Voiko helposti tulistuva ihminen muuttua?

Voi. Toki perustemperamentille ei voi mitään eli että tuntee isosti, mutta käytöstä eli reagointia voi oppia hillitsemään

Itsekin olin nuorena ja vielä nuorena aikuisenakin tosi helposti tulistuva, mutta nykyisin en jaksa tulistua enää mistään. Vaikka toisinaan tottakai suututtaa ja ketuttaa ihan huolellakin, niin en enää tosiaan tulistu. En siis patoa sisälleni mitään, vaan olen oppinut rakentavampia tapoja käsitellä asioita. Ne eivät enää siis hetkauta minua entiseen tapaan. 

Jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olin nuorena ja vielä nuorena aikuisenakin tosi helposti tulistuva, mutta nykyisin en jaksa tulistua enää mistään. Vaikka toisinaan tottakai suututtaa ja ketuttaa ihan huolellakin, niin en enää tosiaan tulistu. En siis patoa sisälleni mitään, vaan olen oppinut rakentavampia tapoja käsitellä asioita. Ne eivät enää siis hetkauta minua entiseen tapaan. 

Tämä. Ikä tuonut sellaisen tietynlaisen välinpitämättömyyden, kun tajuaa että on suurempia asioita kuin että naapurin Pirkko sanoi ilkeästi tai maitolasi kaatui pöydällä. Tulistuvat ihmiset ovat pelottavia ja noloja mun mielestä. Vihanhallintaongelmia pahimmillaan.

Ei. Joskus kai ihminen muuttuu vaikka hormonitoiminnan muutoksen myötä, mutta ei ehkä niinkään opettelemalla.

Kyllä ainakin vähäksi aikaa kerrallaan voi hillitä itsensä ja olla esim. puhumatta rumia ja käyttäytyä kunnolla. Jos itse haluaa. Mikähän lie ollut joku psykologia-kirja (muistaakseni ei suomalaisen tekemä ja aikaa lukemisesta 10-15v ainaskin) siinä oli ihminen joka sanoi psykologille että ei osaa hillitä itseään eri tilanteissa. Psykologi kysyi, etkö todellakaan jos vaikka presidentti olisi vieressä kuulemassa?

Taisi tuo tuliluontoinen ihminen myöntää että no kyllä kai hän sitten hillitsisi itsensä.

Niinpä ap, tuliluontoinen ihminen ei ehkä muutu persoonaltaan, mutta pystyy halutessaan muuttamaan käytöstään.

Näennäisesti voi, mutta pinnan alla kytee aina.

Ei, ei, ei, ei. Tai, ehkä joskus, mutta lottovoiton todennäköisyysellä.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa.

  Jos se mahdollistetaan. Itse raivosin nuorena kuin pieni apina, ja päädyin aina kauheisiin suhteisiin. Tavatessani nykyisen mieheni, hän joutui selostamaan aika kädestä pitäen, ettei raivoaminen suinkaan ole mitenkään normaalia, ja sitä voitaisiin pitää henkisenä väkivaltana. Olin hämmästynyt -en minä koskaan ollut tiennyt suhteista, joissa ei raivota. Lapsuudenkodissani ei muuta tehtykään.

  Suutun vieläkin herkästi, enkä ole sellainen zen-viilipytty kuin mieheni, mutta en raivoa tai huuda, lapsen kuullen en kiroakaan. Pyrin paiskomaan esineitä-omiani -yksinäni, ja ilmaantumaan sitten halukkaana neuvottelemaan. Se toki auttaa, ettei mies ole raivostuttava ihminen. 

  Eli voi jos haluaa, ja joku kertoo miten. Jos tunnetaitoja ei ole niin ei ole, ne pitää oppia.

