Perkele kun ahdistaa :(

oman äidin masennus nyt tällä hetkellä. Se etten pääse eteenpäin suhteessa äitiini ja isääni, aina ne samat asetelmat palaavat kun tavataan. Isäni on täysin tunnekylmä ja sisäänpäinkääntynyt, ei osaa asettua toisen asemaan. Äitini kärsii masennuksesta, mutta ei halua nähdä mitään vikaa hänen ja isän suhteessa. Kumpikaan ei halua ottaa asioita puheeksi, vaan keskustelua käydään hyvää päivää kirvesvartta -asteella. Vuodesta toiseen samaa.



Monet muutkin asiat ovat päin prinkkalaa, mutta tämä vaikuttaa kaikkein eniten elämääni ja varjostaa omaa tunne-elämääni jatkuvasti.

Itse nuorempana (siis parikymppisenä) yritin tehdä asialle jotain mutta turhaan. En jaksanut lopulta taistella tuulimyllyjä vastaan. Terapialla hoidin oman pääni kuntoon. Vanhemmat olkoot omissa poteroissaan. Niiden jutut menee korvasta toiseen, ei ole mun tehtäväni heitä terapoida enkä heidän vuokseen elämääni pilaa.