Eka äitienpäivä ja ajattelematon mies

Tulossa on eka äitienpäiväni. Miehen kanssa ei ole ollut sen kummemmin vielä puhetta päivän viettämisestä. Tänään töistä tultuaan mies sanoi ohimennen, että mennään sitten sunnuntaina kahville hänen äidilleen. Sain totaalihepulin: miten mies VOI tehdä suunnitelmia äitienpäiväksi kysymättä minulta? Mies ei tajunnut ongelmaa laisinkaan. Sanoi vain, että onhan vauvamme mummu kuitenkin hänen oma äitinsä ja hän haluaa käydä äitinsä luona.



Tästä samasta aiheesta on tahkottu jo aiemminkin, kun mies kutsui äitinsä kylään minulta kysymättä sellaisena iltana kun ei itse edes ole kotona.



Miehen äiti on mukava, tulimme jo aiemmin hyvin toimeen ja nyt lapsukaisen synnyttyä vielä paremmin, eli kyse ei ole mistään anoppi-miniä -suhteen kiemuroista vaan siitä, annetaanko mulle mitään sananvaltaa perheemme menemisistä jne. Minusta miehen olisi pitänyt vastata äitinsä kutsuun, että juttelee minun kanssani. Näin minäkin toimin omien sukulaisteni/kavereitteni kanssa kun perhettämme pyydetään kylään, ikinä en lupaa meitä minnekään kylään kysäisemättä ensi mieheltäni. Mielestäni tämä on peruskohteliaisuutta omaa puolisoa kohtaan.



Kaikkein kurjinta tässä jutussa on kuitenkin mieheni reaktio hepuliini: hän nauroi nauramistaan. Ihan kuin minun tunteillani ei olisi mitään merkitystä. Minä itkin, kerroin että nyt on todella paha mieli ja toinen vaan hohottaa... No, mieleni oli niin paha, että käyttäydyin lapsellisesti, uhosin että sitten miehen ekana isänpäivänä mennään mieheltäni kysymättä kylään minun isälleni satojen kilometrien päähän, vaikka en ole kovin hyvissä väleissä isäni kanssa. Mies vaan hohotti. Toistin liki kymmenen kertaa, että mulla on tosi, tosi paha mieli. Ei mitään vaikutusta. Lopulta pyysi anteeksi, mutta tuntui että teki sen vain päästäkseen tilanteesta pois eikä siksi että oikeasti olisi ollut pahoillaan. Koetin kertoa, että tämä tuleva päivä on minulle erittäin tärkeä, EKA äitienpäiväni ikinä, ja että ymmärrän, että päivä on mummullekin tärkeä, mutta minä nyt kuitenkin olen tämän perheen äiti.



Tässä ehkä vaikuttaa sekin, että kun mummu on meillä kylässä tai me mummulla, niin mummulla ja iskällä on ihan omat keskinäiset hössötyksensä vauvan kanssa ja jään totaalisen ulkopuoliseksi, kommentteihini ei vastata jne. Välillä on vaikeuksia saada nälkäinen vauva rinnoille, kun mummu vaan pitäisi sylissä ja hellittelisi vauvaa.



En oikein tiedä, miksi edes kirjoitan tämän viestin, kunhan nyt puran mieltäni. Mies jo nukkua posottaa ja mulla on yhä vaan tosi tosi paha mieli.