Voi mutta se on kova työ joka vaatii itsensä uudelleen luomista ja usein rankkoja päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olin nuorena ja vielä nuorena aikuisenakin tosi helposti tulistuva, mutta nykyisin en jaksa tulistua enää mistään. Vaikka toisinaan tottakai suututtaa ja ketuttaa ihan huolellakin, niin en enää tosiaan tulistu. En siis patoa sisälleni mitään, vaan olen oppinut rakentavampia tapoja käsitellä asioita. Ne eivät enää siis hetkauta minua entiseen tapaan. 

Tämä. Ikä tuonut sellaisen tietynlaisen välinpitämättömyyden, kun tajuaa että on suurempia asioita kuin että naapurin Pirkko sanoi ilkeästi tai maitolasi kaatui pöydällä. Tulistuvat ihmiset ovat pelottavia ja noloja mun mielestä. Vihanhallintaongelmia pahimmillaan.

Ihminen ei voi luonteelleen mitään,jotkut on rauhallisempia kuin toiset. Itse tulistuin nuorempana enemmän,nyt vanhempana on osannut ottaa asiat eri tavalla ja on jo elämänkokemusta,eikä suhtaudu asioihin nuoruuden tietämättömyydellä ja malttamattomuudella jne. Mutta edelleenkään en ole perusluonteeltani rauhallinen viilipytty vaan asioihin nopeasti reagoiva ja tunne-ihminen,vaikkakin myös järki-ihminen. 

Mulle on sanottu, ettet taida suuttua koskaan. Hämmästyin analyysista, sillä olen omasta mielestäni ihan vilkas ihminen seurassa enkä tuppisuu. No, ei kovin hyvin tuntenut minua tämä ihminen, mutta jäi mieleen ja otin kohteliaisuutena. En kyllä pahemmin suutahtelekaan, se on totta :).

Vierailija kirjoitti:

Ei. Joskus kai ihminen muuttuu vaikka hormonitoiminnan muutoksen myötä, mutta ei ehkä niinkään opettelemalla.

Kyllä nimenomaan opettelemalla sitä pystyy muuttumaan. Ensin täytyy tietysti hoksata että omissa tunnetaidoissa on vikaa ja ihan kertakaikkiaan  _haluta_  oppia toisenlaisia tapoja käyttäytyä. Pitää siis kyetä itsereflektioon niin kyllä se muutos siitä pikkuhiljaa syntyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Joskus kai ihminen muuttuu vaikka hormonitoiminnan muutoksen myötä, mutta ei ehkä niinkään opettelemalla.

Kyllä nimenomaan opettelemalla sitä pystyy muuttumaan. Ensin täytyy tietysti hoksata että omissa tunnetaidoissa on vikaa ja ihan kertakaikkiaan  _haluta_  oppia toisenlaisia tapoja käyttäytyä. Pitää siis kyetä itsereflektioon niin kyllä se muutos siitä pikkuhiljaa syntyy. 

Juuri näin. Ei kai kenenkään mielestä enää nykypäivänä ole charmikasta olla tulisesti tempperamenttinen ja kaikki kävelee varpaisillaan ettei vain suutu. En ymmärrä esim. äitejä jotka avautuvat kuin haltioissaan kuinka "heidän prinsessalla on kuulkaas luonnetta, se on pois risut ja männynkävyt kun neiti tulee". Nolooooo. Ja vastaavasti kehuvat kuinka "heidän pojat ovat niin rauhallisia". Mikähän ilmiö tuo on? Törmännyt usein tuohon. Osaako joku selittää miksi juuri tytöillä on niin hienoa äitien mielestä olla tempperamenttia?

Voi toki muuttua sillä rauhallisestakin saa vuosia provosoimalla vihaisen ja helposti tulistuvan, joten miksipä helposti tulistuva ei tyyntyisi vuosien saatossa. Joissakin tilanteissa on tosin tervettä tuntea vihaa ja myös ilmaista kyseinen tunne. 

Growth mindset. Kunhan itse uskoo, että pystyy oppimaan ja kehittymään. Niin siihen pystyy. Pienin askelin ja kauan kestäen, mutta tämäkin on taito jonka voi oppia.

