Oma lihominen pelottaa jo (jatkuu vain) enkä osaa tehdä asialle mitään. En pysty enää hallitsemaan itseäni.

No se stressi on se ongelma. Siitä kannattaa alkaa, että sitä vähentää. Sen jälkeen alkaa muutkin asiat sujua.

Olen siis vain lakannut välittämästä enkä ole enää taistellut väsymystä vastaan.

Jos tulen töitä kotiin, saatan tilata jotain ruokaa koska en jaksa tehdä tai sitten ostan jotain todella nopeaa, joka sisältää rasvoja, hiilareita ja ovat hyvänmakuista. Yleensä täyttä roskaa ostan. Makeaa päälle.

En liiku, en koe edes "eläväni". Olen vain jossain tavoittamattomissa jopa itseltäni. Kuin pelko ja tietynlainen jähmettyminen olisi jäänyt päälle. En osaa selittää..

Pää ei toimi, muisti takkuaa enkä löydä sanoja. Tunnen oloni todella typeräksi.

Kilpparin vajaatoimintaa sairastan mutta luulen että kognitiiviset ongelmat ovat lisääntyneet vaikean elämäntilanteen myötä.

Minun on vain nyt tehtävä jotain. Nuori olen, alle 30v.

Ap

Terapia on luultavasti paras apu nyt alkuun. 

Ô

Vierailija kirjoitti:

No se stressi on se ongelma. Siitä kannattaa alkaa, että sitä vähentää. Sen jälkeen alkaa muutkin asiat sujua.

Voi olla. Kohta valmistun joten se ei enää stressaa. Sitten alkaakin jo työelämä yms. Monenlaista on edessäpäin mutta saa ollakin.

Minusta tuntuu, että tämä oma ongelmani on jossain paljon syvemmällä kuin arjen stressissä. En tiedä. Tekisi mieli itkeä usein mutta en pysty oikein siihenkään, kuin olisi lukossa ja poissa omasta itsestään.

Ap

Kokeile aluksi vaikka 2 viikkoa elämästäsi vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.

Se ei ole pitkä aika, mutta näet sen aikana, vaikuttaako se sinuun.

Itse olen käynyt testeissä ja juuri hiilarit on todettu päälihottajakseni. Olen ns hiilariherkkä. Ehkä sinäkin?

Perusongelmasi on varmaankin tuo luottamuksen itseensä menetys. Sitä voi ratkoa itsekin, esim. aloittamalla muuttaa ihan pieniä helppoja asioita ja vähitellen rakentaa uskoa että pystyy ja osaa, mutta jos ei ratkea niin ei muutama käynti terapeutille juttelemassa varmaan haittaisi myös.

Jos käytät ap edelleen runsaasti alkoholia, niin vähennä sitä tai jätä pois. Se vie tehokkaasti henkiset kykysi ja mikään muukaan ei onnistu.

Korkki kiinni. Alkoholi on sokerin lisäksi pahin laadin kerryttäjä.

Jos ahdistaa niin käy kunnon hikilenkillä, aivotkin kirkastuvat siitä, eikä varmasti enää ahdista. 45-60 min. niin kovaa kävelyä kuin jaloista pääsee.

Kuulostaa tosiaan siltä, että stressi ja synkkyys vyöryy sinusta niihin käytännön tekoihin on vaikea ryhtyä.

Entä jos keskittyisit ratkaisuun? Tee suunnitelma ja päivärytmi.

Voisiko pätkäpaasto toimia? Ohjeita löytyy 14:10 tai 16:8 -rytmeille. Olen itse saanut sillä 5 kiloa pois.

Kuulostaa hämmästyttävän tutulta sinun tilanne!

Pidän vhh:sta elämäntapana ja myös pätkäpaastota. Ennen tätä kaikkea olin sisukas ja kurinalainen mikäli vain halusin.

Oli normaalipainoinen ja voin ihan hyvin, kestin stressiä paremmin.

Sitten tuntuu kuin matto olisi vain vedetty jalkojen alta enkä ole vieläkään toipunut. Lakkasin vain välittämästä.

Tavallaan se johtuu siitäkin, että olen elämässäni paljonkin todistanut väkivaltaa jo lapsuudesta ja selvinnyt hyvin monenlaisista tilanteista. Tuo viimeisin tilanne sitten vain tuntui räjäyttävän koko potin ja tuntui että millään ei mitään merkitystä kun asiat kuitenkin menevät huonosti.

Yritin itm mutta epäonnistuin. Olen ollut syvissä vesissä ja jotenkin rämpinyt itseni maalle. Haluan vain jo aloittaa korjaamisprosessin johon kuuluu vain oma toipuminen.

Psykiatrille saan ajan joskus vuoden loppuun mennessä.

