Miten ihmiset on jotenkin niin sekaisin?

Oon jo lähes 60v ja ihmettelen koko ajan miten tää elämä on menny ihan sekasin. No, ei varmaankaan elämä vaan nimenomaan ihmiset. Tuntuu että kaikki on niin itsekkäitä, uraorientoituvia, rahanahneita ja patalaiskoja. Tärkeintä näyttää olevan pinnalliset asiat, kuten esim huulten ylitäyttö, tekokynnet, naurettavat kulmakarvat, silmäripset joilla vois tappaa lepakon, mennään naimisiin vaikkei kuuluta yhteen, mutta otetaan kuitenkin puol miljoonaa asuntolainaa ja sitten vingutaan ja valitetaan. En ymmärrä miten mun sukupolvi on kasvattanu tän sukupolven. Onko oman lapsuuden puutteet ajateltu korvattavan materialismilla? Oon edelleen sitä mieltä että lapsi on onnellinen jos saa asua äidin ja isän kanssa - vaikka veneen alla, mutta yhdessä.