Miksi minusta ei pidetä?
En rehellisesti sanottuna keksi mitään syytä miksi joku ei pitäisi minusta.
Olen aina ystävällinen kaikille, en puhu pahaa muista, olen reilu ja muut aina huomioiva tyyppi.
Silti minua vihataan joka paikassa ja nyt sain tietää, että harrastusporukastamme eroaa jäsenet siksi, että minä toimin puheenjohtajana ja olen niin p*rseestä ettei siellä haluta olla.
Mikä minussa voisi olla vikana?
Kommentit (82)
Emme voi tietää. Minkä ikäinen olet? Asutko jossain pikkupaikkakunnalla? Onko sinulla yhtään ystävää? Kuinka kauan tilanne on jatkunut?
Olen parikymppinen, melko pieni paikkakunta.
Minua on aina vihattu joka paikassa, en oikein tiedä miksi.
Ei ole ystäviä juurikaan, tätä on tosiaan kestänyt koko elämän ajan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen parikymppinen, melko pieni paikkakunta.
Minua on aina vihattu joka paikassa, en oikein tiedä miksi.
Ei ole ystäviä juurikaan, tätä on tosiaan kestänyt koko elämän ajan.
Ap
Oletko koskaan matkustanut ulkomaille tai toiselle paikkakunnalle? Vihattiinko sinua sielläkin?
Olen itse kasvanut melko ahdasmielisellä paikkakunnalla, jossa minua pidettiin jonkinsortin pellenä, koska esimerkiksi hymyilen. Asia korjaantui, kun muutin pois.
Ei ketään oikeasti mukavaa ja reilua vihata kollektiivisesti. Aina yksittäisiä vihaajia on, mutta jos tuntuu, että aina vaan kaikki kategorisesti vihaavat sinua, on syytä reflektoida rehellisesti omaa käytöstä ja toimintaa.
Muilla paikkakunnilla ja ulkomailla on täysin sama ongelma.
Nuoremmat tuntuvat enemmän vihaavan, aikuiset suhtautuvat yleensä aika neutraalisti.
Kuvittelisin, että minusta nimenomaan on helppo pitää, koska en ole millään tavalla uhka ainakaan muille naisille.
Olen lihava ja ruma ketjupolttaja ja kausittainen alkoholisti.
Lisäksi minä olen tämän harrasteporukan johtaja enkä koskaan ole saanut minkäänlaisia kehuja toiminnastani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Koska ne muutkin on naisia ja naiset nyt vaan on sellaisia.
Kyllä suomalaiset miehetkin on herkkiä kaikille sanomisille ja kovin tarkkoja seurastaan.
Rumia välttelee ihmiset luonnostaan.
Jos oikeasti olet ruma niin siinä on syy epäsuosioosi.
Suomalaiset on omanlaisiaan. Sellaista se on. Jos toisesta ei ole hyötyä tai lapsuudesta tuntenut se ei nyt vaan voi olla sun frendi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään oikeasti mukavaa ja reilua vihata kollektiivisesti. Aina yksittäisiä vihaajia on, mutta jos tuntuu, että aina vaan kaikki kategorisesti vihaavat sinua, on syytä reflektoida rehellisesti omaa käytöstä ja toimintaa.
Suomalaiset on täynnä vihaa ettei raivoa ja ne purkaa sen perinteisesti toisiinsa. Ei kannata ottaa itseensä. Suomalaiset on epäsosiaalinen kansa.
Vierailija kirjoitti:
Muilla paikkakunnilla ja ulkomailla on täysin sama ongelma.
Nuoremmat tuntuvat enemmän vihaavan, aikuiset suhtautuvat yleensä aika neutraalisti.
Kuvittelisin, että minusta nimenomaan on helppo pitää, koska en ole millään tavalla uhka ainakaan muille naisille.
Olen lihava ja ruma ketjupolttaja ja kausittainen alkoholisti.
Lisäksi minä olen tämän harrasteporukan johtaja enkä koskaan ole saanut minkäänlaisia kehuja toiminnastani.
Ap
Ruma haiseva läski, joka ajattelee olevansa harrastusporukan reilu johtaja.
Mikä voi mennä pieleen :D
Päästä nyt ainakin ihan heti alkuun kaikista johtajafetisseistäsi irti.
Vierailija kirjoitti:
Olen parikymppinen, melko pieni paikkakunta.
Minua on aina vihattu joka paikassa, en oikein tiedä miksi.
Ei ole ystäviä juurikaan, tätä on tosiaan kestänyt koko elämän ajan.
Ap
Ongelma taitaa olla ympäristössä joka on vihamielinen.
Sanoit että olet ruma ja lihava ketjupolttaja. Ja kuitenkin olet mukava ihminen. Minun kokemukseni on että mukavaa ihmistä ei yleensä syrjitä, lihava tai ei. Onko sinulla ystäviä?
