunnaisesti muuten. Yleensä on yksin huoneessaan jonne ei saa kaiken lisäksi mennä. On hiljainen.

Uusi, kiva harrastus. Vanhemman ei kannata painostaa hankkimaan kavereita, se voi vain pahentaa tilannetta.

Lukio on toinen mahdollisuus. Ette kai asu paikkakunnalla, jossa on vain yksi lukio?

Ei tossa varmaan oikein muuta voi tehdä, kun koittaa sanoa teinille, että sopisi näkemisiä niiden muiden koulukavereiden kanssa.  Onko nämä koulukaverit käyneet teillä?

Vierailija kirjoitti:

Hyvin vaikea vanhemman on teini-ikäiselle kaveria järjestää.

Monesti näistä yksinäisistä teineistä tulee syrjäytyneitä aikuisia, kun pärjäämiseen vaaditaan sosiaalisia suhteita, sosiaalisia taitoja ja verkostoja.

Olipa kylmäävä viesti. Oletko tosiaan sitä mieltä, että ihminen pitää jättää yksin selviämään. Joka tapauksessa olet väärässä.

Mä olin kuvatunlainen nuori, mutta ihan asuinsijainnin pakosta! :D Ystävät oli mut heitä näin vain koulussa, ja todella satunnaisesti vapaa-ajalla. Jälkikäteen muistellen nautin todella paljon vanhempien ja sisarusten seurasta.

Muistan että mulla oli myös vaihe, jolloin sulkeuduin vain omaan huoneeseen ja ärähdin jos joku yritti sinne tulla. Muistan yhden kesän kun olin todella sulkeutunut, vaikka mulla oli kyllä kaikki hyvin. Sit tajusin vain että miksi viettäisin päiväsaikaan yksin kun ois muutakin aktiviteettia perheen kanssa, ja sitten illalla (ja yöllä) voi eristäytyä kunnolla.

Ymmärrän että tilanne on aivan eri lapsesi kohdalla, koska on tapahtunut selkeä muutos. Hyvä että on kavereita koulussa ja harrastuksessa. <3 Olivatko tämä paras ystävä ja lapsesi aivan erottamattomat vapaa-ajalla? Voin vain kuvitella kuinka riipaisevalta parhaan kaverin muutto voikaan tuntua. Ehkä tilanne vaatii vain aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin vaikea vanhemman on teini-ikäiselle kaveria järjestää.

Monesti näistä yksinäisistä teineistä tulee syrjäytyneitä aikuisia, kun pärjäämiseen vaaditaan sosiaalisia suhteita, sosiaalisia taitoja ja verkostoja.

Olipa kylmäävä viesti. Oletko tosiaan sitä mieltä, että ihminen pitää jättää yksin selviämään. Joka tapauksessa olet väärässä.

Selviämään yksin? Ei kavereita saa rahalla eikä vanhempi voi ryhtyä lapsensa kaveriksi.

Et mitenkään. Näin asia nyt vaan on, tuo on asia mikä hoituu nuoren puolesta itsestään.

Meillä on kans yksinäinen lapsi. Kavereita on joitakin, mutta suhteet ovat etäisiä, ei esim. kutsuta aina synttäreille tai soiteta kuin joskus harvoin tai pyydetä mihinkään. Lapsi itse jaksaa välillä olla aktiivinen kavereiden suuntaan ja välillä ei. Yritetään tukea ja selittää asioita eri näkökulmista, että ei syyttäisi itseään. Rohkaistaan menemään mukaan ja pyytämään kylään ja ollaan joskus suoraan yhteydessä vanhempiinkin, siinä tapauksessa, että tunnetaan heidät ja yritetään järjestää jotain yhteistä juttua. Ollaan paljon lapsen kanssa itse, päivittäin tunteja, jotta ei tuntisi itseään niin kauhean yksinäiseksi. Yritetään elää toivossa, että se läheinenkin ystävä joskus löytyisi.

