Lue keskustelun säännöt.
Eka äitienpäivä ja ajattelematon mies
07.05.2010 |
Tulossa on eka äitienpäiväni. Miehen kanssa ei ole ollut sen kummemmin vielä puhetta päivän viettämisestä. Tänään töistä tultuaan mies sanoi ohimennen, että mennään sitten sunnuntaina kahville hänen äidilleen. Sain totaalihepulin: miten mies VOI tehdä suunnitelmia äitienpäiväksi kysymättä minulta? Mies ei tajunnut ongelmaa laisinkaan. Sanoi vain, että onhan vauvamme mummu kuitenkin hänen oma äitinsä ja hän haluaa käydä äitinsä luona.
Tästä samasta aiheesta on tahkottu jo aiemminkin, kun mies kutsui äitinsä kylään minulta kysymättä sellaisena iltana kun ei itse edes ole kotona.
Miehen äiti on mukava, tulimme jo aiemmin hyvin toimeen ja nyt lapsukaisen synnyttyä vielä paremmin, eli kyse ei ole mistään anoppi-miniä -suhteen kiemuroista vaan siitä, annetaanko mulle mitään sananvaltaa perheemme menemisistä jne. Minusta miehen olisi pitänyt vastata äitinsä kutsuun, että juttelee minun kanssani. Näin minäkin toimin omien sukulaisteni/kavereitteni kanssa kun perhettämme pyydetään kylään, ikinä en lupaa meitä minnekään kylään kysäisemättä ensi mieheltäni. Mielestäni tämä on peruskohteliaisuutta omaa puolisoa kohtaan.
Kaikkein kurjinta tässä jutussa on kuitenkin mieheni reaktio hepuliini: hän nauroi nauramistaan. Ihan kuin minun tunteillani ei olisi mitään merkitystä. Minä itkin, kerroin että nyt on todella paha mieli ja toinen vaan hohottaa... No, mieleni oli niin paha, että käyttäydyin lapsellisesti, uhosin että sitten miehen ekana isänpäivänä mennään mieheltäni kysymättä kylään minun isälleni satojen kilometrien päähän, vaikka en ole kovin hyvissä väleissä isäni kanssa. Mies vaan hohotti. Toistin liki kymmenen kertaa, että mulla on tosi, tosi paha mieli. Ei mitään vaikutusta. Lopulta pyysi anteeksi, mutta tuntui että teki sen vain päästäkseen tilanteesta pois eikä siksi että oikeasti olisi ollut pahoillaan. Koetin kertoa, että tämä tuleva päivä on minulle erittäin tärkeä, EKA äitienpäiväni ikinä, ja että ymmärrän, että päivä on mummullekin tärkeä, mutta minä nyt kuitenkin olen tämän perheen äiti.
Tässä ehkä vaikuttaa sekin, että kun mummu on meillä kylässä tai me mummulla, niin mummulla ja iskällä on ihan omat keskinäiset hössötyksensä vauvan kanssa ja jään totaalisen ulkopuoliseksi, kommentteihini ei vastata jne. Välillä on vaikeuksia saada nälkäinen vauva rinnoille, kun mummu vaan pitäisi sylissä ja hellittelisi vauvaa.
En oikein tiedä, miksi edes kirjoitan tämän viestin, kunhan nyt puran mieltäni. Mies jo nukkua posottaa ja mulla on yhä vaan tosi tosi paha mieli.
Kommentit (25)
ja näkisit hyytyykö mieheltä tuo typerä naureskelu. Sitten jos hiiltyy sulle, että häivyit lapsen kanssa niin nauraa röhötät vaan loputtomiin. Tuollaiset äijät pitää kouluttaa kovalla kädellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
palaa sunnuntai-iltana kotiin. Se olisi yhtä oikein kuin miehesi teko.
