Kiltistä, säyseästä ja arasta ihmisestä kipakaksi ja tinkimättömäksi, muiden mielestä "ikäväksi" iän myötä?
Onko kokemusta tällaisesta? Olet ollut nuorena ujo, kiltti, myötäilevä, lauhkea, arka, vältellyt konflikteja ja ollut hiljaa epäkohtien edessä.
Iän myötä, ehkä keski-iän tienoolla, huomaatkin saaneesi rohkeutta, puhut suoraan, et enää anna periksi, sanot vastaan. Saatat jopa muuttua kipakaksi tai ankaraksi etkä salaile tai häpeile suuttumistasi niin kuin nuorena.
Onko tämä johtanut kohdallasi ihmissuhteiden katkeamiseen, irtisanoutumiseen tai muuhun? Onko elämänlaatu kuitenkin kokonaisuudessaan parantunut? Miten lähipiiri suhtautuu?
Kommentit (14)
Elämänlaatu on parantunut siinämielessä, että turhan pönöttämisen on voinut lopettaa. Ihmissuhteet ovat katkenneet niiltä osin, kuin olet itse katkaissut välit toksisiin ihmisiin.
Ei oo. Oon ollut vit*umainen pienestä pitäen.
Jos kaunistelet sanalla "kipakka" agressiivistä räyhäämistä, niin ei se lähipiirille tai kenellekään muullekaan nautinto ole.
Kokeile rauhallisen jämäkkää kipakan tilalle.
No se tarkoittaa vain että on kasvanut aikuiseksi ettei ole kenenkään ovimatto. Mutta olla kipakka tai joustamaton ei kyllä ole kypsyyttä.
Sanasta kipakka tulee heti mieleen joku joka vain odottaa että pääsisi widduilemaan ja kuittailemaan.
Olen kipakka akka. Mutta osaan nauraa myös itselleni. Vaikka välillä tökkii tuo naurukin.
Kuten sanonta kuuluu,nukkuvaa karhua ei pidä herättää ! Eli:Kukaan ei enää kävele minun ylitse.En kuntele enää meriselityksiä huonon käytös,valheet,en sanan saattajia.
Kipakat ja tinkimättömät ihmiset ovat aina veemäisiä, aivan sama millaisia ovat olleet nuorena. Olet mennyt ääripäästä toiseen.
Minusta tuli tällainen. Toivon ihmisille kuitenkin hyvää. Mutta lempeästä lapasesta on tullut realistinen "tylyttäjä".
Vierailija kirjoitti:
Jos kaunistelet sanalla "kipakka" agressiivistä räyhäämistä, niin ei se lähipiirille tai kenellekään muullekaan nautinto ole.
Kokeile rauhallisen jämäkkää kipakan tilalle.
Olen yleisesti ottaen vähemmän neuroottinen ja enemmän hällä väliä -tyyppi kuin nuorena, mutta tietyt epäkohdat ja vääryydet, joita olisin aiemmin paennut häntä koipien välissä, voivat nykyään herättää kipakan reaktion. Turhaa räyhäämistä en jaksa itseltäni enkä muiltakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen vaihdevuodet : (
Kyllähän hormonitkin tietysti vaikuttavat.
Olen paha pahoille ja hyvä hyville.
Minusta tuli tämmöinen jo alle kolmikymppisenä kun tulin sinuiksi itseni kanssa ja toivuin koulukiusaamisen aiheuttamasta arkuudesta. Toisaalta monet myös arvostavat sitä että uskallan ottaa asioita puheeksi ja oma elämänlaatuni on parantunut kun en anna kohdella itseni huonosti. Kerran olen saanut potkut puolustettuani työkaveria epäoikeudenmukaiselle pomolle.