Kumpi säilyy 'nuorekkaana' mieleltään vanhuuteen saakka - rankkaa liikuntaa harrastanut vai semmonen jolla paljon henkisiä harrastuksia?

Tuskin noista kumpikaan yksistään ihmeitä tekee. Liikunnalle antaisin ehkä isomman painoarvon (etenkin kun et tarkemmin määrittele, mitä nämä henkiset harrastukset on). Mutta liian rankka liikuntakaan ei ole välttämättä pelkästään hyvä juttu. Terveellinen ja tasapainoinen kokonaisuus ratkaisee. 

Yksi nuorekkaan mielen tekijöistä on avoimena olevat aivoverisuonet. En laskisi kaikkea henkisten harrastusten varaan. En tosin raivopäisen liikunnankaan. Kokonaisvaltaisesti terveellinen elämä (kaikki tietää: tupakka, alko, ylipaino, työstressi jne.) ja sopivasti "henkisiä" harrastuksia. Molemmissa kannattaa panostaa sosiaaliseen aspektiin. Jos mökissään ratkoo sudokuja, pelaa tietokonesakkia, kuuntelee oopperoita  verrattuna sotkee kuntopyörää kellarissaan verrattuna käy ahkerasti humpalle lajitovereiden kanssa, niin veikkaisin viimeistä parhaaksi strategiaksi.

Lääkärinä olen nähnyt ikäihmisiä laidasta laitaan. Ja kyllä se vaan on niin, että säännöllinen runsas liikunta + päihteettömyys näyttää olevan avain virkeään vanhuuteen. Ikäistään huomattavasti nuoremman oloiset ja mieleltään terävät tuppaavat aina puhumaan liikuntaharrastuksistaan.

Kohtuullisuus ja monipuolisuus kaikissa elintavoista.

Henkinen harrastus. Tutkitusti esim. ristikoiden täyttäminen tai kielten opiskelu pienentää dementiariskiä.

Tärkeintä on pitää mieli ja keho joustavina.

Varmasti riippuu myös siitä millaisesta liikkunnasta ja millaisesta henkisestä harrastuksesta kyse. Esim. kiipeily kehittää myös ongelmanratkaisutaitoja. Seinä/kallio on kuin palapeli tai arvoitus, mistä saisi hyviä otteita ja miten etenisi järkevästi, hyvä tekniikka on usein voimaa tärkeämpää. Tarvitaan myös kommunikointia ja luottamusta varmistajan ja kiipeilijän välillä. Tanssissa opetellaan aina uutta koreografiaa, pitää muistaa askeleet, pysyä rytmissä, lukea parin kehonkieltä ja kommunikoida parin kanssa... sitten taas jos vaan aina nostat yksinäsi puntteja niin eipä se muuta kehitä kun sitä yhtä lihasryhmää. Sanoisin että terveelliset elämäntavat ja liikunta on henkisiä harrastuksia tärkeämpää terveyden kannalta ja liikunnan olisi hyvä olla haastavaa muutenkin kuin vaan fyysisesti rankkaa. 

Riippuu varmaan ihmisestä. Pääasia on varmaan että jatkaa mieleistään harrastusta myös vanhana niin hyvin kun pystyy. Jos on harrastanut enemmän tai vähemmän 'rankkaa liikuntaa' koko ikänsä ja sitten vanhaksi tullessaan ei enää pysty tai jaksa voi vetää mielen matalaksi ja se kehon nuorukkuuden tunne voi kadota aika nopeasti.

Hikihommat ja kaikenlainen hyvä taide pitää hengissä joka tavalla.

Ensiksi mainittu

Vanhan pitää treenata sekä lihaksia, että aivoja, eli kumpaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkärinä olen nähnyt ikäihmisiä laidasta laitaan. Ja kyllä se vaan on niin, että säännöllinen runsas liikunta + päihteettömyys näyttää olevan avain virkeään vanhuuteen. Ikäistään huomattavasti nuoremman oloiset ja mieleltään terävät tuppaavat aina puhumaan liikuntaharrastuksistaan.