Sori, en ymmärrä. Meillä on auto, voidaan juhlia ensin kotona, sitten kaikissa mummoloissa ja vielä kerran illalla kotona?
ihan normaalia, että mennään mummolle kahville äitienpäivänä. Varsinkin, jos asuvat suht lähellä. Ei kai tuollaista tarvitse sinun kanssa erikseen sopia, kun on itsestyään selvyys, että mummojakin muistetaan. Hölmö olet ja ylireagoit :) Voit ja ehdit kyllä nauttia itsekin äitienpäivästä, vaikka anoppilassa käyttekin. Mukavaa äitienpäivää! :)
Miehet ovat niin äideissään kiinni etteivät tahdo ymmärtää oman vaimonsa kasvua äidiksi. Kyllä se tasoittuu varmasti ajan myötä, vaikka tuo nyt on tosi tympeää. Kuitenkin ekä OMA äitienpäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes jaksa kommentoida enempää, muta sanonpa vaan, että toivoisin mulla olevan olevan sun ongelmat.
Nauti miehestäsi, lapsestasi, anopistasi. Sulla on elämässäsi heidät kaikki.
Aika pienet on ap:n ongelmat. Eikö se ole mukavaa jos mies tahtoo muistaa äitiään, et kai sinä hänen äitinsä ole eikä se estä mitenkään teidän äitienpäivän viettoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta 1: Et ole kertonut miehellesi mitä odotat äitienpäivältä. Miehet kuuluvat putkiaivoisten lahkoon, heille pitää kertoa selkeästi mitä haluaa ja listata konkreettiset toimenpiteet (kahvia sänkyyn, joku kukka, yhteinen tekeminen, ei formulaa).
Kohta 2: Miehellesi tilanne on uusi, hän ei osaa toimia uusissa muuttuneissa tilanteissa. Se että saat raivarit, saa hänet hämilleen ja ehkä hermostuksissaan reagoimaan nauramalla.
Kohta 3: Juhlikaa ensin kotona äitienpäivää, menkää sitten miehen äidin luo. Kyllä meilläkin käydään moikkaamassa myös aikuisten äidit äitienpäivänä jos vain mahdollista
Kohta 4: tuo vierailukutsujen esittäminen ja vastaanotto kysymättä puolisolta on kyllä sellainen asia mikä pitää saada kuntoon. Keskustelkaa. Mieheni on samanlainen ja olisi aina kyläilemässä ja kutsumassa ihmisiä kylään. Otan osaa, mutta sopikaa joku tapa.
Kohta 5: asiat järjestyvät, älä vedä pultteja.
Etenkin tämä vastaus kolahti. Noinhan se on. Selvyyden vuoksi: kyllä me ollaan menossa mummulle kylään sunnuntaina, ja käytäisiin myös toisellakin mummulla, jos se vain matkan puolesta olisi järkevää, ja silti jää aikaa juhlia kotonakin. Tämä ei ollut se ongelma, vaan se että mies lupailee meitä kylään keskustelematta muun perheen kanssa ja sitten ei edes yritä ymmärtää mun reaktiota.
Täytynee alkaa tehdä listaa sunnuntain toiveista miehelle, ei tää homma kai ilmankaan toimi :-)
Kohta 1: Et ole kertonut miehellesi mitä odotat äitienpäivältä. Miehet kuuluvat putkiaivoisten lahkoon, heille pitää kertoa selkeästi mitä haluaa ja listata konkreettiset toimenpiteet (kahvia sänkyyn, joku kukka, yhteinen tekeminen, ei formulaa).
Kohta 2: Miehellesi tilanne on uusi, hän ei osaa toimia uusissa muuttuneissa tilanteissa. Se että saat raivarit, saa hänet hämilleen ja ehkä hermostuksissaan reagoimaan nauramalla.
Kohta 3: Juhlikaa ensin kotona äitienpäivää, menkää sitten miehen äidin luo. Kyllä meilläkin käydään moikkaamassa myös aikuisten äidit äitienpäivänä jos vain mahdollista
Kohta 4: tuo vierailukutsujen esittäminen ja vastaanotto kysymättä puolisolta on kyllä sellainen asia mikä pitää saada kuntoon. Keskustelkaa. Mieheni on samanlainen ja olisi aina kyläilemässä ja kutsumassa ihmisiä kylään. Otan osaa, mutta sopikaa joku tapa.