Tämä ei auta ollenkaan asiaa, mutta on tämä kumma maa että elämä on tällaista jo lapsena.

Jos on kavereita koulussa ja harrastuksissa, en olisi huolissaan. Tuollaisiahan 80%teineistä nykyään on. Se sosiaalinen elämä ON siellä netissä. Haluaa varmaan vaan omaa aikaa ja nollata aivot. Kivempihan se on, että on kotona kuin kaupungilla ryyppäämässä tuonikäinen.

Tehkää jotain yhdessä, uinti, jooga, ratsastus, frisbeegolf, minigolf, maastopyöräily, koiraharrastukset, geokätköily, käsityöt, leipominen, leffaillat, tytön huoneen uudelleen tapetointi tmv.mihin vaan saat nuoren mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin kuvatunlainen nuori, mutta ihan asuinsijainnin pakosta! :D Ystävät oli mut heitä näin vain koulussa, ja todella satunnaisesti vapaa-ajalla. Jälkikäteen muistellen nautin todella paljon vanhempien ja sisarusten seurasta.

Muistan että mulla oli myös vaihe, jolloin sulkeuduin vain omaan huoneeseen ja ärähdin jos joku yritti sinne tulla. Muistan yhden kesän kun olin todella sulkeutunut, vaikka mulla oli kyllä kaikki hyvin. Sit tajusin vain että miksi viettäisin päiväsaikaan yksin kun ois muutakin aktiviteettia perheen kanssa, ja sitten illalla (ja yöllä) voi eristäytyä kunnolla.

Ymmärrän että tilanne on aivan eri lapsesi kohdalla, koska on tapahtunut selkeä muutos. Hyvä että on kavereita koulussa ja harrastuksessa. <3 Olivatko tämä paras ystävä ja lapsesi aivan erottamattomat vapaa-ajalla? Voin vain kuvitella kuinka riipaisevalta parhaan kaverin muutto voikaan tuntua. Ehkä tilanne vaatii vain aikaa.

Olivat todella hyvät ystävät ja perheinäkin vietetty aikaa yhdessä sekä matkusteltu. Tietysti tytär tuntee itsensä hylätyksi, kun löytyi niitä parempia kavereita eikä enää niin pidä yhteyttä. Toki välimatka piteni, mutta tapaaminen on lisäjärjestelyillä kyllä mahdollista. Tämä aiempi paras ystävä ei niin kovin ole osoittanut mielenkiintoa siihen ja yhteydenpito on jäänyt viestittelyyn.

Ap

Olin tuon ikäisenä vain kotona koneella, porukat yritti pakottaa ryyppäämään, vaikka minua kiinnosti vain koodaaminen. Sairasta touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin vaikea vanhemman on teini-ikäiselle kaveria järjestää.

Monesti näistä yksinäisistä teineistä tulee syrjäytyneitä aikuisia, kun pärjäämiseen vaaditaan sosiaalisia suhteita, sosiaalisia taitoja ja verkostoja.

Sepä tässä ahdistaakin, kun kyseessä on aiemmin iloinen ja sosiaalinen lapsi, joka on alkanut nyt vetäytymään ja somesta seurailemaan mitä muut tekee. Hänen elämänsä on selvästi muuttunut huonompaan suuntaan. Hän menisi kyllä mielellään mukaan, ja on aina iloinen, jos on ollut kaverin kanssa jossain. Nyt vaan ei kukaan enää pyydä.

Olen jo miettinyt talon laittamista myyntiin ja paikkakunnalta muuttoa tämän asian takia. Sydäntä kiristää.

Ap

Eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan mukaan. Siellä on tosi mukavaa porukkaa ja yleensä nuoria.

Vierailija kirjoitti:

Olin tuon ikäisenä vain kotona koneella, porukat yritti pakottaa ryyppäämään, vaikka minua kiinnosti vain koodaaminen. Sairasta touhua.

..tai no pari vuotta vanhempana mutta silti.

Onko muilla sydän syrjällään teinien vuoksi?