Kumpi säilyy 'nuorekkaana' mieleltään vanhuuteen saakka - rankkaa liikuntaa harrastanut vai semmonen jolla paljon henkisiä harrastuksia?
Kumpi säilyy 'nuorekkaana' mieleltään vanhuuteen saakka - rankkaa liikuntaa harrastanut vai semmonen jolla paljon henkisiä harrastuksia?
Kommentit (39)
Tää palsta on nykyään kuin Hesarin tiedeosion "lapset kysyvät"-osasto.
Itse 59 vuotiaana miehenä, joka kestävyysurheilee kilpaillen n. 500 tuntia vuodessa ja lukee joka ilta kirjoja, totean, että fyysinen kunto ei ainakaan heikennä henkisen tason ylläpitoa ja lukeminen ei heikennä fyysistä suorituskykyä. Kirjallisuus antaa minulle paljon älyllistä vireyttä. Minulle sopii molemmat hienosti ja molemmat ovat tärkeitä. Jos unohdetaan fyysisen suorituskyvyn ylläpitäminen, niin se saattaa myös vaikuttaa henkiselle puolelle. Jos taas pelkästään urheillaan, eikä harjoiteta henkistä puolta, niin ihmisestä saattaa tulla aikamoinen möllikkä, joka on hieman "irti" muusta maailmasta. Molempia kun harrastetaan itselleen sopivassa suhteessa, niin voisin pitää melko hyvänä asiana.
Vierailija kirjoitti:
Yksi nuorekkaan mielen tekijöistä on avoimena olevat aivoverisuonet. En laskisi kaikkea henkisten harrastusten varaan. En tosin raivopäisen liikunnankaan. Kokonaisvaltaisesti terveellinen elämä (kaikki tietää: tupakka, alko, ylipaino, työstressi jne.) ja sopivasti "henkisiä" harrastuksia. Molemmissa kannattaa panostaa sosiaaliseen aspektiin. Jos mökissään ratkoo sudokuja, pelaa tietokonesakkia, kuuntelee oopperoita verrattuna sotkee kuntopyörää kellarissaan verrattuna käy ahkerasti humpalle lajitovereiden kanssa, niin veikkaisin viimeistä parhaaksi strategiaksi.
Miksi? Sukulaiseni on yli ysikymppinen yksinasuja ja edelleen terävä kuin partaveitsi. Ei voi sietää muita ihmisiä kuin lähimmät sukulaiset silloin tällöin. Harrastukset sudoku, shakki, ristikot, oma kuntosali, kuntopyörä, halonhakkuu ja lumityöt. Toiset ihmiset saattaa jopa romahtaa, jos joutuu vastoin tahtoaan ja luonnettaan olemaan sosiaalinen. Ei sellainen sovi kaikille.
En usko että moni tahallaan on liikkumatta, siihen vaikuttaa eri tekijät vaikka perussairaudet, onko kiire arkisin, ilmasto, raha ja onko vaatetusta /kenkää, asuuko kerrostalossa ja ympäristökin kolkko vai onko hyvä lenkkitie, ilmanraikkaus ja ilmansaasteet, joidenkin mieliala, maailmantila, läheiset (mikä tilanne), mitä mahdollisuuksia löytyy ylipäänsä läheltä, ravinnon laatu, vitamiinit, krempat ja entä lähikauppojen valikoima. Myös pääseekö hampaiden korjaukseen tai yksityiselle vaikka, kun tarvitsee. Siis ilman että se menee liian monimutkaiseksi. Haluavatko kaikki elää 500 vuotiaaksi vai huonon kunnon tullessa vanhana lähtö tai eutanasia. Mihin tämä kaikki kehittyy. Entä liikenteen turvallisuus ja perintötekijät kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta on nykyään kuin Hesarin tiedeosion "lapset kysyvät"-osasto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nuorekkaan mielen tekijöistä on avoimena olevat aivoverisuonet. En laskisi kaikkea henkisten harrastusten varaan. En tosin raivopäisen liikunnankaan. Kokonaisvaltaisesti terveellinen elämä (kaikki tietää: tupakka, alko, ylipaino, työstressi jne.) ja sopivasti "henkisiä" harrastuksia. Molemmissa kannattaa panostaa sosiaaliseen aspektiin. Jos mökissään ratkoo sudokuja, pelaa tietokonesakkia, kuuntelee oopperoita verrattuna sotkee kuntopyörää kellarissaan verrattuna käy ahkerasti humpalle lajitovereiden kanssa, niin veikkaisin viimeistä parhaaksi strategiaksi.
Tämä riippuu varmaan luonteesta. Jos on ekstrovertti, sosiaaliset harrastukset ovat luontaisia ja tuovat mielenvirkeyttä ja sen kautta vaikuttavat kokonaishyvinvointiin. Introvertti taas voi kokea sosiaaliset harrastukset ahdistavina ja vastenmielisenä ja olla onnellisin polkiessaan sitä kuntopyörää ja oopperoita kuunnellessaan. Hän voi parhaiten niin ja se vaikuttaa hänen mielenvirkeyteensä.