Minä voisin aloittaa jo tekemään pienin liikkein jotain parantavaa. Suurempia askeleita en uskalla ottaa, sillä mikäli epäonnistun se vahvistaa tunnettani siitä että olen epäonnistuja ihmisenä ja saatan lamaantua.

Ap

Olen myös tämän kahden vuoden aikana ottanut yhteensä yli 10 000 lainaa. Lähinnä selviätäkseni laskuista ja rahahuolista mitä olen pelaamisellani aiheuttanut.

Tiedän ettei velka ole iso sinällään ja saan sen parissa vuodessa maksetuksi mutta tuollainen ei ole minulle tyypilllstä.

Siis lakkasin vain välittämästä. Olen yrittänyt löytää pieniä iloja jostain muualta kuin sisältäni ja pelkästään elämänhalusta. Kun sitä ei ole ollut, on niitä iloja tarvinnut vain saada jostain.

En halua tämän menevän enää pidemmälle. Minun on otettava vastuu omasta elämästäni, pitäisi vahvasti vain nyt toimia ja päättää, että kyllä selviän tästäkin ja muutan suuntaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pidän vhh:sta elämäntapana ja myös pätkäpaastota. Ennen tätä kaikkea olin sisukas ja kurinalainen mikäli vain halusin.

Oli normaalipainoinen ja voin ihan hyvin, kestin stressiä paremmin.

Sitten tuntuu kuin matto olisi vain vedetty jalkojen alta enkä ole vieläkään toipunut. Lakkasin vain välittämästä.

Tavallaan se johtuu siitäkin, että olen elämässäni paljonkin todistanut väkivaltaa jo lapsuudesta ja selvinnyt hyvin monenlaisista tilanteista. Tuo viimeisin tilanne sitten vain tuntui räjäyttävän koko potin ja tuntui että millään ei mitään merkitystä kun asiat kuitenkin menevät huonosti.

Yritin itm mutta epäonnistuin. Olen ollut syvissä vesissä ja jotenkin rämpinyt itseni maalle. Haluan vain jo aloittaa korjaamisprosessin johon kuuluu vain oma toipuminen.

Psykiatrille saan ajan joskus vuoden loppuun mennessä.

Minä voisin aloittaa jo tekemään pienin liikkein jotain parantavaa. Suurempia askeleita en uskalla ottaa, sillä mikäli epäonnistun se vahvistaa tunnettani siitä että olen epäonnistuja ihmisenä ja saatan lamaantua.

Ap

Ongelmat vaikuttaa sen verran vakavilta että olet ihan oikeassa kun et edes harkitse mitään dramaattisia elämäntapamuutoksia nyt. Todennäköisesti tosiaan tarvitset ulkopuolista apua päästäksesi jaloillesi.

Ap, sinun tilanne kuulostaa siltä että olisi nyt parempi keskittyä henkiseen hyvinvointiin ja sen parantamiseen. Laihduttamisesta saat vain lisää stressiä ja mielipahaa. Voisit ajatella niin, että pienillä muutoksilla lisäät omaa hyvinvointia esim. juot vettä enemmän, lisäät kasviksia yms. Tsemppiä, kyllä se aurinko paistaa joskus risukasaankin

Mysimba on laihdutuslääke, joka sisältää antidepressanttia. Pyydä lääkäriltä resepti.

Painosi ei ole nyt se suurin ongelma.

Lenkille ja alat pienentää annoskokoja jo tänään. Olo paranee pikkuhiljaa.

Ei tarvitse olla lääkäri nähdäkseen että tuossa on nyt paljon enemmän ongelmia kuin painonnousu. Hae apua tuohon itsetuhoiseen käytökseesi. Ja katkaise välit siihen väkivaltaiseen mieheen.

Tunnistan niin monta asiaa. Minäkään en tunne olevani enää elossa, mitään siitä entisestä minusta ei ole jäljellä. Olin hoikka, viihdyin koulussa ja töissä, kavereita, harrastuksia, ylipäätään kiinnostuin asioista ja puuhailin kaikenlaista. Nyt menee automaatilla työ ja perhe-elämä, muuta ei ole. Painan 100 kg ja minulla on noin 8000 euroa velkaa "turhista" ostoksista. Ihan tarpeellista tavaraa, mutta en viitsinyt säästää, vaan ostamisesta olen hakenut jotain nopeaa tyydytystä, edes jotain tunnetta tähän elämään.

Sinulle ja itsellenikin vinkiksi, mene psykiatrin vastaanotolle. Mieluiten mahdollisimman pian. Aikoja saan yksityiseltä suht nopeasti. Koskaan ei tiedä mitä elämässä voi tapahtua, joten ei kannata odottaa.

Käy ensin psykiatrilla ja pyri sitten pääsemään Kelan tukemaan terapiaan! Älä nyt mieti painoasi, se on aivan toissijainen juttu. Sinun pitää saada pääsi kuntoon.