Lue keskustelun säännöt.
Äitien yksinäisyys
17.09.2022 |
En ikinä ole ollut niin yksin elämässä, kuin sen jälkeen, kun sain lapsia. Sisarukseni ovat lapsettomia, ja sain lapset aika nuorena, joten moni silloin lapseton/sinkku ystävä jäi matkan varrelle. Tuntuu, ettei Suomessa arvosteta äitiyttä yhtään, suorastaan halveksitaan. Suorastaan edellytetään, että pitää pärjätä itse tai korkeintaan puolison tuella. Ja jos tarvitset/pyydät apua, saat huonon äidin leiman, syyllistämistä ja naljailua tyyliin no kannattiko tehdä lapsia, jos ei niitä jaksa hoitaa.
Onko täällä muita, jotka ovat kokeneet jääneensä äiteinä ja äitiydessä ihan yksin? Onko tämä joku suomalainen erityispiirre? En tiedä yhtäkään toista maata tai kulttuuria, jossa äidit jätettäisiin esim. pärjäämään kahdestaan vauvan kanssa käytännössä heti synnärillä.
Kommentit (5)
Sama tällä 2 lasta.He jo aikuisia omat elämät.Olin kyllä päivätöissä koko ajan.Lapset päiväkoti. Yksin huoltajana ei kyllä olisi ollut arki aikaa serustelut tavata ystäviä.Usein kuitenkin kerrostalosta jossa asuin lapsia työnetin hoitoon viikonloput minulle.Kun en pailannut en kapakoinut. He äidit kyllä. Joten suuri lapsilauma oli viikonloput aina kun omat pieniä.Toki ilman palkaa.Yrttivät jotkut jatkaa lapsenlasillan sama ilmaishoitoa.Vahvemmaksi kasvaneena stoppasin! Ennen muuten koronaa leiki puistoissa oli äiti lapsi toimintaa.Kuin kirkolla ei este vaikka ei kulunut kirkkoon ja jotain kahviloita äiti/ lapsi.Katso oman alueesi F.B sivuja.Omat lapseni vein pyhäkoulun. Jotta sain 1h. omaa aikaa.Pyhäkoulun eteinen,kunes ilmotivat heille riitti ja ymärsin täysin miksi!.Sitten satu jumpaan sama asia.Partioon. urheilun ymm. Sain sen ikioman ajan jossain eteinen aina ja jaksoin työtä tekevänä äitinä,Kun istuin milloin missäkin eteinen lueskellen lehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voisin mielelläni viihdyttää yksinäisiä äitejä eri puolilla Suomea.
T.Iso peenis.
Mä en oo kanssa ikinä ollut niin yksin kuin pienten lasten kotiäitinä ollessa.
Näin ulkosuomalaisen silmin tuo todellakin vaikuttaa suomalaiselta jutulta, siis äitiyden halveksuminen siinä muodossa kuin ap sitä kuvasit.
Olen asunut (ja asun edelleen) Keski- ja Itä-Euroopassa perheeni kanssa ja niissä maissa äitiys on hyvin yhteisöllistä. Tehdään yhdessä, autetaan toisia, kahvitellaan.. Myöskään lapsettomien ystävien suhtautuminen ei ole ollut negatiivista, tai ei ole ainakaan sellaisia piirteitä näkyvästi pompannut silmille.
Mainitsemisen arvoista on se, että yhteiskunnan lapsiystävällisyyden huomaa jopa siinä, että jopa äitiystävieni vanhemmat (joihin on itsekin juuri tämän yhteisöllisyyden vuoksi päässyt tutustumaan) kysyvät kuulumisia, auttavat vauvan kanssa esim. lastensynttäreillä, ottavat lapsia syliin, leikittävät - lämpimän suhtautumisen ja hoivan perusteella ulkopuolinen voisi kuvitella, että he olisivat lapsieni isovanhempia.
Suomessa sen sijaan halveksitaan, vähätellään, lällätellään.. halutaan pahantahtoisesti viljellä mielikuvaa ikävästä lapsiperhearjesta. Mutta ei, ei se lapsiperhearki ole kamalaa, vaan se, että ulkopuoliset halveksivat ja vähättelevät äitejä sekä puhuvat lapsista "pershedelminä" ja "kakaroina".
Suomi, mihin tällaisella asenteella luulet pääseväni tulevaisuudessa?
Mä olen aina ollut yksin . Jo ihan lapsesta saakka. Ei mulla silloinkaan ollut yhtään kaveria,joten äitiys ei ole sitä muuttanut mitenkään.