Lue keskustelun säännöt.
Miten voi estää ihastumisen?????
19.05.2010 |
Olen pahassa paikassa. Takana on 10 vuotta avioliittoa elämäni miehen kanssa, ja yhdessä ollaan hautaan asti.
Nyt olen kuitenkin vuoden ajan pikkuhiljaa ihastunut toiseenkin mieheen. Tämä "toinen" on lapseni yksityisopettaja harrastuksessa ja tämä tarkoittaa sitä että olemme tekemisissä viikoittain. Huomasin jo alussa että viihdymme keskenämme hyvin. Koska tiedostin asian, olen yrittänyt nakittaa harrastuskuljetukset miehelleni, mutta sekin onnistuu aikataulujen vuoksi korkeintaan joka toinen kerta.
Miten ihmeessä estän itseäni vajoamasta syvemmälle??? Tiedän että en koskaan tule lähestymään häntä fyysisesti, mutta mitä tehdä ajatuksille ja unille, niitä ei pystykään noin vain hallitsemaan.
Kommentit (20)
Tuntuu vain suorastaan ahdistavalta. Ihan kuin olisi aivan kamala jano mutta on pakko pidättäytyä juomasta tms.
Ehkä tämä kasvattaa luonnetta...
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu vain suorastaan ahdistavalta. Ihan kuin olisi aivan kamala jano mutta on pakko pidättäytyä juomasta tms.
Aaltoliikettä se on. Välillä asian ottaa ekstrana, josta voi nauttia oanssa mielessään pienenä piristyksenä (siis minullakaan ei ole mitään eroottista suhdetta, vain ystävyystasolla). Välillä homma taaas turhauttaa niin, että tekee mieli kirota koko mies.
Kotona mene hyvin, oma mies on loistava isä ja helppo ja vastuullinen kumppani. Enemmän haen tiettyä henkistä yhteyttä (joka varmaan ei edes olisi mitään maailmaa suurempaa, jos arkea eläisi sen toisen kanssa). Tuon tajuaminen ei silti helpota yhtään.
Ystävyys, sellainen henkinen kevätaurinko, juttua riittäisi pikkuasioistakin vaikka kuinka. Kiinnostuksen kohteet on yhteiset (kuten myös miehelläni) ja voitaisiin tehdä porukallakin reissuja, mutta olen joutunut kieltäytymään järki syistä.
Rakastatte jotain muuta mutta elätte muumiona pariskunnassa. :/ sikkii
Rakastatte jotain muuta mutta elätte muumiona pariskunnassa. :/ sikkii
Rakastan myös miestäni, mutta eri tavalla. Meillä menee hyvin, seksiä on ja nauretaan ja tehdään. Silti tuo toinen kiehtoo tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastatte jotain muuta mutta elätte muumiona pariskunnassa. :/ sikkii
Ei siitä ole kyse
Rakastan myös miestäni, mutta eri tavalla. Meillä menee hyvin, seksiä on ja nauretaan ja tehdään. Silti tuo toinen kiehtoo tavallaan.
Mies haluaa vain panna. Nainen rakastuu muihin miehiin. Rakkaus on tuhoisampaa kuin pano.
Rakastatte jotain muuta mutta elätte muumiona pariskunnassa. :/ sikkii
Rakastan miestäni taydestä sydämestäni, enkä missään nimessä halua loukata häntä. Eikä ihastuminen ole sama asia kuin rakastaminen! Ihastuminenhan on sitä jonka perusteella aletaan tutustua toiseen, aletaan seurustella, katsotaan sovitaanko yhteen ja rakastutaanko.
Tässä ei todellakaan pitäisi olla edes mahdollisuutta rakastumiseen kun ei "edetä" mihinkään.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyse on ennen kaikkea tahdosta olla tekemättä tyhmyyksiä. Sitä sinulla vaikuttaisi olevankin, hieno juttu!
Mutta kannattaa myös ottaa järkikulta tunteiden avuksi. Se EI nimittäin ole niin, etteikö tunteilleen muka mahtaisi mitään! Älä usko moista Harlekiinimömmöä ollenkaan...
Tunteiden syvyyteen voi nimittäin aika laillakin vaikuttaa. On sitten kyse ilosta, surusta tai vihasta, niiden tunteiden intensiteettiä voi pyrkiä itse hallitsemaan. Kamalan helppoa se ei ole, mutta jos antaudut ihastumiselle ajattelemalla, ettei sille mitään mahda, niin se voimistaa tunnetta entisestään.
