Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku antaa tyhjentävän selityksen lähiönimistä.
17.04.2010 |
Jos vaikkapa Jessica on lähiönimi, kuten se tämän palstan mammojen mukaan on. Entäs, jos Jessica asuu peräkylän korvessa maatilalla? Eihän se silloin voi olla lähiönimi? Ja entäs jos lähiössä asuu Manta? Hänen nimensähän on lähiönimi tässä tapauksessa, mutta entäs jos Manta muuttaa maaseudulle? Minäkin asun lähiössä, joten nimeni täytyy siis olla lähiönimi. Asuin ennen maalla. Oliko nimeni silloin maaseutunimi? Muutin sittemmin pääkaupunkiin ja nimestäni tuli lähiönimi? Onko kaupungin keskustassa asuvalla Jessicalla keskikaupunkinimi ja se muuttuu sitten asuinpaikan mukaan lähiönimeksi tai maaseutunimeksi? Ja miksi lähiönimi on jotenkin huonompi kuin keskikaupunkinimi? Pitäisikö lähiöissä asua nimettömänä?
t. Eufrosyne
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähiöissä asuu kaikennimisiä, samoin keskellä kaupunkia, maalla, korvessa ja ihan kaikkialla. Miksi termi ei siis ole maalaisnimi tai kaupunkinimi? Ja miksi yleensäkään nimiä pitää jotenkin luokitella? Jokainen laittaa kersalleen sen nimen mistä tykkää. Olen päiväkodissa töissä ja huomannut, että vanhempien asuinpaikalla, varallisuudella tai yhteiskunnallisella statuksella ei ole mitään tekemistä nimivalinnan kanssa. Jesiicoita on niin tohtoreilla kuin siivojillakin, niin maalla kuin kaupungissakin. Sama juttu vaikkapa Elsan tai Josefiinan tai ihan minkä tahansa nimen kanssa. Mitä väliä sillä on?
Olen päiväkodissa töissä ja huomannut, että vanhempien asuinpaikalla, varallisuudella tai yhteiskunnallisella statuksella ei ole mitään tekemistä nimivalinnan kanssa.
Meillä taas on työkavereiden kanssa päivitelty kuinka iso ero nimissä keskimäärin on asuinalueen ja sosiaalisen luokan mukaan keskimäärin. Kunnan vuokrataloissa on todella erilaisia nimiä kuin siellä luksusjärvenrantaökyalueella. Siis yleensä. Toki poikkeuksia on.
Olen koulupsykologi ja luokseni tulee siis oppilaita joilla on kouluvaikeuksia. Monet vaikeudet eivät toki katso sosiaaliluokkaa, mutta koska monet vaikeudet periytyvät joko geneettisesti tai sosiaalisesti on erittäin suuri osa asiakkaistani niiltä huonomaineisilta alueilta. Työntekijämääräkin on meillä suhteutettu alueen haastavuuteen, eli vaikeimmilla alueilla on asiakaspohjassa vähemmän oppilaita per työntekijä.
Nuo parjatut lähiönimet ovat erittäin suosittuja asiakkaissani. Nikoja, Nicoja, Mikoja, Mikoja, Jimejä, Jessicoita, Janicoita ja Jeminoita on valtaosa asiakkaistani. Toki ne ovat yleisiä muutenkin luokilla. Joukossa on tietenkin myös Mohammedeja ja Kyöstejä.
Jos luokseni tulee vaikkapa Anni, niin on varsin todennäköistä että vaikeutena on masennus, eikä esim. pinnaus, isot oppimisvaikeudet, huumeidenkäyttö ja osallistumattomat vanhemmaat. Näin rajusti yleistäen.
Puhutaanhan usein myös "mummonimistä" ja "mannenimistä" vaikka kaikki mummot ja romanit eivät ole saman nimisiä.
niitä iiiihanalta, söpöltä jne. kuulostavia etenkin J- ja M-alkuisia nimiä. C-kirjain tuo kivasti hohdokkuutta ja kansainvälisyyttä. Myös "prinsessamaisuus" on tyttöjen lähiönimissä kova sana.
Tietenkin "lähiönimi" on yleistävä termi, mutta karkeasti ottaen tuollaisia nimiä tosiaan annetaan paljon nuhjuisissa, huonomaineisissakin lähiöissä, joissa asuu alemmin koulutettuja ihmisiä.
pikkukylässäkin on lähiö, eli se kerrostaloalue johon kuuluu helposit köyhät ja juopot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähiöissä asuvat nuhjuiset juopot. Kyllä niitä löytyy sieltä luksusomakotitaloista ihan samalla tavalla. En ole samaa mieltä psykologin kanssa. Minun kokemukseni mukaan yhä enemmän ongelmia lapsille tulee juuri sieltä ns paremmista perheistä. Eikä nimillä tosiaan ole mitään tekemistä asian kanssa. Oikeastaan aika vähän noita C-nimiä on. Nimimuoti vaihtelee ajan mukaan ja aina on joka varallisuusluokassa näitä erikoisten nimien harrastajia.
t. kuraattori
olen myös huomannut että mun tuttavapiirissä pätee aika hyvin nuo "nimilait". Entisen ongemallisen lastenkotinuoren poika on Nico. Arvostetulla omakotitaloalueella asuvasta varakkaasta perheestä löytyy Lauri. Perusrivarin duunariperheessä on Aada. Maanläheisessä "retro"perheessä on Urho. jne.
Mitään silmiinpistävää poikkeusta en keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähiönimi kuvaa huonosti sitä mitä sen "pitäisi" kuvata. Monet lähiöt kun ovat nykyään varsin mukavia tavallisten ihmisten asuinpaikkoja.
Sen sijaan ainakin meidän kaupungissamme on siinä keskustan tietämissä ne kamalat betonikerrostaloalueet joissa suuri osa asukkaista on ihmisiä joilla menee huonosti (alkoholisteja, mielenterveysongelmaisia, pitkäaikaistyöttömiä) ja pakolaisia. Tuollaisten alueiden läpi eivät muut ihmiset juurikaan uskalla edes kulkea.
Tuollaisessa ympäristössä halutaan lapselle jotain hienoa vaikka sitten nimen muodossa. Siksi nimetään tytär Jeannette Alexandriaksi. Pojan pitää olla kova menestyäkseen porukoissa. Siksi nimeksi nopea ja reipas Niko, eikä mitään hienostelevaa homonimeä (Elias) tai naurettavaa hihhulinimeä (Touko).
Jo on idioottimaista edes miettiä tällaisia asioita. En ole ikinä ennen kuullut kyseistä idioottitermiä ja hyvä niin.
vaan mielikuvaan nimestä. Se on jo ihan yleisesti tunnettu käsite muuallakin kuin av:lla.