Jos ei usko, että pystyy muuttumaan, eikä ole siihen halua. Niin sitten ei pysty. Mutta tämä on ihan ajatusvirhe ja tyhmä suhtautuminen elämään.

Jotkut ihmiset vaikuttavat olevan myös ylpeitä rumasta käytöksestään. Supernoloa.. Nykyään välttelen näiden draamakuningattarien seuraa. Ihmettelen itsekseni miten miehensä tai sukulaiset sietävät sitä draamaa. Ikää kuitenkin n. 35v, joten ei enää mene nuoruuden piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Joskus kai ihminen muuttuu vaikka hormonitoiminnan muutoksen myötä, mutta ei ehkä niinkään opettelemalla.

Kyllä nimenomaan opettelemalla sitä pystyy muuttumaan. Ensin täytyy tietysti hoksata että omissa tunnetaidoissa on vikaa ja ihan kertakaikkiaan  _haluta_  oppia toisenlaisia tapoja käyttäytyä. Pitää siis kyetä itsereflektioon niin kyllä se muutos siitä pikkuhiljaa syntyy. 

Juuri näin. Ei kai kenenkään mielestä enää nykypäivänä ole charmikasta olla tulisesti tempperamenttinen ja kaikki kävelee varpaisillaan ettei vain suutu. En ymmärrä esim. äitejä jotka avautuvat kuin haltioissaan kuinka "heidän prinsessalla on kuulkaas luonnetta, se on pois risut ja männynkävyt kun neiti tulee". Nolooooo. Ja vastaavasti kehuvat kuinka "heidän pojat ovat niin rauhallisia". Mikähän ilmiö tuo on? Törmännyt usein tuohon. Osaako joku selittää miksi juuri tytöillä on niin hienoa äitien mielestä olla tempperamenttia?

Satujen prinsessat ovat kaikki olleet rauhallisia, Tuhkimo, Lumikki jne. Ja pahat sisarpuolet olleet tempperamenttisia.

Miksi pitäisi muuttua. Suomi on sellainen autistien maa, että täällä ei saisi tulistua ollenkaan. Temperamenttini sopisi paljon paremmin Italiaan kuin tänne autistien Suomeen.  Olen nopealiikkeinen, nopea reagointi, äänekäs, temperamenttinen. Minusta on aina tuntunut että en sovi Suomeen, koska täällä ihmiset ovat hitaita ja vaikuttavat autisteilta.  Kulkevat suu auki ja silmät selällään....öööööhööööööh mitä toi tarkoittaa ööööhö ööööh

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi muuttua. Suomi on sellainen autistien maa, että täällä ei saisi tulistua ollenkaan. Temperamenttini sopisi paljon paremmin Italiaan kuin tänne autistien Suomeen.  Olen nopealiikkeinen, nopea reagointi, äänekäs, temperamenttinen. Minusta on aina tuntunut että en sovi Suomeen, koska täällä ihmiset ovat hitaita ja vaikuttavat autisteilta.  Kulkevat suu auki ja silmät selällään....öööööhööööööh mitä toi tarkoittaa ööööhö ööööh

Senkus muutat Italiaan. Eu-maa joten rajat ovat auki. Äläkä tule takas.

Addio!

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi muuttua. Suomi on sellainen autistien maa, että täällä ei saisi tulistua ollenkaan. Temperamenttini sopisi paljon paremmin Italiaan kuin tänne autistien Suomeen.  Olen nopealiikkeinen, nopea reagointi, äänekäs, temperamenttinen. Minusta on aina tuntunut että en sovi Suomeen, koska täällä ihmiset ovat hitaita ja vaikuttavat autisteilta.  Kulkevat suu auki ja silmät selällään....öööööhööööööh mitä toi tarkoittaa ööööhö ööööh

Kyllä varmasti sovit hyvin yhteen autististen meltdownien kanssa.