Saako synnytyksessä pelon takia sektion?

Ei saa. Yritin moneen kertaan. Tosin selvisin synnytyksestä hengissä. Samoin sinä tulet selviämään. Kaikkea hyvää tulevaisuudelle.

Sain.

Toivuin sektiosta mainiosti.

Saa. Kerrot vaan neuvolassa pelosta ja ohjaavat pelkopolille. Siellä 1 keskutelu kätilön kanssa (pidät pääsi), ohjaa sinut lääkärille (pidät pääsi) ja hän kirjoittaa lähetteen suunniteltuun sektioon. 

terv. näin toiminut

Saa jos haluaa.

Suosittelen kyllä sektiota. Olen ollut yhden synnyttäneen naisen kanssa, ja hänellä oli niin löysä, ettei toista kertaa tullut.

Sektio maksaa yhteiskunnalle paljon enemmän mitä tavallinen peräpää synnytys. Itse toivoin ja sanoinkin lääkärille mutta hän sanoi että ensiksi yritetään luonnollista synnytystä. Oli raskausajan diabetes, piikitin ja ikää oli yli 41. Hyvin voin vaikka pyörryin kotona 2 x ja kerran oksensin punajuurisalaatin ja en ehtinyt wc hen vaan meni pitkin permantoa. Olin tarkkailussa koko pvän naistenklinikalla ja lääkäri kävi vähän väliä illalla. 3 hoitajaa tuli ja niin sitä mentiin pitkää pituuttaan leikkaussaliin, ei ehtinyt jännittää ja hyvin meni. Kiitos Naistenklinikan. 

Tietenkin. Kaikki toimii lapsiperheiden ehdoilla, mikseivät leikkauksetkin, Kun pelottaa...

Kokenut kätilö sanoi minulle näin:

" Synnytät alakautta ja kivut jäävät synnytyssaliin. Leikatuilla ne siitä vasta alkaa".

Dramaattisen alateitse ekan jälkeen pelkopoliklinikalla kävelin toisessa sairaalassa tutustumaan salin ovelle. Vajosin lattialle kynnyksellä kun tajusin missä olen. Sisulla 7 tunnissa oli 53 cm 4,7 kg poika maailmassa alateitse. Kivut jäivät saliin.

Totesin vain ääneen:" Tässäkö kaikki?"

Siitä pystyy selviämään. Sain ylilääkäriltä kirjallisen lausunnon etukäteen, että minua ei leikata tajuissaan. Uskalsin mennä.

Saa.

Vierailija kirjoitti:

Kokenut kätilö sanoi minulle näin:

" Synnytät alakautta ja kivut jäävät synnytyssaliin. Leikatuilla ne siitä vasta alkaa".

Dramaattisen alateitse ekan jälkeen pelkopoliklinikalla kävelin toisessa sairaalassa tutustumaan salin ovelle. Vajosin lattialle kynnyksellä kun tajusin missä olen. Sisulla 7 tunnissa oli 53 cm 4,7 kg poika maailmassa alateitse. Kivut jäivät saliin.

Totesin vain ääneen:" Tässäkö kaikki?"

Siitä pystyy selviämään. Sain ylilääkäriltä kirjallisen lausunnon etukäteen, että minua ei leikata tajuissaan. Uskalsin mennä.

Kahden suunnitellun sektion kokemuksella: ainoa kipu oli kanyylin laitto kämmeneen ja kun hoitajat sektion jälkeen painelivat mahaa (jota tehdään alatiesynnyttäneillekin). Pskapuhetta tuollainen pelottelu sektion kivuista - meitä on monia joilla ei ollut kipuja alkuunkaan. Minulla ei ollut mitään kipuja sektion aikana tai jälkeen. Oli todella helppo toipua kummallakin kerralla. En ikinä ottaisi alatiesynnytyksen riskejä ja kipuja. Kätilöt nyt puhuu omia juttujaan omaksi edukseen.

Kyllä en saanut vaikka pelkäsin ihan hulluksi tulemista, mutta  onni kääntyi puoleeni

lapsi kääntyi ylösalaisin pari viikkoa enen synnytystä ja sitäkös yritettiin vääntää aitipolilla

oikein päin, mutta ei vaan onnistunut, siis sain sektion ja siitä selvisin hirveän hyvin,

edellisestä pyörryin vielä 10 päivän päästä synnytyksestä kun väkisin piti tehdä

kaupungin synnytyssairaalassa vuona 1971, lääkäri katsomaan keskussairaalasta ja

oli tosi äkäinen että ei tuotu sairaalan puolelle, vaan kätilöt hoiti homman.

Toipuminen vei monta viikkoa ensimmäisen teosta, toisen jälkeen ajoin autolla 

kahden viikon kulutta asioilla.

