Miksi valehdella pikkuasiasta?

Anopilla on pakkomielle, että haluaa aina antaa siellä käydessä mukaan jotakin. Onhan se ihan kivaakin, ja aina olen kiitollinen.

Anoppi on antanut miehelle mukaan joskus ulkomaisia marjoja, joista olen sitten jälkeenpäin sanonut anopille, että emme mielellään ottaisi ulkomaisia marjoja niihin liittyvien terveysriskien takia. Mieheni nimittäin syö ne keittämättä, vaikka ei saisi. Vaikea on aikuista vahtiakaan.

Mies tuli taas tänään kotiin vanhempiensa luota. Mukana oli pakasterasiallinen pensasmustikoita, joissa luki käsin anopin käsialalla kirjoitettu teksti "kotimaisia pensasmustikoita". Pidin tätä vähän outona, joten katsoin huvikseni netistä appivanhempien asuinpaikkakunnan ainoan ruokamarketin valikoiman netistä (tarjoaa ruuan verkkokauppaa, joten tämä onnistuu). Ei ollut kotimaista pensasmustikkaa valikoimassa, ja anoppi käy aina tuossa samassa kaupassa. Lisäksi kotimaiset pensasmustikat ovat niin tähtitieteellisen hintaisia, että en usko hänen niitä ostaneen muutenkaan.

Nyt epäilen anopin valehdelleen mustikoiden alkuperästä, koska kerran asiasta annoin palautetta.

Mitä tämä oikein on? Miksi ei vaan laittanut niitä ulkomaisia pensasmustikoita jästipäisesti, jos ei pyyntöäni halua kunnioittaa? Tai miksi ylipäätään oli pakko laittaa pensasmustikoita, kun niistä tuli riitaa? Kaupassa on tuhansia eri artikkeleita mukaan annettavaksi, myös terveellisiä, jos sellaisia haluaa varta vasten hankkia.

Ajatuksia?

Lisään vielä, että meillä ei ole mitään pahaa anoppi-miniä-sotaa menossa. Anoppi on periaatteessa hyvin järkevä mutta toki on taustaa siinä, että puuttui liikaa asioihin/teki liikaa puolesta pyytämättä. Tästä mieheni antoi hänelle palautetta, ja on ollut sinänsä jo pitkään puuttumatta liikaa.