Mä vihaaaaaaaan !!!

neuvolasta vaik aluksi...et sä lasta saa vihata.anna hänet sit pois jos vihaat.

olisit säkii miettiny ku haarojas levitit

mulle tulee ihan kamala olo kun joku kehtaa sanoa vihaavansa OMIA LAPSIAAN.Lapset on herran jestas lapsia vielä.Tietysti tulee hetkiä jolloin savu nousee korvista mutta aikuisena sun pitäs pystyä sulattamaan ja pääsemään yli noista tunteista.Opetettva lapselle että lapsi on rakas vaikka käyttäytyisi miten sattuu.Kärsivällisyyttä sen lapsen kans!Vie roskat pihalle jos alkaa muksu ärsyttämään,vedät henkeä ja laitat ipanan huomion johonkin positiiviseen tekemiseen.Muovailkoon vaikka hetken...kyllä sinäö keinot keksit kunhat et anna kiukulle liikaa tilaa.

mulle tulee ihan kamala olo kun joku kehtaa sanoa vihaavansa OMIA LAPSIAAN.Lapset on herran jestas lapsia vielä.Tietysti tulee hetkiä jolloin savu nousee korvista mutta aikuisena sun pitäs pystyä sulattamaan ja pääsemään yli noista tunteista.Opetettva lapselle että lapsi on rakas vaikka käyttäytyisi miten sattuu.Kärsivällisyyttä sen lapsen kans!Vie roskat pihalle jos alkaa muksu ärsyttämään,vedät henkeä ja laitat ipanan huomion johonkin positiiviseen tekemiseen.Muovailkoon vaikka hetken...kyllä sinäö keinot keksit kunhat et anna kiukulle liikaa tilaa.

Mistä näitä hurskaita sikiää? Minusta on verrattain hyvä, että tuo väsynyt ihminen voi purkaa kiukkuaan täällä netissä. Se on ihan eri asia kuin se että hän purkaa sen lapseensa. On myös äitejä, jotka lyövät lastaan. Tiedän kokemuksesta, ja koska en ole äiti, niin voitte päätellä, mitä minun lapsuuteeni kuului.

Jos et parempaa osaa niin jätä kirjoittamatta.



3. Mä rakastan lastani, mutta toisinaan vihan tunne tulee, kun en osaa ja saa rauhoitettua lastani.

Enkä koe siinä mitään väärää, että ilmaisen tunteeni TÄÄLLÄ enkä todellakaan sano lapselleni että häntä vihaan. Hän on vasta lapsi, tiedän sen.



Eikö todellakaan kukaan muu tunne välillä vihaakin?!! Vaikka rakastaakin lapsiaan. Viha ja rakkaus kuitenkin kulkee käsi kädessä.



Kohtelen lastani hyvin, enlä todellakaan anna häntä pois !!!



Olen vain välillä niin avuton hänen kanssaa ja vihaan sitä miten hän osaa ärsyttää mua kunnolla.



ap

sitten otatte välipalaa ja lämpimän suihkuun. Pelaatte muutaman lautapelin ja luette iltasadun.

mun kaikki lapset x 3 on lopettaneet päiväunet 1v8kk-1v10kk. ei kai 4,5v kuulu enää nukkua. ainoa asua mikä pisti silmään... vihan tunne lienee normaalia kaikille.. vaikka täällähän kukaan ei niin tunne ;)

miten ne päikkärit liittyy tähän mitenkään?

en koe olevani hurskas..koen olevani ennemminkin luova.Luovuutta lasten hoidossa tarvitaan.Itse en oo koskaan joutunu siihen tilanteeseen kolmen lapseni kanssa että olisin tuntenut vihaa heitä kohtaan.Hermoja kyllä kiristää aika ajoin mutta monesti juuri luovuutta käyttämällä,keksimällä vintiölle paljon puuhaa,olemalla läsnä pystyy hyvinkin paljon vaikuttamaan lapsen käytökseen.Hyvähän se on täältä vertaistukea hakea.Aivan täydellinen paikka purkaa tunteitaan mutta VIHA on voimakas sana ja tunne.Sen yli pitää pitää aikuisen päästä mielummin ennen kuin ärtymys muuttuu vihaksi.

