Ärsyttää ihmiset jotka valittavat, että talonrakennus on niin raskasta.

:)

ja kun sen voi etukäteen arvata mitä se on!



Toinen mikä ärsyttää on naiset jotka jatkuvasti valittaa raskaana ollessaan. Valitus senkun vaan jatkuu vauvan synnyttyä.

Minusta talonrakennus on kauhean raskasta. Olen sivusta seurannut kälyn perheen sinnittelyä.



Sen takia emme miehen kanssa koskaan aio moiseen ryhtyä, vaan asua muiden pykäämissä loppuikämme.



VAI tarkoitatko, että sinua ärsyttävät ihmiset, jotka valittavat OMAN taloprojektinsa raskautta?

Vielä enemmän itse tehden se sama vain sitten kestää vähän pidempään.



Onko sulla ap mennyt jotain nyt huonosti, kun et jaksa sympatisoida muiden väsymystä? Eihän tää talonrakentaminen nyt niin kamalaa ole. Väsyttävää kyllä vähän, mutta tän hetken väsymys johtuu enemmän äitienpäivän rasituksista ja lapsen motoriikkaongelmista.

Sillä onhan se nyt selvää että raskauksissa on eroja ja talonrakentamisissa on eroja.



Kun olin raskausaikana huonovointisuuden vuoksi liikuntakyvytön raskauden alusta loppuun ja sitten siihen päälle vauvalla vuoden koliikki, niin kyllä siinä tuli valitettua. Elämä oli todella kurjaa silloin, ja mielenterveyden vuoksi sitä oli kyllä ihan pakko joskus jakaa muiden ihmisten kanssa.



Talonrakennus on taas meillä sujunut hyvin, joten ei valittamista. Mutta ei rakentamisessakaan ole tavatonta, että tulee vastoinkäymisiä, jotka eivät johdu mitenkään itsestä. Jos kairaustulokset heittävät vaikka 200 prossaa, kuten kävi tutuilla, niin kymmenientuhansien lisälasku saattaa päästää ilmoilla vaikka jonkin valituksenkin. Ja huonolla tuurilla noita vastaavia ongelmia voi tulla vastaan jatkuvasti, vaikka kuinka hommissa olisi vain suositeltuja tekijöitä. Kaikkea kun ei kukaan voi ennakoida.



Mitä siis hyödyttää valittaa toisten valittamisesta. Kun sen sijaan kuuntelemalla toista voisi jopa helpottaa toisen oloa! Vaan olisihan se kamalaa olla toiselle hyödyksi!

kolmen lapsen äitinä voisin kovasti suureen ääneen kummastella, että miten yhden lapsen äiti voi olla väsynyt?! Eihän se ole mahdollista, ei..

tässä se vasta tulee varmasti raskain taloprojekti: vanhaa puretaan ja uutta rakennetaan yhtäaikaa ja vielä siinä asutaankin. Lisäksi vettä sataa kuin saavista kaataen harva se päivä (ihan sisälle asti!).Tämä veti talonrakennusraskauspohjat vai mitä?

kun pitää organisoida, tehdä valintoja ja hoitaa muita asioita. Vaikka ei edes lautaa nostaisi raksalla, tunteja kuluu ja palkkatyön ohessa homma on välillä melkoista säpinää.



Niillä harvoilla, jotka teettävät oikeasti kaiken suunnittelunkin ulkopuolisella (sisustus avoimella budjetilla, piha valmiina jne) ja ottavat mestarin, joka hoitaa kaiken projektisuunnittelun ja käytännön jutut, voi olla aika helppoa. Ne, joilla on siihen rahaa, tuskin rakentavat niitä älvareita :D

rakentamisesta valitetaan. Varsinkin kun perheen elämäntilanne on monilla sellainen, että rakentamisen lisäksi on tyyliin 3 alle kouluikäistä joista joku ehkä vielä sairas tai erityislapsi, äiti opiskelee kotiäitiyden ohella eikä perheessä ole mitään tukiverkkoja. Sitten itketää, että on raskasta ja kaikki kaatuu niskaan.



Pakkoko se on haalia itselleen kaikki raskaat elämänvaiheet samanaikaisesti elettäväksi?

Miksi ihmiset ovat niin negatiivisiä?



Jospa jokainen kertois kaikista asioista ensin ne mukavat puolet, niin jaksais sitten tukea ja kuunnella niitä vaikeita ja raskaita asioita kohdatessa.



Ja useinkin ne valituksen aiheet on sellaisia, mitkä on ihan itse itselleen haalittu: vaativa työpaikka, liikakilot, liikaa lapsia liian pienillä ikäeroilla, taloprojekti, siivousurakka jne.



