Emme kohtaa syvällisesti mieheni kanssa ja kaipaan jotain muuta
Voi olla että vika on minussa. Etten osaa itse rakastaa.
Minut on kahteen kertaan särjetty pahasti rakkaudessa ja se on vienyt uskoani.
Ensimmäinen rakkaus oli rakkautta ensisilmäyksellä ja suhde kesti 17 vuotta.
Toisessa en ollut valmis vielä suhteeseen mutta rakastin. Siksi varmaan menetin hänet sillä en ollut valmis etenemään hänen tahtiinsa.
Nykyistä suhdetta rakennettu hiljalleen, nyt seitsemäs vuosi menossa..
yhdessä on kivaa ja tavallista. Mutta ei yhtää mitään muuta. Tai no seksi toimii kun sitä on.
Läheisyyttä ei juuri ole, ei mitään keskusteltavaa. Tai juttelemme siitä mitä haemme kaupasta, ja lähdemmekö mökille, miten päivä on mennyt jne.. Mutta mistään muusta ei synny keskustelua.
Mies urheilee, minä opiskelen. Molemmilla omaa elämää mutta se yhteinen puuttuu.
Kaipaan yhdessä tekemistä - taidenäyttelyitä, musiikkia, elokuvia ja tai yhteisiä sarjoja.
Jotain mistä myös keskustella yhdessä.
Välillä viini-iltoja ja keskutelua. Sellaista tavallista elämää.
Vaadinko liikaa?
Kommentit (29)
Eikö miehesi halua lähteä kanssasi kulttuuritapahtumiin? Kun osallistuu, puheenaiheita tulee senkin avulla.
Et vaadi liikaa. En haluaisi olla suhteessa jossa keskustelun taso on että mitä syödään illalla.
Tästä saa sen käsityksen, että välillänne ei ole kemiaa ja vetovoimaa. Onko sitä joskus ollut? Jos, niin milloin se muuttui ja miksi? Näitä on hyvä pohtia.
Suhdetta on tottakai mahdollista syventää ja tutustua toiseen uudelleen; sellaisena kun hän on tänä päivänä. Onko tämä se mitä todella toivot? Oletteko käyneet asiasta avointa keskustelua? Tämä vaatii molemmilta panostamista ja yhteistä tahtotilaa.
Ja ei, et vaadi liikaa. Yhteydentunne ja yhteinen tekeminen on tärkeää parisuhteessa.
Mulla on tosi iso meisseli. Tuu tänne niin kohdataan "syvällisesti".
Hoida nuo keskustelut ystäviesi kanssa ja keskity miehesi kanssa seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehesi halua lähteä kanssasi kulttuuritapahtumiin? Kun osallistuu, puheenaiheita tulee senkin avulla.
Lähtee hän välillä, taiteesta ei juuri välitä joten ei siitä synny keskustelua.
Osta strap-on ja pane menemään miehesi kanssa.
Vuoroin vieraissa, eli miehesi ei tarvitse strap-onia.
Vierailija kirjoitti:
Tästä saa sen käsityksen, että välillänne ei ole kemiaa ja vetovoimaa. Onko sitä joskus ollut? Jos, niin milloin se muuttui ja miksi? Näitä on hyvä pohtia.
Suhdetta on tottakai mahdollista syventää ja tutustua toiseen uudelleen; sellaisena kun hän on tänä päivänä. Onko tämä se mitä todella toivot? Oletteko käyneet asiasta avointa keskustelua? Tämä vaatii molemmilta panostamista ja yhteistä tahtotilaa.
Ja ei, et vaadi liikaa. Yhteydentunne ja yhteinen tekeminen on tärkeää parisuhteessa.
Ei sitä ehkä koskaan ole sillä tavalla ollut.
On ollut kivaa, turvallista, toki hauskaakin.
Arvostan miehessä sitä että on lojaali ja rehellinen. Edellinen ei ollut, ja olen ajatellut ettei ehkä kaikkea voi saada.
En lukenut mutta jätä se sika! Kaikki miehet on sikoja ja poikavauvat on teurastettava.
Tätähän te taas halusitte lukea, eikö niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehesi halua lähteä kanssasi kulttuuritapahtumiin? Kun osallistuu, puheenaiheita tulee senkin avulla.
Lähtee hän välillä, taiteesta ei juuri välitä joten ei siitä synny keskustelua.