Toisaalta sosiaalisten suhteiden on kyllä todettu ylläpitävän toimintakykyä ihan yleisesti vanhuksilla. Kyse on virikkeistä ja niiden laajuudesta. Esim. heikentyvä kuulo voi lisätä tai nopeuttaa dementiaoireiden ilmentymistä, sillä se vähentää aivojen saamia virikkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti riippuu myös siitä millaisesta liikkunnasta ja millaisesta henkisestä harrastuksesta kyse. Esim. kiipeily kehittää myös ongelmanratkaisutaitoja. Seinä/kallio on kuin palapeli tai arvoitus, mistä saisi hyviä otteita ja miten etenisi järkevästi, hyvä tekniikka on usein voimaa tärkeämpää. Tarvitaan myös kommunikointia ja luottamusta varmistajan ja kiipeilijän välillä. Tanssissa opetellaan aina uutta koreografiaa, pitää muistaa askeleet, pysyä rytmissä, lukea parin kehonkieltä ja kommunikoida parin kanssa... sitten taas jos vaan aina nostat yksinäsi puntteja niin eipä se muuta kehitä kun sitä yhtä lihasryhmää. Sanoisin että terveelliset elämäntavat ja liikunta on henkisiä harrastuksia tärkeämpää terveyden kannalta ja liikunnan olisi hyvä olla haastavaa muutenkin kuin vaan fyysisesti rankkaa.
Rankka liikunta edellyttää vahvaa tietoista tahtoa (poislukien pakkomielteiset) ja aivotoimintaa.
Kysymys on harhaanjohtava, vastaus on vanha tuttu "terve mieli terveessä kehossa".
Yksitoikkoista raskasta työtä tekevät eivät kai yleensä elä vanhoiksi.
Metsurit ja maanviljelijät tekevät henkistä ponnistelua vaativaa työtä, mitäköhän tilastot heistä sanovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta on nykyään kuin Hesarin tiedeosion "lapset kysyvät"-osasto.
Minulle tuli mieleen että tämä on jonkun aikuisen tekemä kompakysymys. Tiedä häntä, voihan tuo olla mielekästä pohtia, kun kerran pohdin...
Ainakin kova liikunta vanhentaa. Urheilijat eivöt ole kauniita, sillä urheilu alkaa näkyä kasvoissa
Ei ole millään tavalla poissulkevia, ette voi vastakkainasetella tällä tavalla. Koska ihmiset jotka pitävät huolta terveydestään, osaavat ja virkistäytyvät myös henkisesti monin eri tavoin. Vihaan tälläisiä avauksia, koska niissä poissuljetaan joko tai tyyliin asiota eikä ihmiset käyttäydy noin oikeassa elämässä.
Varmaan oleellisempaa on tietynlainen aktiivisuus ja liikkeellä olo. Itse asiassa todella raskas liikunta on keholle myös stressitekijä. Kohtuus kaikessa.
Säännöllinen alkoholin käyttö päivittäin (esim. Englannin kuningatar Elisabeth, 96 v., drinkki per päivä) voisi olla yksi tie pitkäikäisyyteen.
Riippuu paljolti geeneistä ja siitä millasta liikuntaa harrastavat ja mikä on ruokavalio ja tupakoiko/käyttääkö alkoholia yms.
Rankka liikunta ei välttämättä ole hyväksi. Toisaalta se "sielun ravinto" voi olla muutakin kuin sohvalla löhöiltä ja lukemista. Kummalla tahansa voi olla paremmat geenit ja paremmat elämäntavat.
Vierailija kirjoitti:
Vanhan pitää treenata sekä lihaksia, että aivoja, eli kumpaakin.
Ja se treenaaminen kannattaa aloittaa jo ennen kuin on vanha, koska muuten voi olla liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen alkoholin käyttö päivittäin (esim. Englannin kuningatar Elisabeth, 96 v., drinkki per päivä) voisi olla yksi tie pitkäikäisyyteen.
Kohtuullinen alkoholinkäyttö ei varmaan vie aikaiseen hautaan, mutta väite, että tissuttelu pidentää ikää, ei kyllä kestä kriittistä tarkastelua.
Henkiset käyvät ulkona lenkillä, ehkä jumppaavat. Joku harrastaa joogaakin.
Sanoisin, että se henkinen tyyppi. 90v isoäitini on todella skarppi ja hänen kanssaan pystyy keskustelemaan melkein mistä vaan. Hän on ollut aina vähän pulska ja liikuntaa harrastamaton. Viimeiset parikymmentä vuotta lähes täysin liikuntakyvytön. Lukee paljon kirjallisuutta, juttelee ystäviensä kanssa ja harrastaa luovia juttuja vointinsa mukaan. Hän on vaan kaiken kaikkiaan valovoimainen ja karismaattinen persoona. 🌞
No mitä sillä nuorekkuudella sitten kukin tarkoittaa. Fyysinen suorituskyky ja vanhemmissa ikäryhmissä ihan toimintakyky todennäköisesti säilyy paremmin liikunnalla. Henkiset harrastukset taas voi pitää mielen vireänä. Ulkonäkö taas on sellainen juttu, että kovin rankka liikunta ja alhainen rasvaprosentti voi tehdä vanhemman näköiseksi, mutta niin voi myös lihavuus, ja toisaalta pääosin siihen vaikuttaa lähinnä geenit.
Mua aina huvittaa tällaiset kommentit koska nytkään kirjoittaja ei ymmärrä kuuluvansa itsekin kategoriaan "palstamamma". Äly hoi, älä jätä.