Lue keskustelun säännöt.
Muistelen hyviä ihmisiä elämästäni
13.08.2022 |
Niitä, aivan satunnaisia kohtaamisia, on sittenkin ihmeen paljon. Yksi poika ensimmäisellä luokalla huomioi minut muiden kiusatessa. Yksi työkaveri nauroi kanssani hölmöilylleni. Yhden tuntemattoman kohtasin usein iltaisin paikallisjunassa ja hän kai näki säälittävän, liikaa yrittävän nuoren tytön ja aina keskusteli ystävällisen ihmisen tapaan.
Tuollaisia pieniä asioita. Nuo ihmiset eivät ehkä tiedä edes olleensa minulle erityisen ystävällisiä, eivätkä varmaan edes muista minua. Mutta minä muistan ja olen kyllä kiitollinen. Olen onnellinen kaikkien näiden muiden kokemusten keskellä.
Ja noita kokemuksia ystävällisyydestä on enemmänkin. Toivottavasti olen osannut olla samalla tavalla pieni, hyvä kokemus jollekin.
Kommentit (7)
Sitä ei tajuakaan miten pienellä asialla voi olla suuri merkitys toiselle ja nämä jää kyllä muistiin. Meidän pitäisi enemmänkin harrastaa tällaista hyväntekeväisyyttä kun se ei maksa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei tajuakaan miten pienellä asialla voi olla suuri merkitys toiselle ja nämä jää kyllä muistiin. Meidän pitäisi enemmänkin harrastaa tällaista hyväntekeväisyyttä kun se ei maksa mitään.
Näin on. Ja oikeastaan oikealla mielentilalla tuollainen tapahtuu itsestään, ei yrittämällä.
Mä olin nuori äiti, varmasti vanhempien mielestä myös "riskitapaus" ja kieltämättä jälkikäteen ajateltuna myös lähellä syrjäytymistä. Itse olin kuitenkin äiti siinä missä muutkin ja olin päivittäin leikkipuistossa. Siellä yksi puistotäti puhui meäulle aina niin kivasti ja sanoi, että oon niin aurinkoinen.
On jäänyt mieleen, vaikka ehkä se ajayteli, että tarvitsen positiivista vahvistusta..
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuori äiti, varmasti vanhempien mielestä myös "riskitapaus" ja kieltämättä jälkikäteen ajateltuna myös lähellä syrjäytymistä. Itse olin kuitenkin äiti siinä missä muutkin ja olin päivittäin leikkipuistossa. Siellä yksi puistotäti puhui meäulle aina niin kivasti ja sanoi, että oon niin aurinkoinen.
On jäänyt mieleen, vaikka ehkä se ajayteli, että tarvitsen positiivista vahvistusta..
Mutta ei se varmaan valehdellutkaan. Minusta on hienoa tuokin, jos ihmiset vahvistavat, kun huomaavat jonkun kaipaavan ehkä tukea. Kunhan ei mene valheelliseksi lässytykseksi.
Mietin täysin samaa juuri ennen kuin avasin keskustelun. Pahoja muistoja on niin paljon, että aloin muistella tuollaisia hyviä, mutta en ole varma, paljonko niitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin täysin samaa juuri ennen kuin avasin keskustelun. Pahoja muistoja on niin paljon, että aloin muistella tuollaisia hyviä, mutta en ole varma, paljonko niitä on.
Onneksi yleensä kuitenkin on. Edes joku joskus jossain.
Onko kellään vastaavia muistoja? Siis vaikka ei olisi yleisesti pidetty ihminen?