Kohta 5: asiat järjestyvät, älä vedä pultteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään, että saan samanlaisen miniän, joka aikanaan estää lastani tulemasta perheineen myös minun, äitinsä, luokse äitienpäivänä vaikka tunnin visiitille ja muutenkin osaksi elämäänsä. En kertakaikkiaan tajua, miksi ette voi viettää aamupäivää kaikessa rauhassa perheenä kolmestaan, ja saat huomiota ja fiilistelette uutta ihmeellistä äitiyttä, ja sitten myöhemmin käytte anoppilassa tervehtimässä mummia, joka ilmiselvästi on aivan höpsähtäneen rakastunut vauvaanne. Sehän on ihana asia!!
Ihanaa äitienpäivää - minullakin se on tänä vuonna ensimmäinen ja tunteikas asia. Ei kuitenkaan unohdeta omia äitejämme ja puolisoidemme äitiä = lastemme mummuja! Itse toivon, että lapseni kokee läheisyyttä minuun myös siinä vaiheessa, kun saa itse valita (ja ettei se kauhu-miniä tätä läheisyyttä torpedoi).. ;)
Onko nyt alkanut tulla kauhuminiöitä huonosti kasvatetuista prinsessoista vai onko niitä aina ollut? Mun mielestäni ennen kunnioitettiin vanhempia ihmisiä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvensin alkuperäistä tekstiäni numerolla 11. Totta kai mennään mummulle kylään äitienpäivänäkin, ja ihanaa on että vauvalla on paljon rakastavia läheisiä. Tuo minun totaalinen ohittaminen, ensin kyläilykutsun suhteen ja sitten reaktioni suhteen, sai minut pahoittamaan mieleni, ei itse kyläily. Nyt alan ymmärtää miestänikin paremmin, kun edes toiset naiset eivät tunnu ymmärtävän ajatuskuviotani. Tosin väsymyksellä ja hormoneilla on varmasti tekemistä reaktioni voimakkuuden kanssa.
Parhaani mukaan edesautan vauvan ja mummun välisen suhteen kehittymistä, pyydän mummua kylään, kerron puhelimessa vauvan kuulumisia, kysäisen tarvittaessa neuvoa askarruttavissa asioissa, kyselen millainen vauva mieheni aikoinaan oli jne., eli en kyllä laske itseäni miksikään kauhuminiäksi :-) Aikaisempina äitienpäivinä ollaan kutsuttu anoppi meille syömään ja laitettu oikein hyvä päivällinen. Tottakai anopin kanssa ollaan tekemisissä, hän on tärkeä sekä pojalleen että minulle!
Pelkään, että saan samanlaisen miniän, joka aikanaan estää lastani tulemasta perheineen myös minun, äitinsä, luokse äitienpäivänä vaikka tunnin visiitille ja muutenkin osaksi elämäänsä. En kertakaikkiaan tajua, miksi ette voi viettää aamupäivää kaikessa rauhassa perheenä kolmestaan, ja saat huomiota ja fiilistelette uutta ihmeellistä äitiyttä, ja sitten myöhemmin käytte anoppilassa tervehtimässä mummia, joka ilmiselvästi on aivan höpsähtäneen rakastunut vauvaanne. Sehän on ihana asia!!
Ihanaa äitienpäivää - minullakin se on tänä vuonna ensimmäinen ja tunteikas asia. Ei kuitenkaan unohdeta omia äitejämme ja puolisoidemme äitiä = lastemme mummuja! Itse toivon, että lapseni kokee läheisyyttä minuun myös siinä vaiheessa, kun saa itse valita (ja ettei se kauhu-miniä tätä läheisyyttä torpedoi).. ;)
En ole mikään kauhuminiä, vaan ihan tavallinen. Lue kirjoitukseni numeroilla 11 ja 14, selvensin niissä alkuperäistä kirjoitustani.
