Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko jossakin iässä lapselle kausia, ettei tykkää koulusta (vaikka hyvin meneenkin)?
Kommentit (6)
"koulussa on tyyylsäää" ja sama virsi jatkuu kolkillakin. Menee kuitenkin mielellään kouluun, tekee läksyt ja pärjää hyvin. Kavereitakin on. Kuuluu vissiin asiaan sanoa, että tylsää on, vaikka oikeasti tykkää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka koti on kuinka koulua arvostava, ja lapsen koulunkäyntiä seurataan.
Meillä varsinkin tyttö on älykäs ja turhautuu koulussa, kun samoja asioita kerrataan kaudesta toiseen. Ongelmasta on keskusteltu opettajien kanssa, jotain on kehitettykin, mutta tylsäähän se silti on, varmasti ihan oikeasti, kuvitelkaa nyt itsekin.
Varsinkin ne lapset, jotka viettävät paljon aikaa kaveriporukoissa/omissa oloissaan, ovat useimmiten niitä ensimmäisiä, joille koulu alkaa maistumaan puulta. Näiden lasten taustalta löytyy usein hieman nihkeä asenne koulua/opettajia kohtaan Lapset, jotka viettävät perhekeskeistä, tasaista elämää, jossa koulunkäyntiä ja opettajia arvostetaan laajasti, harvemmin tympääntyvät koulunkäyntiin. Siis vanhemmat, jotka pitävät koulua arvossaan ja ovat vahvasti mukana lapsen koulutyössä (seuraavat, että tehtävät tehdään ym.), kasvattavat helposti esimerkillään koulumyönteisiä lapsia. Summa summarum: jos lapsella alkaa koulu tympiä, kannattaa miettiä mm., mitä hän tekee vapaa-ajallaan, kuinka paljon vanhemmat seuraavat hänen koulutyöskentelyään, miten koulusta ja oepttajista puhutaan kotona lapsen kuullen, saako hän tehdä paljon isommille tarkoitettuja juttuja jne. "Liian kiva" elämä (tv, pelit + muu viihde) eivät ainakaan edistä koulussa viihtymistä!
Varsinkin ne lapset, jotka viettävät paljon aikaa kaveriporukoissa/omissa oloissaan, ovat useimmiten niitä ensimmäisiä, joille koulu alkaa maistumaan puulta. Näiden lasten taustalta löytyy usein hieman nihkeä asenne koulua/opettajia kohtaan Lapset, jotka viettävät perhekeskeistä, tasaista elämää, jossa koulunkäyntiä ja opettajia arvostetaan laajasti, harvemmin tympääntyvät koulunkäyntiin. Siis vanhemmat, jotka pitävät koulua arvossaan ja ovat vahvasti mukana lapsen koulutyössä (seuraavat, että tehtävät tehdään ym.), kasvattavat helposti esimerkillään koulumyönteisiä lapsia. Summa summarum: jos lapsella alkaa koulu tympiä, kannattaa miettiä mm., mitä hän tekee vapaa-ajallaan, kuinka paljon vanhemmat seuraavat hänen koulutyöskentelyään, miten koulusta ja oepttajista puhutaan kotona lapsen kuullen, saako hän tehdä paljon isommille tarkoitettuja juttuja jne. "Liian kiva" elämä (tv, pelit + muu viihde) eivät ainakaan edistä koulussa viihtymistä!
Eikö nyt maalaisjärkikin sano, että hyvin pitkälti se noin menee?
Varsinkin ne lapset, jotka viettävät paljon aikaa kaveriporukoissa/omissa oloissaan, ovat useimmiten niitä ensimmäisiä, joille koulu alkaa maistumaan puulta. Näiden lasten taustalta löytyy usein hieman nihkeä asenne koulua/opettajia kohtaan
Lapset, jotka viettävät perhekeskeistä, tasaista elämää, jossa koulunkäyntiä ja opettajia arvostetaan laajasti, harvemmin tympääntyvät koulunkäyntiin. Siis vanhemmat, jotka pitävät koulua arvossaan ja ovat vahvasti mukana lapsen koulutyössä (seuraavat, että tehtävät tehdään ym.), kasvattavat helposti esimerkillään koulumyönteisiä lapsia.
Summa summarum: jos lapsella alkaa koulu tympiä, kannattaa miettiä mm., mitä hän tekee vapaa-ajallaan, kuinka paljon vanhemmat seuraavat hänen koulutyöskentelyään, miten koulusta ja oepttajista puhutaan kotona lapsen kuullen, saako hän tehdä paljon isommille tarkoitettuja juttuja jne.
"Liian kiva" elämä (tv, pelit + muu viihde) eivät ainakaan edistä koulussa viihtymistä!