Itselläni juuri 5v täyttänyt poika, joka on sanut minut tuntemaan niin voimakkaita tunteita etten edes tiennyt sellaisia olevan. Hän osaa vetää juuri oikeista naruista ärsyttääkseen minua ja saadakseen sappeni kiehumaan.

Minä olen puhunut näistä tunteistani ja ongelmistani pojan käytöksen kanssa neuvolassa, pk:ssa ja muiden saman ikisten vanhempien kanssa, se on auttanut.

Suurinta työtä olen tehnyt kuitenkin itseni kanssa..

Silti häntä rakastan, ja tiedän hänen olevan vasta kasvava, kehittyvä lapsi.

Ja ps. hänkin nukkuu vielä päikkärit. Nyt vasta olemme alkaneet jättää niitä pois kun selkeästi hän ei enää niitä aina tarvitse..myös itse pyytää nukkumaan päivällä silloin tällöin..

Eikös se ole aika yksilöllistä?



Voimia sinne sinulle lapsesi kanssa! Kyllä se ajan myötä helpottaa. :) Muistetaan pysyä aikuisina.

minäkin aina välillä vihaan lastani. Yhdeltä puistotutulta sain tällaisen neuvon: kun tulee kinaa, niin sano vaan, että jaaha, se on sun valinta. Esim. jos poika ei haluis pukea kumppareita, niin sitten vaan sanot, että jalat kastuu ja tulee kylmä, mutta se on sit sun valinta.



Mun on tosi vaikea olla rauhallinen tai peräti välinpitämätön, ettei poika sais haluamaansa huomiota temppuilullaan. Mutta jokin aika sitten keksin, että otankin ite aikalisän, ja sanon, että nyt äiti lähtee keittämään kahvit, tai ei kerta kaikkiaan jaksa enää. Nyt poika sitten ite ehdottaa, että mitäs jos äiti menisit nyt keittämään kahvia, kun huomaa, että pinnani alkaa kiristyä. Sitten alkaa kyllä naurattaakin jo :)



Meidän poika on myös tosi kovatahtoinen, että aina kausittain elämä on tosi kovaa vääntöä hänen kanssaan. Olen yrittänyt nyt elää niin, että puhun positiivisesti. Eli jos ei saa kiivetä, niin sanonkin tule alas.



Meidän poika on tosin nuorempi, kuin sulla, joten en tiiä auttaako nää nyt enää yhtään.



Ja sitten vielä semmoinen juttu, että oon huomannut, että itse käytän puheessani aika voimakkaita ilmauksia, jos tunteeni ovat voimakkaita. Mieheni ei esim. koskaan "raivostu" tai "vihaa". Onneksi hän sentään "rakastaa" perhettään, eikä vaan vaikka "tykkää" :) Niimpä saatan myös oikein vihaisena kertoa jollekin, että mä vihaan lapsiani. En sentään koskaan oo niin raivopäinen, että lapsilleni näin sanoisin. Mutta siis pointti on se, että jos tällä palstalla joku sanoo vihaavansa lapsiaan, kun nämä kiukkuavat, niin ei mulle tulis ekana mieleenkään, että hän tuntis koko ajan niin tai et lapset ois paras antaa pois.

äideiksi?

ai miten päikkärit liittyy tähän? Onko sulla lapsia?



Luulen ymmärtäväni mitä ap tarkoitti. Minä ainakin tarvitsen pienen tauon päivällä. Kun lapset nukkuu, niin talo on hetken hiljainen ja saa rauhassa juoda vaikka päiväkahvit, niin ettei tartti olla koko ajan niin hemmetin skarppina ja silmät selässä. Sitten taas jaksaa kiukkuiluakin paremmin. Ja ainakin meillä päiväunet on monesti semmoinen katkos, että jos aamupäivä on mennyt uhmatessa, niin päiväunien jälkeen lapset on välillä kuin eri ihmisiä. Joskus kyllä toisinkin päin :)

kannattaa kokeilla; esim tarrat.

Tai joku muu merkitä aina kun joku sovittu asia on hoitunut hyvin saa merkinnän, ja kun tietty sovittu määrä niitä on kasassa saa vaikka tikkari/pikkulelun/kolikon yms.

