G: Kuinka suuren rahasumman käyttämisestä keskustelet ensin puolisosi kanssa?

Me ollaan sovittu, että tietty prosenttiosuus tuloista on ns. yhteistä rahaa, jolla maksetaan lainanlyhennykset, juoksevat laskut ja ruokakauppamenot. Loppuosuus on omaa rahaa ja sillä saa tehdä mitä lystää, ilman että toisella on siihen mitään sanomista. Eli jos olen saanut omasta osuudestani säästettyä vaikka 5000 € ja lahjoitan sen hyväntekeväisyyteen, ei miehellä ole oikeutta sanoa siihen mitään. (eikä minulla vastaavasti hänen venehankintoihinsa...)

tällä hetkellä neuvotellaan siitäkin että voiko ostaa 10e hiusvärin koska oikeasti ei ole rahaa...silloin kun vielä rahaa oli niin neuvoteltiin kaikista yli 100e menevistä jutuista!Voi sitä ihanaa aika kun oli rahaa kaikkeen upeaan turhakkeseen...hmph

jossain 50-60 euron hujakoilla menee se raja. Tosin minä olen perheemme rahakirstunvartija eli tiedän ilman neuvottelujakin onko varaa vai ei. Mies kysyy multa melkein 20 euron ostoksistakin etukäteen.

ei ole vielä tuollaista tilannetta vastaan tullut. Todennäköisesti raja menee jossain 100 000 e:n kieppeillä.

omiinkin juttuihin liittyvistä hankinnoista, jos alkaa olla satasen luokkaa tai yli. Ainakin kun nyt eletään tätä äitiysloma- ja hoitovapaakautta taas jonkun aikaa. Tuntuisi epäreilulta, jos miehellä olisi oikeus käyttää useita satasia omiin juttuihin, kun minä kärvistelen vähäisillä tukirahoilla.

vaikka ihan ok tuloisia ollaan. Ehkä tän takia sitä rahaa jääkin säästöön... en tiä... kun ihmettelin vasta et mite lyhyessä ajassa kertyny tosi paljon tilille :D

Ollaan kyllä kummatkin ostettu noin 1000e ostoksia ilman että toisen kanssa puhuttu laisinkaan jos tuote on ollut tarpeellinen.



Sitä kalliimmistakaan ei nyt niin neuvotella kunhan vaan mainitaan. Kumpikin tietää kuinka paljon meillä on ylimääräistä eli ei tarvitse pohtia yhdessä "onko meillä rahaa tähän ja tähän". Joko ylimääräistä rahaa on tai sitten ei.



Meillä mennään siis tyylillä "yhteinen talous mutta omat tilit - se maksaa joka nyt sattuu milläkin kerralla maksamaan". Ei lasketa meneekö 50% / 50% tasan joka ikinen kerta tai kuukausi vaan uskotaan että se kyllä tasaantuu ajan myötä jos jompikumpi maksaa enemmän joskus. Tulot meillä on aika lailla samat.

Toimii erinomaisesti!

mainita miehelleni. Miehelläni on isommat tulot, hänellä raja menee varmaan parista sadasta ylöspäin, että minulle mainitsisi. Onneksi ei tarvitse rahasta riidellä. Luotetaan toisiimme puolin ja toisin, ettei ylilyöntejä tule.

meillä kyse on hinnasta riippumatta ns. epätavanomaisesta ostoksesta. Eli jos olisin menossa ostamaan 50 euron dvd-soitinta, niin varmasti sanoisin siitä etukäteen, mutta jos kauppakassi maksaa 50 euroa, niin siitä en.



Rahan lainaamisesta jos nimenomaan on puhetta, niin siinäkin riippuu, kenelle rahat on lainattu. Mutta ehkä silti asiasta tulisi ainakin mainittua, jos joku yli 50 euroa haluaisi? Siksikin, että sekin on epätavanomaista...



Meillä yhteiset rahat.

jos tarvitsen uusia vaatteita tai kenkiä voi pistää helposti 300 euroa menemään ilman että kysyn mieheltä mitään. Toisaalta taas jostain 100 euron kodinkoneesta voidaan keskustella pitkään ja hartaasti.

Tuon kokoisista mainitsen, koska mies pitää meillä ns. kirjanpitoa, eli hänellä on excelissä kuukausittain tulevat laskut, tulot jne. ja hän pitää perheen talouden ns. balanssissa ja huolehtii säästötileistä ja lainanlyhennyksestä.



Jostain 300-400 e ylittävästä hankinnasta neuvottelemme, että onko siihen just tässä kuussa rahaa, jos esim. tulee samassa kuussa sähkö- ja vakuutusmaksut jne. Periaatteesa säästötileillä oleviin rahoihin ei kosketa ilman todella painavaa syytä - niille kerätään reissu yms. rahaa.



Meillä on täydellisen yhteiset rahat, mutta molemmilla omat tilit (siis käyttötilit). Minä olen paljon huolettomampi rahankäyttäjä, saatan just ostaa ihan ex-tempore lapsille 150 eurolla vaatteita. Täydennämme hyvin toisiamme ja hyvin harvoin kinaamme rahasta.

mies saattaa kysyä (kun mä yleensä paremmin tiedän paljonko tilillä on rahaa) tai ilmoittaa että aikoo tilata tai ostaa golf tavaraa tms, tai muuten vaan pohtii ääneen, että ostaisko pyörään sitä tai tätä tai sanoo, että tarvitsisi sitä tai tätä... Ei meillä kumpikaan sinänsä lupaa kysy, jos ei ostos ole sellainen, että toisella on mielipiteitä asiaan, esim. huonekaluja tai muuta kodin sisustukseen... molemmat ostaa harrastuksiinsa tarpeen mukaan... Ehkä kipuraja on jossain siinä 2000-3000 tonnin luokkaa, ei me silloinkaan varsinaisesti lupaa kysytä, mutta kerrotaan toiselle etukäteen mitä suunnitellaan niin toisella on mahdollisuus sanoa ei...



yhteiset rahat siis, ja molemmat kyllä aina varmistaa, että tilillä on rahaa ennen kuin ostaa ja muutenkin ollaan harkitsevaisia...

Emme kai kumpikaan lajittele ostoksia hinnan mukaan, saatamme keskustella hyvin pienistä ostoksista ja jättää isoista puhumatta. Tunnistan kuitenkin samantyyppisen ärtymyksen kuin ap:llä. Toivoisin, että mieheni olisi vähän avoimempi, koska häneltä loppuu usein rahat tiettyyn aikaan vuodesta (kesällä, kun firma on lomalla) ja tämän voisi välttää paremmalla suunnittelulla.