Pitääkä puolenne .

Minulla ei ole toistaiseksi lapsia, mutta minua synnytyksessä pelottaa ajatus kontrollin menettämisestä, sekä se, ettei ole mitään tietoa milloin se päättyy. Tiedän naisia joilla se on kestänyt jopa kolme vuorokautta. Tiedän, että olisin enemmän tai vähemmän traumatisoitunut sellaisen kokemuksen jälkeen.

Lisäksi pelkään hapenpuutetta. Olen tavannut työssäni lapsia jotka ovat vammautuneet vaikeasti synnytyksessä koetun hapenpuutteen vuoksi.

Vaikka leikkaus ja siitä toipuminen ei ole kivuton kokemus, tunnen että se olisi psyykelle helpompi käsittää. Olen ollut elämäni aikana parissakin leikkauksessa, ja olen aika etukäteen sisäistänyt, mitä minulle tehdään, ja mitä siitä seuraa. Tieto on tehnyt sen ikäänkuin helpommaksi sulattaa. Mitään traumoja ei ole jäänyt.

Kyllä se taitaa olla parempi, jos ette lisäänny.

Valitettavasti saa.

Vierailija kirjoitti:

Kokenut kätilö sanoi minulle näin:

" Synnytät alakautta ja kivut jäävät synnytyssaliin. Leikatuilla ne siitä vasta alkaa".

Dramaattisen alateitse ekan jälkeen pelkopoliklinikalla kävelin toisessa sairaalassa tutustumaan salin ovelle. Vajosin lattialle kynnyksellä kun tajusin missä olen. Sisulla 7 tunnissa oli 53 cm 4,7 kg poika maailmassa alateitse. Kivut jäivät saliin.

Totesin vain ääneen:" Tässäkö kaikki?"

Siitä pystyy selviämään. Sain ylilääkäriltä kirjallisen lausunnon etukäteen, että minua ei leikata tajuissaan. Uskalsin mennä.

Mun lapsi oli saman kokoinen ja elinikäiset, elämäni pilanneet vammat alkoivat alatiesynnytyksestä.

Hyvinkäällä saa sektion yksityisesti. Maksaa n 10 000e. Itse olen toipunut n vrk. Ei kipuja. Olen kokenut myös ns normaali synnytykset ja oli kauheaa. Sektioita voi verrata hammaslääkärissä käyntiin. Näppärää myöskin kun tietää etukäteen vauvan tulon, niin saa hoidettua kaikki muut asiat.

Hesarin keskustelussa tästä aiheesta ei vahingossakaan mainittu, että suurin osa pelkopolin asiakkaista on uudelleensynnyttäjiä. Eli sellaisia, joilla on kokemusperustaista näyttöä alatiesynnytyksen ongelmista.

Saa. Ja olen saanut. Ei sinne synnytystapalääkärille mitään toiveita eikä pyyntöjä sanota. Vaan napakasti, että haluan sekstion enkä sitä halua vaihda.

Toivoin todella nopeati, kävin jo kotiintullessa kävelyllä vaunujen kanssa.

Itse sain kesällä lapsen. Hän syntyi sektiolla synnytyspelon takia. Sektio oli mahtava kokemus. Vaikea sanoa oliko toipuminen helpompi vai vaikeampi kuin alatiesynnytys koska en koskaan ole alatiesynnytystä kokenut. Söin viikon sektion jälkeen särkylääkkeitä ja sen jälkeen en niitä ole tarvinnut. Kuten joku tuossa aiemmin kommentoikin, ainoat kivuliaat asiat sektiossa oli kanyylin laitto käteen (hyvin vähän kipua) ja vatsan paineli myöhemmin sektiopäivänä ja seuraavana päivänä (kohtalaista kipua). Itse myös oksensin kerran sektiopäivänä kun yritin syödä liian pian leikkauksen jälkeen.

Ketään ei pakoteta Suomessa synnyttämään alakautta. Synnytyspelosta kannattaa mainita äitiysneuvolassa alkuraskaudesta niin sinut ohjataan pelkopolille. Ensim. Pelkopoliläynti on n. 20 raskausviikolla. Siinä vaiheessa sektiota ei vielä virallisesti voida luvata mutta epävirallisesti kyllä (ainakin itselleni vakuutettiin että saan sektion). Toinen pelkopolikäynti itselläni oli muistaakseni RV 37. Tällöin heti perään minulla oli lääkärillä käynti. Lääkäri tekee lopullisen ratkaisun sektiosta. Lääkärikin sanoi, että nykyään sektion saa kun sen vaan haluaa. Tämän jälkeen katsottiin sektiopäivä.

Tsemppiä.

Mä en ikinä uskaltaisi mennä sektioon ellei olisi aivan pakko!

4:n äiti