Kannattaa miettiä, MIKSI ihastut. Mitä sisäistä tarvettasi se tyydyttää? Oletko ryytynyt arkeenne ja kaipaat ihastumisen ja flirtin synnyttämää jännitystä? Kaipaatko pönkitystä itsetunnollesi?
Ja sitten pyri tyydyttämään noita tarpeita MUILLA keinoilla, turvallisesti. Panosta parisuhteeseesi. Hanki uusi, hauska harrastus. Vaihda työpaikkaa tai hanki uusia työhaasteita.
Ihastuksen kohdetta voi myös pyrkiä tarkastelemaan kriittisellä silmällä. Kelaapa, miten uskollinen siippa hän mahtaa olla, kun harrastuksen parissa harrastaa silmäpeliä lasten äitien kanssa...
Ihastuksen olennainen elementti on nimittäin se, että ihastuksen kohdetta näkee harvoin ja hänen ympärilleen rakentaa salaperäisyyden, uutuuden ja erilaisuuden "auraa". Kun ihmisen oppii tuntemaan kunnolla, ihastus haalistuu (tai parisuhteessa kehittyy rakastumisesta rakastamiseksi, jos hyvin käy).
Ja ennen kaikkea: jos järjellä ja sydämellä tiedät, että nykyinen miehesi on sinulle oikea valinta, PYSY siinä päätöksessä.
Ihastuminen on yleensä eskapismia, siis pakoa arjesta. Siksi se yleensä iskeekin silloin, kun ihminen on joko stressaantunut, ikävystynyt tai alakuloinen.
Itselläni toimii vastalääkkeenä, kun alan kiinnittää huomiota siihen, mikä kaikki muu voisi saada omasta elämästä jännittävää, kiinnostavaa, haastavaa. Mitä voisi tehdä, että ihastuisi *itseensä* ja omaan elämäänsä enemmän. Uusia harrastuksia, uusia haasteita, vaikeitakin juttuja, sellaisia jotka jännittää tai arastuttaakin.
Puolisonkin kanssa kannattaa alkaa *tehdä* jotain - ainakaan mulle ne kynttiläillalliset ei riitä, mutta paritanssikursseilla kipinä syttyy uudestaan. :)
Älä kauheasti stressaa ihastumisen takia - mitä enemmän rimpuilet ja ahdistut ja soimaat itseäsi (ja fantasioit), sitä tiukemmassa se istuu. Hymähdä, hyväksy ailahtelevat tunteet ja käännä ajatukset jonnekin toisaalle. Uudestaan ja uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan antaudu näille "ihastus-hetkille" vaan torjun nuo ajatukset. En missään nimessä fantasioi hänestä, sehän olisi bensaa liekkeihin! Ja Oikeassa elämässä en missään nimessä halua ikinä seksiä muiden kuin oman mieheni kanssa. Olen hyvin onnellinen siitä ettei minun tarvitse enää ikinä harrastaa seksiä kenenkään muun oman rakkaan mieheni kanssa.Silti nuo luvattomat unet kiihottavat minua (niissäkään en ole yhdynnässä), ja niiden pulpahtaminen päivätajuntaan vie aina sen torjumisen energian.
Koitan noudattaa neuvojanne ja täyttää elämää muilla "kiihokkeilla" :) Kiitos neuvoista. Tämähän on vain oma päänsisäinen ongelmani.
Eikö se ole ihan normaalia ihastua. Tuskin sitä yksityisopettajaa kovin hyvin tunnet. Eikä se sinua kuitenkaan edes haluaisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihastumisesi kohdetta: poissa silmistä poissa mielestä.
Jos tuo ei onnistu niin ainakin pitää katsekontaksti mahdollisimman vähäisenä ja itse "kiireisenä" keskittyen muuhun kuin siihen ihastumisen ihanaan oloon.
Kyllä se ajan kanssa laantuu jos oma parisuhde on kunnossa.
jonkin aikaa annat itsesi velloa oikein vimpan päälle unelmissa ja fantasioissa. Tämä siksi, että ihmisluonne on sellainen että mitä enemmän itseltään jotain kieltää - sen enemmän se haluttaa.
Ja kun olet tarpeeksi kauan oikein vellonut unelmissasi, se voi sitä kautta hiipua pois. ja jos ei, niin alat järjestelmällisesti kuvittelemaan ihastustasi ikävissä ja naurettavissa tilanteissa esim. naisten pitsialusvaatteet päällä, ähertämässä isoa kakkapötikkää pöntöllä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos ei, niin alat järjestelmällisesti kuvittelemaan ihastustasi ikävissä ja naurettavissa tilanteissa esim. naisten pitsialusvaatteet päällä, ähertämässä isoa kakkapötikkää pöntöllä tms.
