Lue keskustelun säännöt.
Sosionomit ja sosiaalikasvattajat tarvitaan välittömästi takaisin päiväkoteihin
Entinen varhaiskasvattaja
14.09.2022 |
Varhaiskasvatuksen kriisiä käsittelevässä keskustelussa on unohdettu mainita varsin tärkeä, tarkoituksella unohduksiin painettava seikka, että päiväkodeissa opettajina on työskennellyt lähes vuosisadan ajan sosiaalikasvattajia, sittemmin sosionomi AMK, joiden koulutus perustui ja perustuu laajapohjaiseen, monitieteiseen näkemykseen ihmisestä osana yhteisöään ja ympäristöään. Esim. sosiaalikasvattajat, suurin osa sosionomeistakin, ovat päteviä ja lain mukaan vastaavalla tavalla kelpoisia kuin vanhat opistotason lastentarhanopettajat ja kasvatustieteen kandit varhaiskasvatuksen opettajan vakansseihin. Koulutus on kestoltaan ja sisällöiltään ollut perinteisesti hieman laajempi kuin lto:lla tai kk:lla.
Poliittinen päätös syrjäyttää lakitekstillä (2018) nämä osaajat vaaditusta vahvuudesta päiväkodeissa on osoittautunut suureksi virheeksi.Aikana, jolloin polarisaatio, yhteiskunnallinen segregaatio, maahanmuutto, lasten, nuorten ja perheiden lisääntyvä pahoinvointioireilu ja globaalit kriisit koettelevat koko hyvinvointiyhteiskunnan perusteita, on kestämätöntä poistaa varhaiskasvatuksen tyyppisestä, ennaltaehkäisevästä peruspalvelusta juuri näihin kysymyksiin perehtynyt osaaminen.
Lapsen ja lapsuuden ymmärtäminen holistisesti, hyödyntäen esim. terveystieteiden, kehityspsykologian, kasvatusfilosofian, sosiologian, kulttuuriantropologian ja kasvatustieteiden poikkitieteellistä antia ja kriittistä tulevaisuuden tutkimusta on ollut sosiaalikasvattajien ja sosionomien vahvuus. Kyseiset koulutukset pätevöittävät myös lastensuojelun tehtäviin ja antavat arvokasta tietotaitoa perheestä yhteiskunnan perusyksikkönä. Ennen kuin ihmistä ryhdytään hoitamaan, kasvattamaan ja opettamaan on syytä olla ymmärrys, missä kontekstissa toimitaan ja kuinka eettisesti kestäviä toteutettavat toimet kriittisesti tarkasteltuina ovat.
Kommentit (4)
Kyseisten ammattiryhmien ongelmana on yleinen ajatus siitä, että ihmiset on valtion omaisuutta ja valtiolla on täten myös edustajiensa toimesta muokata populaatiota mieleisekseen kysymättä edes lupaa vaikkapa nyt sille, minkälaisia arvoja pieneen lapseen aletaan iskostamaan.
Monien ongelmien juurisyy on nimenomaan tästä suunnasta kumpuava, yleisesti katsoen misandristinen maailmankuva mikä varsinkin korkeakouluissa jyllää, missä yksilöllisyyttä ja varsinkin omaa ajattelukykyä ja pohdintaa paheksutaan erityisesti silloin, kun yksilö ei ole tullut asioissa kollektivismia tukevaan johtopäätökseen.
Millään logiikan, matematiikan saati edes fysiikan säännöillä ei ole tällaisille kasvattajille ja päättäjille mitään merkitystä, tärkeintä on vain "voittaa" hinnalla millä hyvänsä, vaikka sitten huijaten jos ei muut keinot toimi.
Päiväkotien tukemisen sijasta kannatan siksi ennemmin yksityisen hoitoavun tukemista, tämä vähentää niin laitostumista kuin myös helpottaa vanhempia päättämään kuin myös valvomaan sitä, minkälainen ihminen lopulta lapsen elämään päästetään, nythän julkisessa hoidossa kuin myöskään koulumaailmassa ei ole pitkälti minkäänlaista tulosvastuuta, raha tulee joka tapauksessa vaikka opettaisi lapselle täysin ikätasoon epäsopivia ja perheen arvomaailman suunnasta katsottuna suoraan sanottuna sairaita juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta turiset.
Sosionomit voisivat olla matalan kynnyksen linkki lapsen ja koko perheen tilanteen tukijana. Ammattilainen, joka osaisi tukea koko perhettä haasteissa. Lasten opinpolku ja vaka-toiminta olisi opettajien ydintehtävä, perheiden kasvatusvastuun tukeminen sosionomien.
Vastaavaa ammattiryhmää tarvittaisiin myös kouluihin. Kuraattorihan on tällä hetkellä koulun "sosiaalityöntekijä", mutta usein lähinnä satuolentoa vastaava näkymätön henkilö, joka tuntuu olevan olemassa vain paperilla. Jokainen koulu tarvitsisi useamman kuraattorin tukemaan perheitä alati kasvavien sosiaalisten ja sosiaalispsykologisten ongelmien kanssa. Näin opettajat voisivat vain opettaa.
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Päiväkodeissa ja perhepäiväkodeissa lasten kanssa työskentelevien sosiaalinen työtehtävä on kaikkein tärkein. Seurata ja ohjata lasten käyttäytymistä ja sitä ohjata ja kannustaa. Sekä omatoimisuuteen keittäminen ja kannustaminen. Lisäksi myös tuntemaan itsensä yhdessä vanhempien kanssa.
Totta joka sana. Tästä voi syyttää vain ja ainoastaan kasvatustieteiden tutkimuslaitoksia. Opettaja-/kasvatusalan "asiantuntijat" itse vaativat, että varhaiskasvatuksen pätevyysvaatimuksia kiristetään. Luulivat kai että sillä saa palkat nousuun, kun lastenhoitotädin työhön otetaan yliopistotason ammattilaisia. Vähän sama kuin ekonomit vaatisivat, että kaupankassoilla saa työskennellä vain väh. kauppiksen kanditutkinnon suorittaneet - ja sitten ihmettelisivät, miksi kmarkeitteihin ei riitä kassaneitejä.
Suomessa on muutenkin ihan liikaa eri tasoisia ja -laatuisia opistoja, tutkintoja ja ammattititteleitä. Miksi pyörittää turhia amk- tai amistason koulutuksia verorahoilla, jos niistä ei ole mitään hyötyä? Antaisivat sitten enemmän opintopaikkoja oikeasti hyödyllisillä aloilla. Pääsykokeet ja oppilaitosten pääsyvaatimukset on muutenkin ihan tuulesta temmattuja ja suotta liian jyrkästi karsii potentiaalisia oppijoita tärkeisiin professioihin.