Kun täällä on lääkäri paikalla niin kysyisin, että onko perää asiassa, jonka muistan joskus lukeneeni. Nimittäin, että solujen päissä olevien telomeerien tms. pituus vaikuttaa liikunnallisuuteen ja pitkäikäisyyteen? Eli että sama tekijä tuottaa molemmat ominaisuudet.

Kaikkien tulee liikkua, mutta luonnostaan monipuolista liikuntaa haluavat harrastaa yli lääkärin määräämän määrän he, joilla siihen on lahjoja ja taipumuksia ja kokevat sitä kautta suuremman ilon. Vähän samaan tapaan kuin musiikki, sitäkin voivat harrastaa kaikki ja varmaan suositeltavaakin, mutta siinäkin on erikseen ihmiset, joilla siihen on myös lahjoja ja joiden laulua kuuntelee mielellään muutkin. 

Vierailija kirjoitti:

Henkinen harrastus. Tutkitusti esim. ristikoiden täyttäminen tai kielten opiskelu pienentää dementiariskiä.

Tutkitusti säännöllisellä liikunnalla, normaalipainolla ja hyvällä kunnolla on suurempi merkitys. Toki molempi parempi.

Palstamammat on hiljaa kun puhutaan liikunnan hyödyistä :D Omaa kokemusta kerta ei ole

Rankka liikunta tuhoaa paikat, moniex-urheilija on puolirampa 40v . Leikkauksia, douppia, kolotuksia, selka, polvet jne paskana. Keskitempoinen liikunta hyvä.

Jokaiselle ihmiselle on syntymässä annettu tietty määrä askelia. Ei kannata liikaa rehkiä, etteivät lopu kesken.

Kultainen keskitie. Rääkkiliikunnalla pumppu tai aivosuoni hajoaa helpommin. Himoliikkujille tulee flimmeri.

Vierailija kirjoitti:

Yksi nuorekkaan mielen tekijöistä on avoimena olevat aivoverisuonet. En laskisi kaikkea henkisten harrastusten varaan. En tosin raivopäisen liikunnankaan. Kokonaisvaltaisesti terveellinen elämä (kaikki tietää: tupakka, alko, ylipaino, työstressi jne.) ja sopivasti "henkisiä" harrastuksia. Molemmissa kannattaa panostaa sosiaaliseen aspektiin. Jos mökissään ratkoo sudokuja, pelaa tietokonesakkia, kuuntelee oopperoita  verrattuna sotkee kuntopyörää kellarissaan verrattuna käy ahkerasti humpalle lajitovereiden kanssa, niin veikkaisin viimeistä parhaaksi strategiaksi.

Tämä riippuu varmaan  luonteesta. Jos on ekstrovertti, sosiaaliset harrastukset ovat luontaisia ja tuovat mielenvirkeyttä ja sen kautta vaikuttavat kokonaishyvinvointiin.  Introvertti taas voi kokea sosiaaliset harrastukset ahdistavina ja  vastenmielisenä ja olla onnellisin polkiessaan sitä kuntopyörää ja oopperoita kuunnellessaan. Hän voi parhaiten niin ja se vaikuttaa hänen mielenvirkeyteensä.

Vierailija kirjoitti:

Jokaiselle ihmiselle on syntymässä annettu tietty määrä askelia. Ei kannata liikaa rehkiä, etteivät lopu kesken.

Tämä nyt on ihan höpötystä.

Myös urheilu voi olla "henkinen" harrastus. Monet lajit vaativat taktiikkaa ja pelisilmää, ja ihan pelkkä voima- tai kestävyysharjoittelukin vaatii harjoitusten ja ruokavalion suunnittelua, jos sitä tekee tavoitteellisesti. Mikään ei tietenkään estä ihmistä harrastamasta sekä urheilua että (muuta) kulttuuria, ja suurin osahan tekeekin näin.