Voiko helposti tulistuva ihminen muuttua?

Voi. Multa ainakin on kärkkäin terä tylsistynyt. Nuorempana olin aika kuumakaisa ja raivostuin vaikka lattialle putoavalle lusikalle, mutta iän myötä olen rauhoittunut. Sanoisin, että kun kahden lapsen myötä on pitänyt keskittyä selittämään ja kertomaan erinäisiä juttuja, pysähtymään tilanteisiin, nollaamaan ja kelaamaan koko homma uudelleen, niin ei enää tule tulistuttua pikkujutuista.

Voi, jos on valmis käsittelemään syitään ja tunteitaan sen tulistumisen takana. Mun lähipiiri käveli ennen munankuorilla, koska saatoin raivostua silmittömästi nollasta sataan ihan yllättäen.

Terapian ja myötä alan nykyään noissa tilanteissa tunteilla muuten, eli saatan esim. itkeä tai haluan halata, kun ennen kiljuin, solvasin ja saatoin jopa rikkoa esineitä. Toisin sanoen siis terapiassa ymmärsin, että raivolla peitin pettymyksen ja surun tunteita, joita häpesin näyttää muille.

Tämä on tietysti vain minun tarinani. Mutta uskon, että ainakin jonkin verran voi muuttua, jos oikeasti itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olin nuorena ja vielä nuorena aikuisenakin tosi helposti tulistuva, mutta nykyisin en jaksa tulistua enää mistään. Vaikka toisinaan tottakai suututtaa ja ketuttaa ihan huolellakin, niin en enää tosiaan tulistu. En siis patoa sisälleni mitään, vaan olen oppinut rakentavampia tapoja käsitellä asioita. Ne eivät enää siis hetkauta minua entiseen tapaan. 

Tämä. Ikä tuonut sellaisen tietynlaisen välinpitämättömyyden, kun tajuaa että on suurempia asioita kuin että naapurin Pirkko sanoi ilkeästi tai maitolasi kaatui pöydällä. Tulistuvat ihmiset ovat pelottavia ja noloja mun mielestä. Vihanhallintaongelmia pahimmillaan.

Naapurin Pirkolle voi piilovittuilla sopivan paikan tullen, tehokkaampaa kuin suora huutaminen.

Voi ja jos kasvaa samalla myös henkisesti, aikuistuu ja oppii muista tavoistaan pois jotka tietenkin ovat voimistuneet tempperamenttia ja aiempia toimintamalleja ja tapoja. Tottakai siis voi on vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Voi. Multa ainakin on kärkkäin terä tylsistynyt. Nuorempana olin aika kuumakaisa ja raivostuin vaikka lattialle putoavalle lusikalle, mutta iän myötä olen rauhoittunut. Sanoisin, että kun kahden lapsen myötä on pitänyt keskittyä selittämään ja kertomaan erinäisiä juttuja, pysähtymään tilanteisiin, nollaamaan ja kelaamaan koko homma uudelleen, niin ei enää tule tulistuttua pikkujutuista.

Tämä

35 ikävuoden jälkeen ihminen lauhtuu. Tutkittu tosiasia. Itselläni ikä todellakin auttoi isoihin ja helposti vaihtuviin tunteisiin. Ahhh...kyllä helpotti.

Juu joskus olin nopea suuttumaan, mutta sitten aloin observoimaan itseä ja omaa olemista, niin tälleen pystyin sitten jossain välissä alkaa rauhoittaan itteä ennen ku kerkesin suuttua. Nykyään oon kuin eri ihminen.

Luin ensin otsikon vahingossa "voiko helposti alistuva ihminen muuttua" ja aloin toivomaan alistuvien ihmisten muutosta.

Toki voi. On sillä energialla parempaakin käyttöä, kuin pimahtelu. Mielen hallintaa. Valintakysymys.