Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suren anoppini kuolemaa, olen varmaan harvinaisuus täällä.
28.04.2010 |
Miehen 83v äiti kuoli viime viikolla. Ehdin tuntea hänet vain n.10 vuotta ja olimme enemmän ystäviä, kuin perinteiset miniä ja anoppi. 9v tyttäreni on surullinen, ja sitä on vaikea katsoa.
Kommentit (7)
Mullekin anoppini on tosi rakas ja hirvittää ajatellakin sitä kun aika hänestä joskus jättää. "0 vuotta ollut anoppini eikä yhtään ikävää muistoa hänestä, pelkkää hyvää sanottavaa. Upea ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi on kuitenkin mieheni äiti ja lasteni rakas mummu.
Tällä hetkellä olen maailman ainoa ihminen, joka rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. Koska tapasin hänet vasta, kun hän oli jo eläkkeellä, hän ei päässyt tekemään minulle mitään siitä, mitä hän voimansa vuosina teki läheisilleen, etenkin omille lapsilleen.
Oma appeni on kärsinyt sydänvaivoista viime aikoina ja pelkään hänen terveytensä puolesta. Kamala ajatellakin, että appi tai anoppi menehtyisi. Mutta joskushan se väistämättä tapahtuu. :(
Tsemppiä ap:lle.
koska se merkitsee jossain vaiheessa kuolemaa:( On jo kahdeksankymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa anoppiani en pystyisi henkilökohtaisella tasolla suremaan, toki olisin pahoillani mieheni ja hänen sisarustensa puolesta.
Alue: Aihe vapaa
ymmärrän sinua ja otan osaa suruunne. Minulla on kans ok välit anoppiin ja lapsia tuollainen koskettaa kovasti.
Surkaa yhdessä ja meillä kävi ainakin niin kun pappa (appi) kuoli että lapset halusivat puhua asiasta vasta useita viikkoja kuoleman jälkeen joten muista olla herkkänä keskustelulle myöhemminkin