Ap
Onko nyt alkanut tulla kauhuminiöitä huonosti kasvatetuista prinsessoista vai onko niitä aina ollut? Mun mielestäni ennen kunnioitettiin vanhempia ihmisiä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhtautuminen vaimonsa tunteisiin, ei siis se, että mies on sopinut mummulavierailun. -4
Kirjoittelin aiemmin numeroilla 11 ja 14. Äitienpäivänä mies toi hyvän aamupalan sänkyyn. Siinä aamupalasta nautiskellessa höpsöteltiin vauvan kanssa, on aivan ihana tapaus. Aamupalan jälkeen simahdettiin päiväunille koko perhe. Iltapäivällä käytiin mummulla kahvilla. Oli mukavaa, kuten ennenkin, ja hyvät kahvit. Mummulta tultua mies kokkasi. Korostan vielä, että ekassa viestissä kirjoittamani suuttumisen syynä oli vain se, että mies sopi äitienpäiväksi menoja mun kanssa juttelematta, itse asiassa eli mummun luona käymisessä ei ollut mitään kinattavaa, totta kai käydään mummun luona äitienpäivänä.
Harmittamaan jäi, etten saanut minkäänlaista lahjaa tai korttia. En toivo kalliita koruja tms., mutta joku pieni muistaminen olisi ollut kiva, vaikka sitten suklaalevy ja naistenlehti + lupaus, että saan rauhassa lueskella lehden sitten kun haluan tms. Kerroin harmituksestani miehelle, sovittiin sitten että käyn jalkahoidossa tms. lahjana. Eiköhän tuo ensi vuonna hoksaa jo jotain hankkiakin ajoissa, vaikka sitten äitienpäivän aamuna itse väsätä lahjakortin, jos vasta silloin muistuu lahja mieleen.
Hormoneilla on kyllä osuutensa tässä reaktioherkkyydessä, hermostuin kun mies oli käyttänyt suttupaperina mun muistilistaa ristiäisistä (meillä on siis ihan pikkuinen vauva)...
Taidat olla vauvaikäisen äiti ja nyt ymys ja hormonien heilahtelut saavat sinut suuttumaan ihan mitättömistäkin asioista. Tunnistan tilanteen. Itsekin suutuin mitä kummallisimmista asioista miehelle lapsen ollessa vielä ihan vauva. Miehesi ei elä samanlaisessa hormonimyrskyssä kuin sinä, eikä täten myöskään ymmärrä kuinka herkillä olet.
Hyväksy oma mielialojen heilahtelusi, minäkin hyväksyin sen itsessäni ja monesti itkusilmässä sanoinkin, että tämä on normaalia vauvaikäisen äidille. Viettäkää päivää yhdessä, käykää myös miehen äidin luona. Itse en ainakaan haluaisi, että poikani unohtaisi minut aikuiseksi kasvettuaan ja perhettä saatuaan. Eihän se äitiys siitä mihinkään katoa :)
Ei mikään ihme, että sinulla on paha mieli.Minun tyttäreni viettää ensimmäistä äitienpäivää perheensä kanssa ja olen onnellinen siitä.
Oma isäni osti aina äidilleni ruusun ja täytekakun äitienpäiväksi.Oma mieheni ei noteeraa päivää kuin kiukuttelemalla normaalia enemmän.
Toivon sinulle hyvää jatkoa pikkuisesi kanssa.
En edes jaksa kommentoida enempää, muta sanonpa vaan, että toivoisin mulla olevan olevan sun ongelmat. Nauti miehestäsi, lapsestasi, anopistasi. Sulla on elämässäsi heidät kaikki.
Ylireagoit pahasti ja kuten jo itse kerroit, miehesi ei suhtaudu isänpäivään yhtä tunteikkaasti, joten mistä hän voisi tietää reaktiosi? Hänen äitinsä on paitsi äiti myös mummu eli tuplasankari, mutta se on oikeastaan ihan merkityksetöntä. Moni nainenkaan ei suhtaudu äitienpäivään tuolla intensiteetillä ja vaikuttaa siltä, että ongelmasi on jossain muualla. Taidat olla epävarma asemastasi. Unohda kuitenkin nuo lapselliset ja katkerat kostoyllytykset ja koulutushöpinät. Valtapeli ei ole koskaan yhtään suhdetta parantanut.