Oletko kertonut hänelle että toivot syvällisempiä keskusteluita? Oletko esittänyt, että viettäisitte yhteistä laatuaikaa, jolloin pinnallisuuksista ei keskustella?
No jos häntä ei kiinnosta ne taidenäyttelyt, niin mikä häntä kiinnostaa? Sanoit että hän urheilee. Mitäs jos lähtisit hänen kanssaan joskus treenaamaan tai vaikka katsomaan jotain urheilutapahtumaa?
Meillä sama. Mies on muuten aivan loistava isä, fiksu, ahkera jne, mutta ei osaa puhua mistään isommista tai syvällisistä asioista. Ite oon todennut että kaikkea ei vaan voi saada. Kulttuuria voi harrastaa ja syvällisiä voi jutella tyttökaverin kanssa. Eihän kukaan meistä ole täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
No jos häntä ei kiinnosta ne taidenäyttelyt, niin mikä häntä kiinnostaa? Sanoit että hän urheilee. Mitäs jos lähtisit hänen kanssaan joskus treenaamaan tai vaikka katsomaan jotain urheilutapahtumaa?
Ei treenatessa tai urheilukatsomossa voi jutella mitään oikeasti. Ja ainakaan mua ei urheilu saa sillä tavalla ajattelemaan asioita kuin esim. leffa, teatteri tai konsertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehesi halua lähteä kanssasi kulttuuritapahtumiin? Kun osallistuu, puheenaiheita tulee senkin avulla.
Lähtee hän välillä, taiteesta ei juuri välitä joten ei siitä synny keskustelua.
Oletko kertonut hänelle että toivot syvällisempiä keskusteluita? Oletko esittänyt, että viettäisitte yhteistä laatuaikaa, jolloin pinnallisuuksista ei keskustella?
Tottkai olen, olemme olleet yhdessä lähes seitsemän vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos häntä ei kiinnosta ne taidenäyttelyt, niin mikä häntä kiinnostaa? Sanoit että hän urheilee. Mitäs jos lähtisit hänen kanssaan joskus treenaamaan tai vaikka katsomaan jotain urheilutapahtumaa?
Ei treenatessa tai urheilukatsomossa voi jutella mitään oikeasti. Ja ainakaan mua ei urheilu saa sillä tavalla ajattelemaan asioita kuin esim. leffa, teatteri tai konsertti.
Niinpä niin. Jutteletko syvällisiä elokuvateatterissa, teatterissa tai konsertissa? :D
Eli sinun harrastukset kelpaavat, hänen ei. Tämä tuli selväksi.
Vierailija kirjoitti:
No jos häntä ei kiinnosta ne taidenäyttelyt, niin mikä häntä kiinnostaa? Sanoit että hän urheilee. Mitäs jos lähtisit hänen kanssaan joskus treenaamaan tai vaikka katsomaan jotain urheilutapahtumaa?
Tätäkin olen tehnyt, käyn itse lenkilöä, salilla käymme välillä yhdessä. Urheiluakin jonkin verran seuraaame, Sitä en taas jaksa joka viikko ja joka päivä tuijottaa.
Mies lähinnä nauraa seuraamilleni ohjelmille.
Meillä se joka ei "keskustele" on nainen. Mutta en surkuttele, vaan olen sitoutunut loppuelämäksi. Paljon helpompi nähdä hyviä asioita suhteessa ja panostas niihin kun ei jää surkuttelemaan, eikä ole sillä asenteella (tai ylipäätään sitä vaihtoehtoa), että pitäisköhän erota.
Vierailija kirjoitti:
Meillä se joka ei "keskustele" on nainen. Mutta en surkuttele, vaan olen sitoutunut loppuelämäksi. Paljon helpompi nähdä hyviä asioita suhteessa ja panostas niihin kun ei jää surkuttelemaan, eikä ole sillä asenteella (tai ylipäätään sitä vaihtoehtoa), että pitäisköhän erota.
Nykynaiselle ei riitä ihan tavallinen. Pitää olla sirkustemppuja ja kihelmöintiä kantapäissä. Ja erokin on helppo ottaa...
Tuohon ei auta mikään muu kuin kännäiöy jauhojengin kanssa. Se kuulemma tuo elämään iloa ja valoa ja hauskuutta.