Monet vanhukset säästävät ja pyrkivät jättämään mahdollisimman paljon perintönä lapsille. Mutta jos vanhuspalveluissa on pulaa työntekijöistä niin eivätkö vanhukset voisi käyttää rahojaan elämää parantaviin palveluihin? Esim siivous, kauppa, liikunta
Osa vanhuksista saa minimieläkettä ja rahaa on liian vähän.
Mutta on myös monia, joilla on omistuksia kuten kiinteistöjä, isoja säästöjä ja eläkettäkin kertyy kuukausittain isoja summia.
Miksi niitä säästetään perinnöksi seuraaville polville eikä käytetä elämiseen ja elämänlaadun parantamiseen?
Kommentit (79)
Omaisuuden keräämisen idea on siirtää seuraavalle polvelle.
Kerro, kun keksit, miten heidät saa käyttämään säästöjään omaan hyvinvointiin. Minä en ole keksinyt.
Samaa mieltä kanssasi. Auttaa voi lapsiaan ja lastenlapsiaan mutta itseensä pitää myös panostaa. Elämänlaatu kohentuu ja perilliset oppivat hankkimaan itse rahansa ja tavaransa.
Vaikka fysioterapia, harrastukset, kulttuuri, ulkona syöminen yms voisi pitää vanhusta virkeämpänä.
Tai jos ottaisi siivoajan käymään kotona niin että pärjäisi helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka fysioterapia, harrastukset, kulttuuri, ulkona syöminen yms voisi pitää vanhusta virkeämpänä.
Tai jos ottaisi siivoajan käymään kotona niin että pärjäisi helpommin.
Neljän tonnin eläkkeestä riittää näihin kaikkiin ilman että tarvitsee omaisuutta myydä.
Voisi olla mukavaa jos olisi kodinhoitaja, joka kävisi auttelemassa kodin töissä silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka fysioterapia, harrastukset, kulttuuri, ulkona syöminen yms voisi pitää vanhusta virkeämpänä.
Tai jos ottaisi siivoajan käymään kotona niin että pärjäisi helpommin.
Ja vanhus sanoo kaikkiin ei.
Koska ne on saatu myös perintönä? Entisaikaan katsottiin kauhulla niitä isäntiä ja emäntiä, jotka laittoivat suvun talot, metsät ja maat menemään.
Olisi parempi mitä pitempään pärjäisi ja pysyisi toimintakykyisenä ja virkeänä.
Kaikista vähiten tajuan Lotta ja Pappa -tyyppejä, jotka odottaa yhteiskunnan kustantavan kotisairaanhoidon, vaikka Papalla näköjään muitakin tuloja eläkkeen lisäksi sekä perhe voi osallistua hoitoon.
Siivouspalveluista tai kodinhoitajasta kulut ei välttämättä ole kovin suuria.
Pitäisi päästä siitä ajatuksesta, että ainoa mahdollinen apu on sukulainen tai julkiset hoitopalvelut. Tai että pitää kaikessa pärjätä itse. Palveluita voi myös ostaa.
Pitäs varmaan kysyä vanhuksilta miksi niitä säästetään seuraaville polville eikä käytetä elämiseen ja elämänlaadun parantamiseen.
Joillain myös lapset kieltää tuhlaamasta omaisuutta. Kutsuvat höperöksi ja hakevat holhousta, jos uhkana on omaisuuden käyttö omaan itseensä.
Vanhukset ovat hyvin erilaisia. Suhtautumista ko.asiaan laidasta laitaan. Jotkut ei vaan osaa "tuhlata", joten rahaa ja omaisuutta jää tuleville sukupolville tai testamentissa mainituille yhdistyksille. Vielä on elossa sota-ja pula-ajan kokeneita jne.
Me läheiset voimme yrittää kannustaa ja ohjata heitä käyttämään rahaa omaksi hyödykseen, mutta kyllä yli 80 vuotiallakin voi olla perusteluna säästää vielä pahan päivän varalle.
Vierailija kirjoitti:
Joillain myös lapset kieltää tuhlaamasta omaisuutta. Kutsuvat höperöksi ja hakevat holhousta, jos uhkana on omaisuuden käyttö omaan itseensä.
Osalla saattaa olla todellakin säästäväisiä lapsia, jotka eivät halua että rahaa käytetään ylimääräiseen.
Olen vanhempieni kanssa tästä puhunutkin, että mulle ei ole tärkeää saada maksimaalinen perintö, vaan tärkeämpää on se, etten joudu olemaan vanhemmista huolissani ja/tai ramppaamaan 100km päässä hoitamassa heidän asioitaan. Tiedän että rahaa heillä on. Mun puolestani saavat käyttää sitä kaikkiin hiukankin tolkullisen oloisiin tarkoituksiin juuri sillä tavalla kuin heidän elämäänsä parhaiten helpottaa. Onneksi ovat hieman nuorempia kuin tuo kaikkein pihein sukupolvi. Luultavasti tulevaisuudessa vanhukset ovatkin nykyistä valmiimpia käyttämään rahaa palveluihin, kun sota-ajan kokeneet kuolevat pois.
Omaisillekin voisi olla helpompi jos tietää että vanhus käy harrastuksissa tai joku käy asunnolla säännöllisesti.
Ne luulee elävänsä ikuisesti.