Jos oikeesti on noin raskasta koko ajan, niin MUUTTAKAA ELÄMÄÄNNE vähemmän kuormittavaksi.

jos ei ota valmistaloa? Meille tuli talopaketti säältä suojaan -vaiheeseen rakennettuna, kaikki sisätyöt tehtiin itse. Tiedettiin pääsevämme helpommalla kuin pitkästä tavarasta rakentaneet, mutta silti koemme oikeasti rakentaneemme talon, kun todella teimme ITSE sisätyöt, emme palkanneet kirvesmiestä tai ketään muutakaan ammattilaista pakollisten putki- ja sähkömiesten lisäksi. Ja palkkatöissä kävimme molemmat lakisääteisiä lomia lukuunottamatta koko ajan. Kyllä siihen verrattuna naapurin "rakennusurakka" kirvesmiesten rakentamana tai toisen naapurin kolmen kuukauden Design-talo-projekti olivat kuitenkin ihan eri sarjaa...

kun pitää organisoida, tehdä valintoja ja hoitaa muita asioita. Vaikka ei edes lautaa nostaisi raksalla, tunteja kuluu ja palkkatyön ohessa homma on välillä melkoista säpinää.

Niillä harvoilla, jotka teettävät oikeasti kaiken suunnittelunkin ulkopuolisella (sisustus avoimella budjetilla, piha valmiina jne) ja ottavat mestarin, joka hoitaa kaiken projektisuunnittelun ja käytännön jutut, voi olla aika helppoa. Ne, joilla on siihen rahaa, tuskin rakentavat niitä älvareita :D

meijän projekti vaan pitkittyy ja pitkittyy. Pitkästä tavarasta tehdään viidettä vuotta... Tosin kaikki ei ole kiinni meistä. Talomme paloi juuri sinä kohtaa kun päästiin muuttamaan. Runko jäi pystyyn ja suurin osa kattotuoleista. Samaan saumaan itsellä keskenmeno ja muutaman lähisukulaisen kuolema (olivat alle 50 vuotiaita).



Siitä se rakentaminen vasta alkoi taas alusta onneksi vakuutusyhtiön avustuksella. Uudestaan päästiin muuttamaan vuoden päästä. Vieläkin pikkuhommia kesken.. Tuntuu ettei koskaan valmistu. Ja en mielestäni valita, muista se voi siltä tuntua. Ken leikkiin on ryhtynyt sen kestäköön. En valita itse rakentamista vaan sitä, että on jäänyt paljosta paitsi niiden vuoden aikana esim. sukulaisten elämästä.

kun siis heidän talonsa tulee tontille avaimet käteen-periaatteella, heidän ei tarvitse suunnittelun ja valintojen ohella kuin muuttaa taloon sisään.



Voihan sekin olla raskasta.



Mutta ärsyttää siis kun valittavat aina tavatessamme näistä asioista juuri meille, jotka olemme rakentaneet omaa taloamme jo pari vuotta itse alusta alkaen, pienten lasten ja muiden suurten ja vaikeiden elämänmuutosten sattuessa sattumalta ja pyytämättä samaan aikaan, niin että on Oikeasti välillä raskasta... En ymmärrä, kuinka kehtaavat valittaa.

mä en saa päteä edes tässä ketjussa. kun kerran se naapureitten kirvesmiehen avustamana rakentama talo ei oikeuta siihen.



mies on raksamies. ja poika sähkömies. nyyh. nymmä en enää jaksa.

kai se on yksilöllistä. On monta asiaa jota en ymmärrä tuttujen elämästä mutta eivät hekään tajua miksi me olemme kuin duracell-pupuja - aina tekemässä jotain tai menossa jonnekin. Jokainen rakentaa elämänsä omien resurssien mukaan. Toki tuntuu että nykyäjan ihmiset on heiveröisempää tekoa ja kaiken pitäisi tulla helpolla ja halvalla.



t 2 taloa (ei valmis-) rakentanut, kolmatta suunnitteleva 4:n lapsen äiti.

mukaan täysin siitä, kuinka paljon perheen kotiin jäävä tinkii tasa-arvovaatimuksistaan. Jos kotonaoleva (useimmin, ei aina) vaatii työn ja rakennusillan jälkeen vielä osallistumista kodinhoitoon, rakentaja palaa loppuun ja projekti kestää viisi vuotta.

Mikä vitsi oli aloittajan kirjoituksessa? Ai joo, ei ole hankalaa huomata, että tämänkin kirjoituksen siivitti ilmoille KATKERUUS ja KATEELLISUUS. Ollaan lähdetty miehen kanssa 100 000:n budjetin kanssa tekemään taloa tontilta kaadetuista puista, ja nyt kun talo on kesken 4:ttä vuotta, mies hospitaalissa hermoromahduksen vuoksi ja rahat loppu, vituttaa, kun joku muu rakennuttaa talon ostovoimin? Ja kehtaa valittaa? Otan osaa ap, olisi kannattanut etukäteen miettiä mihin ryhtyy.