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Riippuu myös millaisissa piireissä liikkuu. Suomessa kestetään erilaisuutta huonosti eli jos vähänkin eroaa muista voi johtua silmätikuksi.
Huomaa kyllä jos on vähän parempi, on harrastuksia jne niin aletaan puhua. Itselleni on käynyt näin, mutta kateellisten puhetta.
- Nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muilla paikkakunnilla ja ulkomailla on täysin sama ongelma.
Nuoremmat tuntuvat enemmän vihaavan, aikuiset suhtautuvat yleensä aika neutraalisti.
Kuvittelisin, että minusta nimenomaan on helppo pitää, koska en ole millään tavalla uhka ainakaan muille naisille.
Olen lihava ja ruma ketjupolttaja ja kausittainen alkoholisti.
Lisäksi minä olen tämän harrasteporukan johtaja enkä koskaan ole saanut minkäänlaisia kehuja toiminnastani.
ApRuma haiseva läski, joka ajattelee olevansa harrastusporukan reilu johtaja.
Mikä voi mennä pieleen :D
Päästä nyt ainakin ihan heti alkuun kaikista johtajafetisseistäsi irti.
Ei minulla mitään fetissiä ole, toimin siis itse tämän yhdistyksen puheenjohtajana eikä siellä sen kummemmin muita "johtohenkilöitä" ole, joiden suosiossa voisin olla, kuten joku täällä ehdotti ja epäili sen vuoksi kateutta.
Mistään sellaisesta ei siis voi olla kyse.
En pidä itseäni mitenkään muita parempana, otin PJ:n paikan koska muita halukkaita ei ollut ja halusin päästä kokouksesta nopeasti pois.
Ap
Ei ole ystäviä kovin paljoa, olen aina ollut yksinäinen ja jäänyt helposti ulkopuolelle kaikesta jo päiväkodissa.
Olen kaikille ystävällinen ja kunnioitan kaikkien mielipiteitä, en oikeastaan tapaa ihmisiä vapaa-ajallani juurikaan joten en oikein keksi mitä olisin voinut tehdä, koska mielestäni kokoukset ovat sujuneet ihan asiallisesti.
En edes kaipaa muuten ihmiskontakteja mutta tuntuu kurjalta pilata muiden harrastuksia vain omalla läsnäololla.
Ap
Etkö voi kysyä niiltä, jotka eroavat?
Sain tänään tietää yhdeltä harrastusporukan jäseneltä, että suurin osa on eronnut minun takiani.
Ärsytän kuulemma niin paljon.
En tiedä mikä minussa ärsyttää enkä oikein keksi mitä se edes voisi olla, olen mielestäni niin tavallinen ja neutraali kuin voi olla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen parikymppinen, melko pieni paikkakunta.
Minua on aina vihattu joka paikassa, en oikein tiedä miksi.
Ei ole ystäviä juurikaan, tätä on tosiaan kestänyt koko elämän ajan.
Ap
Itse olen sinua tuplasti vanhempi ja tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat. Ja tähän ikään sitä on ollut jo aikaa miettiäkin mikä voi olla syynä, kun tuntuu että jokin minussa saa tosi monilla ns. karvat pystyyn ja esiin sen asenteen, että hyökkäys on paras puolustus jos ei suorilteen pääse luistelemaan paikalta.
Enkä ole keksinyt mikä se on. Sen kyllä huomaa selvästi, että tosi monille tulee jotenkin hirmu vaivaantuneen ja hankalan näköinen olo ihan jo pelkästä läsnäolostani eli ei johdu ainakaan siitä että töksäyttäisin sanoa jotain hölmöä tai tökeröä. Sen sijaan useammankin kerran on käynyt niin, että suuhuni on laitettu sanoja (joista on sitten loukkaannuttu/tehty johtopäätöksiä kuinka olen sellainen ja tällainen) vaikka tosiaan en moista ole sanonut enkä oikeasti edes voisi sanoa, koska en ajattelekaan asiasta niin. Ja sitten kun tätä yrittää oikaista niin onkin epärehellinen ja mlkku joka ei seiso sanojensa takana vaan yrittää syyttää muita..
En ole pätkääkään hengellinen ihminen, mutta joskus olen miettinyt sitäkin että noinkohan minusta huokuu jokin negatiivinen chakra vaikka en kyllä ole mitenkään erityisen negatiivinenkaan ihminen.
Kurjaa tämä on ja on vienyt aika tehokkaasti kiinnostuksen ja halun tutustuakaan ihmisiin tai edes olla muiden seurassa.
Luulen, että sinulla on jokin sokea piste. Käyttäydyt jollakin tavalla antisosiaalisesti, jos joka puolella kerran vihataan, ulkomaillakin. Vaikka et tahdo pahaa, saatat tiedostamattasi loukata muita. Terapiaa suosittelen lämpimästi.
Vaikea sanoa. Riippuu myös millaisissa piireissä liikkuu. Suomessa kestetään erilaisuutta huonosti eli jos vähänkin eroaa muista voi johtua silmätikuksi.