Meillä toimii.

T: olinkohan 10 ..

että koskaan en ole tuntenut vihaavani lapsiani. En ole mikään pyhimys, hermostun kyllä ja raivostunkin joskus. Mutta vihaa en ole koskaan lapsiani kohtaan tuntenut. Miestä kohtaan olen jossain pahassa riidassa tuntenut vihaakin, mutta en lapsia kohtaan.



Meidän kuopus on nyt pahassa iässä eli kärsivällisyyttä ja hyviä vinkkejä tosiaan kaivataan. Vihaa ja pettymystä olen silti tuntenut vain omasta voimattomuudesta ja kyvyttömyydestä pysyä rauhallisena ja pystyä selvittämään asiat ns. helpolla.



Viha on mun mielestä tosi voimakas sana käyttää omista lapsista.

että äiti saa päiväkahvit juotua. Jos et ap. todellakaan jaksa lapsesi kanssa, niin harkitse osapäivähoitoa.

ai miten päikkärit liittyy tähän? Onko sulla lapsia? Luulen ymmärtäväni mitä ap tarkoitti. Minä ainakin tarvitsen pienen tauon päivällä. Kun lapset nukkuu, niin talo on hetken hiljainen ja saa rauhassa juoda vaikka päiväkahvit, niin ettei tartti olla koko ajan niin hemmetin skarppina ja silmät selässä. Sitten taas jaksaa kiukkuiluakin paremmin. Ja ainakin meillä päiväunet on monesti semmoinen katkos, että jos aamupäivä on mennyt uhmatessa, niin päiväunien jälkeen lapset on välillä kuin eri ihmisiä. Joskus kyllä toisinkin päin :)

2-vuotiaina. Joten sulla ap on ollut ihan luksusta pitkään.

Olen töissä ja lapsi hoidossa silloin.

Olen yh. Ja lapsen isä ei näe lastaan kuin joka toinen viikonloppu, koska oma elämänsä on sille tärkeämpää (koska ei halua poikaansa muulloin nähdä).

Lapseni jätti päikkärit jo 2 vuotiaana pois!

Toisinaan saavat hänet nukkumaan pk.ssa päikkärit.

Mutta hän on niin villi koko ajan, että ne päikkärit voisi olla hyväksi hänelle.



Välillä hän riehaantuu niin etten saa häneen minkäänlaista kontaktia!!!



Ok, viha on vahva SANA, mutta sanahan se vaan onkin.

Onneksi se tunne ei ole joka päiväistä kuin hetkelisesti.

Osaan rauhoittaa malttini.

Ja kun oon vihainen niin poika osaa heti lempeitä mulle lausua :D :D :D mm. "äiti, sä oot ihana!" :D Kyllä siinä jo sydän sulaa.



Välillä vain tulee todellakin se vihan tunne. Enkä olisi itsekään KOSKAAN voinut kuvitellakaan, että voisin niin tuntea lastani kohtaan!! En ikinä!!



ap

mulla lapset on 3,5 v ja 1,5 v. Vanhempi osaa toki leikkiä yksinkin, jos nuorempi nukkuu, mutta ei hän halua silloin leikkiä yksin, vaan haluaa huomioni kokonaan. Keitän ne päiväkahvit ja sitten syödään yhdessä välipalaa. Meillä on tosi mukavia hetkiä silloin, eikä vanhempi riskaa silloin ikinä. Mutta kyllä minusta olisi ihanaa olla hetki ihan yksinkin.

esim. seurakunnan kerhoon tai avoimeen päiväkotiin pari kertaa viikossa? Jos ei todellakaan ole, niin kyselkää tosiaan mahdollisuutta osapäivähoitoon. Lapset saavat sosiaalisia kontakteja ja erilaisia virikkeitä kuin kotona, ja itse saatte hieman helpotusta.

esim. seurakunnan kerhoon tai avoimeen päiväkotiin pari kertaa viikossa? Jos ei todellakaan ole, niin kyselkää tosiaan mahdollisuutta osapäivähoitoon. Lapset saavat sosiaalisia kontakteja ja erilaisia virikkeitä kuin kotona, ja itse saatte hieman helpotusta.