Taidat olla vauvaikäisen äiti ja nyt ymys ja hormonien heilahtelut saavat sinut suuttumaan ihan mitättömistäkin asioista. Tunnistan tilanteen. Itsekin suutuin mitä kummallisimmista asioista miehelle lapsen ollessa vielä ihan vauva. Miehesi ei elä samanlaisessa hormonimyrskyssä kuin sinä, eikä täten myöskään ymmärrä kuinka herkillä olet.
Hyväksy oma mielialojen heilahtelusi, minäkin hyväksyin sen itsessäni ja monesti itkusilmässä sanoinkin, että tämä on normaalia vauvaikäisen äidille. Viettäkää päivää yhdessä, käykää myös miehen äidin luona. Itse en ainakaan haluaisi, että poikani unohtaisi minut aikuiseksi kasvettuaan ja perhettä saatuaan. Eihän se äitiys siitä mihinkään katoa :)
oli viime vuonna...ei mitään. Ei yhtään mitään. Mä pahoitin siitä mieleni kunnolla. 2 päivää sanoin mitä muille oli tehty ja muistin kertoa ai niin, sä et tehnyt mitään. Olin kunnon nalkuttava vaimo. Parasta asiassa oli se, että meillä oli juhlittu isänpäivää ennen lapsen syntymää kun mieheni halusi, mutta sitten kun oli oikeesti äitienpäivä, ei mies tehnyt mitään.
Sanoin minä vaadin että minut huomioidaan, sain takas vastauksia et ole mun äiti -soopaa. Selitin me ollaan nyt vanhempia ja meidän pitää opettaa meidän lapselle miten tämä tehdään.
Mä en tarvitse timantteja enkä hienoja lahjoja, haluan että tehdään jotain.
No, tänä vuonna mulle tehtiin kakku, tuotiin hesari sänkyyn, mies teki aamiaisen : munakasta, leipäjuustoa, leipoi leivän ja jälkkäriksi oli mansikkakakku. Lahjaksi sain lipun Linnanmäelle. Ei mennyt paljon rahaa ja kaikki kotona hymyilee.
Jos miehesi on niin juntti, kun mun, kerro hänelle miltä susta tuntuu. Jos edelleen on yhtä juntti, kerro uudestaan ja uudestaan. Sano että olet loukkaantunut ja ennen kaikkea, pitäkää isänpäivä. Jos vuoden päästä ei ole mitään oppinut, sitten otat kovemmat aseet esiin.
Mun hyvä ystäväni ei tehnyt mitään. Hänen isänsä oli kuollut, isänpäivä piti olla koko rumba, lapset laulamassa, kakku ja lahja ja mentiin miehen isälle juhlimaan. Lahjan piti olla sen verran arvokas, että pystyi muille kehumaan. Vasta kun lapset olivat koulussa, lapset kysyivät miksi isä ei ikinä osta äidille mitään äitienpäivälahjaksi. Koska hän ei ole minun äitini.
15 v myöhemmin tuli ero, kun on isänpäivä, lapsilla on aina menoa. Mutta äitienpäivänä, kaikki lapset järjestävät niin että pääset äitinsä luo. Isien pitää tajuta, että kaikki nämä tulevat eteen jossain vaiheessa.
Mies pilasi jo koko saatanan päivän. Eniten vituttavinta on se, että miehesi tuskin ottaa isänpäivää yhtä tunteikkaasti, joten et voi tehdä yhtä pahalta tuntuvaa kostoiskua.
Paitsi että äitienpäivän aamuna otat vauvan ja häivyt himasta koko päiväksi, niin saa mies ihmetellä missä olette kun pitäis anopilles lähteä.