Lounaalla käyminen kollegojen kanssa, yh ei raaski.
Työpaikalla monet käyvät yhdessä syömässä, ja lounaat maksavat n 13-16e. Se on itselle liian kova summa maksaa työajan ruokailusta, mietin miten paljon sillä summalla saa ruokakaupasta ostettua. On kuitenkin noloa aina kieltäytyä, etenkin tilanteessa joissa liikutaan yhdessä ja käydään ohessa lounaalla. Noloa sanoa, että minulla on eväät mukana, ja kaivaa joku virttynyt banaani ja papupurkki...
Onko muilla vastaavaa tilannetta? Pitäisikö vaan maksaa yhteishengen nimissä välillä, vaikka kuinka kirpaisee? Lounailla myös puhutaan paljon epävirallista mutta työhön vaikuttavaa, jään paitsi ja jotenkin eriydyn.
Kommentit (12)
Kyllä mä tossa tilanteessa jotenkin kituuttaisin kokoon ne eurot, että pääsen kerran viikossa työkavereiden kanssa lounaalle. Siinä on kyse niin paljon muustakin kuin vain ruoasta.
Työkavereilla voi olla itselläkin yhtä kurja rahallinen tilanne kuin sinulla. Saisi työpaikoille tulla säästeliäisyyden kulttuuri, meillä on onneksi siirtymässä siihen että ylpeinä esitellään punalappulöytöjä jne.
Sama täällä. En kertakaikkiaan voi irrottaa tiukasta budjetistani 15 euroa yhteen ainoaan lounaaseen.
Joo, jään paitsi paljosta "hiljaisesta tiedosta" ja viimeisimmistä juoruista, mutten voi pikavippiäkään ottaa lounasta varten. Talvella pitäisi jostain löytää rahaa satojen eurojen sähkölaskuihin, joten pakko säästää siitä mistä voi.
Itse en ole ikinä raaskinut lounaalla käydä. Mieluummin ostan perheelle ruokaa sillä summalla. Mä olen heti alusta alkaen töissä sanonut että olen niin ruokarajoitteinen että parempi että syön vain omatekemää ruokaa eväänä. Nopeasti siihen kaikki on tottunut.
Itsellä ongelmana, että työkaverit haluavat aina kaupungin surkeimpiin paikkoihin ja vielä pahimpaan ruuhkaan. Ja sitten sitä loputonta jaarittelua ja kivien potkiskelua, kaikki tapahtuu kuin hidastetusta filmistä, käyvät vuorotellen vessassa, ottavat sen turhan työpuhelun, lukevat turhan sähköpostin, pitkät keskustelut jonkun puolitutun tai tuntemattoman kanssa johon törmäävät. Itsellä vain se 30 min palkaton ruokkis ja aina pahasti miinukselle kellokortissa ja kun ylitöitä ei koskaan ole, niin eihän niitä miinuksia saa mitenkään pois. Ja ne ruuat eivät ole mitään makuelämyksiä, mutta silti ne hehkuttaa ne taivaaseen. Kerran vuodessa saan ne kusetettua johonkin parempaan paikkaan, niin sitte pitäs lennosta syödä ja jättää kahvit juomatta ja heti kun on kiireellä pöydästä noustu, niin heti ne onkin sitten vessaan menossa ja lukemassa sähköpostia kun ei ookkaan enää mihikään kiire.
Kuulostaa keskustan lounaalta. Meillä taitaa olla 8 e. Olisiko mahdollista käydä yhteisellä lounaalla vaikka kerran viikossa? Omat eväät on monille ensisijainen vaihtoehto myös ruokavalion takia, tai siksi että ravintolalounaalla tulee yksinkertaisesti syötyä usein liikaa.
Onko mahdollista ettet mene päivittäin, vaan kerranpari viikossa. Eikä evään tarvitse olla papupurkki, katso vaikka KuntoPlus-lehdestä kirjastosta kivoja reseptejä. Jos olet yh, niin teet varmaan lapsellesi ruokaa ja sitä voi tehdä myös evääksi töihin. Tee itsellesi motivaatilaskelma, paljonko säästät vuodessa, kun et mene aina maksulliselle lounaalle. Kannattaa sanoa työkavereille että heidän seura olisi kiva lounalla vaikka joka päivä, mutta et pysty/halua käydä joka arkipäivä työlounaalla.
Ei minusta ole yhtään noloa sanoa, että yrittää säästää ja skippaa nyt lounaan kalliissa ravintolassa. Varmaan moni olisi ihan tyytyväinen, kun joku sanoo asian ääneen. Kyllä tuollainen lounaan hinta tuntuu kenen tahansa kukkarossa.
Meillä onneksi suuri osa syö omia eväitä, välillä käydään yhdessä lounaalla mutta lounarilla maksettavaa jää 7,15 euroa. Ei tulis kuulonkaan että käytäis missään 13-16 euron paikoissa.
Ymmärrän kyllä tunteen. Välillä itse skippaan lounaan jos ravintolassa on jotain pahaa ruokaa, jota muut kuitenkin tykkää syödä. Silloin tulee vähän ulkopuolinen olo. Mutta ei se mitenkään noloa ole kaivaa sitä banaania ja makaronilaatikkorasiaa esiin, menen sitten taas seuraavalla kerralla mukaan. Ehkä 1-2 kertaa viikossa käydään ravintolassa. Osa ei käy ikinä eikä siinäkään mitään pahaa ole. Meillä on hyvä yhteishenki, jokainen voi ihan hyvällä omallatunnolla syödä mitä ja missä huvittaa.
Mä sanoisin ihan suoraan, että mulla ei valitettavasti ole varaa syödä ravintolalounaita 🤷
Tuttu tunne. - Olin noin reilun vuoden työttömänä. - Valehtelsin jos väittäsin, että työttömyys ei vaikuttanut sosiaalisiin suhteisiin. Tuntui tuolloin hurjalat aatellam että samanaikaisesti moni kaverini laittoi pelkkään työpaikkalounaaseen saman summan jolla itse ostin useamman päivän ruuat tai paremmijn usein raaka-aineet ruokiin; työttömänä kun oli aikaa valmistaa raaka-aineista ja siten saattoi hieman säästää..