Joillakin tuo varmaan toimii.
Itse ihailin pitkin kevättä yhtä nättiä ja kivaa poikaa joogatunnillani, kunnes jonkun kerran tajusin ruveta miettimään, että minkälainen ihminen oikeastaan kuvittelenkaan sen olevan. Tajusin ihastuneessa päässäni jotenkin automaattisesti mieltäneeni sen sielukkaaksi tyypiksi, hengenheimolaiseksi, joka varmaan tajuaisi minua puolesta sanasta...
Samalla kun tiedostin tuon oletukseni, tuli mieleen, että "sehän saattaa todellisuudessa ollakin ihan kuin Marko P.", tylsähkö entinen luokkakaveri, joka kännipäissään sitten nolasi itsensä esittämällä rivoja ehdotuksia kaikile baarin naisille tyyliin lähdetäänks paneen. Ja ihan oikeasti: sehän on mahdollista. En minä tunne koko tyyppiä kuin hyvänpäiväntuttuna, se voi oikeasti olla vaikka minkälainen ääliö.
Kun ei tunne toista, voi rakennella vaikka mitä pilvilinnoja. Niitä voi huvikseen koittaa vähän muuttaa realistisemmiksi. Ja mulla toimii vessajuttuja tehokkaammin siis se, kun koitan vaihtaa sen unelmapersoonallisuuden tilalle sellaisen tavallisen pöljän, jonka kanssa en onneksi koskaan serustellut... :D
Mitä tapahtuisi, jos et kieltäisikään ihastumisen tunnetta, vaan yrittäisit vain hyväksyä sen?
Vierailija kirjoitti:
Lainaus:
ja jos ei, niin alat järjestelmällisesti kuvittelemaan ihastustasi ikävissä ja naurettavissa tilanteissa esim. naisten pitsialusvaatteet päällä, ähertämässä isoa kakkapötikkää pöntöllä tms.
Joillakin tuo varmaan toimii.
Itse ihailin pitkin kevättä yhtä nättiä ja kivaa poikaa joogatunnillani, kunnes jonkun kerran tajusin ruveta miettimään, että minkälainen ihminen oikeastaan kuvittelenkaan sen olevan. Tajusin ihastuneessa päässäni jotenkin automaattisesti mieltäneeni sen sielukkaaksi tyypiksi, hengenheimolaiseksi, joka varmaan tajuaisi minua puolesta sanasta...
Samalla kun tiedostin tuon oletukseni, tuli mieleen, että "sehän saattaa todellisuudessa ollakin ihan kuin Marko P.", tylsähkö entinen luokkakaveri, joka kännipäissään sitten nolasi itsensä esittämällä rivoja ehdotuksia kaikile baarin naisille tyyliin lähdetäänks paneen. Ja ihan oikeasti: sehän on mahdollista. En minä tunne koko tyyppiä kuin hyvänpäiväntuttuna, se voi oikeasti olla vaikka minkälainen ääliö.
Kun ei tunne toista, voi rakennella vaikka mitä pilvilinnoja. Niitä voi huvikseen koittaa vähän muuttaa realistisemmiksi. Ja mulla toimii vessajuttuja tehokkaammin siis se, kun koitan vaihtaa sen unelmapersoonallisuuden tilalle sellaisen tavallisen pöljän, jonka kanssa en onneksi koskaan serustellut... :D
missäpäin tää Marko asu/ asuu??!
Näkevätkö naiset useinkin unia ihastuksistaan tai toisista miehistä? Ainahan on se sanonta, että teinipojat näkevät niitä unia, mutta tuntuu, että taitaa naiset olla niitä pahimpia kiimahiiriä.
Ei ihastumisessa ole mitään pahaa, kunhan pitää järjen äänen tärkeimpänä. Mukavahan se on tutustua uusiin ihmisiin ja tuntea ihastumisia, mutta ne menee ajastaan ohi. Lakkaa kiinnittämästä huomiota koko mieheen ja mieti, miksi alkujaan olet samassa tilassa hänen kanssaan. Lapsen takia, et itsesi.
Jos kontaktia ei saa poikki, se on vain kestettävä ja annettava hiipua. Trkeintä on, että et syvennä hommaa mitenkään, vaikka mieli tekisi.
t. neljä vuotta koukussa.