Kuinka paljon pettäjää pitää ymmärtää?
Mieheni on pettänyt minua, eikä se ollut mikään satunnainen kännisekoilu. Hän jäi kiinni, ja on nyttemmin pyynnöstäni lopettanut suhteen ja yritämme eteenpäin.
Hän on ollut masentunut, ärtyinen, potee syyllisyyttä jne. Näen että hänelläkin on vaikeaa, jos minullakin. Ihmettelen itseäni, että miksi tavallaan säälin häntä, yritän helpottaa hänen oloaan, järjestää keskusteluapua jne. Vaikka minähän tässä loukattu olen. Ensin olisin voinut vaikka tappaa hänet, mutta nyt en tunne oikein mitään, toimin vain kuin kone - järjen mukaan. Hän ei odota varmaankaan minulta mitään apua, eikä ole itse säälinyt itseään tai mitään sellaista.
Onko kellään kokemuksia, miten teillä on tällainen tilanne edennyt?
Kommentit (14)
esim Setlementtiyhdistys järjestää keskusteluapua. Moni mies on siellä saanut puhuttua asioita halki ja selvittänyt mikä mättää ja miksi.
Tuntemani pettäjä nimenomaan etsii naisia, jotka herkästi syyttävät asioista itseään, ja ratsastaa sitten sillä. Eli pääsee itse vähemmmällä. Ethän sinä vain syyttele itseäsi? Miehesi on valinnut pettämisen, toiminut epärehellisesti ja raukkamaisesti. Aina on muitakin vaihtoehtoja, mutta ehkäpä ne eivät olisi olleet yhtä kivoja.
"You can't have your cake and eat it too."
Luu kurkkuun vaan sille kusipäälle!
Kostonhimoton ja katkeroitumaton nainen? Voiko olla?
Ei ole tuollaisesta tilanteesta kokemusta. Kuulostat kuitenkin fiksulle naiselle ja oikeesti rakastat miestäsi etkä vaan itseäsi.
Uskoisin että etenee juuri kuten on tarkoitettukin.
ajatteliko sinua kun petti!! viskaa paskakasa pihalle..
Ei ollut yhdenyön juttu vaan suhde. Hän valitsi minut ja minä päätin että yritetään. Eka vuosi oli yhtä tunteiden myllerrystä... vihaa, rakkautta, epätoivoa, toivoa... ihan kaikkea. Me puhuttiin asiaa paljon lävitse, mun piti saada tietää kaikki.. ihan kaikki yksityiskohdatkin ja puhua niin paljon että olin itse jo kyllästynyt eikä mitään kysyttävää enää ollut. Siitä alkoi vasta tehrvehtyminen hekisesti.
Mä suosittelen parisuhdeterapiaa jos ette itse pääse eteenpäin.
Nyt kun asiat on läpikäyty ja puitu, meidän suhde on paljon paljon parempi ja ne epäkohdat joita tässä pitkässä suhteessa on ollut, ne on korjattu ja niistä osataan nyt puhua. Tuo pitää osata kääntää siis myös hyödyksi, tuo tuskainen tapahtuma ja siinä joskus ulkopuolinen apu on parasta.
En ole vieläkään unohtanut, siitä on jo 7v aikaa, mutta anteeksi on annettu. Itse olen vahvempi, itsenäisempi enkä enää niin sinisilmäinen. Näin jälikäteen on helppo viisastella, mutta meidän suhde olisi päätynyt eroon jokatapauksessa jos sitä ei olis laitettu kuntoon, pettäminen oli siis oire. Kumpa ihminen olisi fiksumpi ja osaisi puuttua epäkohtiin ennen kuin rupeaa tekemään tyhmiä(oirehtimaan).
TSSEMPPIÄ
Mies käyttäytyi pääsääntöisesti täysin toisin kuin odotin, sen sijaan, että olisi vain ja ainoastaan syytellyt minua tilanteesta, alkoi miettiä ja muuttaa omaa käytöstään. Toki kävimme raivokkaita riitojakin, mutta aina riitojen jälkeen mies teki jotain, josta tuli minulle hyvä mieli. Osti kukkia, vei ulos syömään, toi aamiaisen sänkyyn... Jos kriisin selvittely olisi ollut pelkkää jatkuvaa riitaa ja syyttelyä, olisimme varmaan päätyneet eroon, mutta tuolla odottamattomalla asenteellaan ja käytöksellään mies sai minut rakastumaan häneen uudelleen. Nyt olemme kliseisesti sanottuna varmaan onnellisempia kuin koskaan. Ja vaikka mies ei minua pieniksi palasiksi pilkkonutkaan, ei se tarkoita sitä, että pääsin kuin koira veräjästä ja petän heti seuraavan tilaisuuden tullen uudelleen.
Ihana kuulla tällainen kokemus. Olen juuri tuossa tenttaamisvaiheessa, tuntuu että pitää tietää kaikki, vaikka ei oikeasti haluaisikaan. Jotenkin sitä haluaa sen kautta ymmärtää, että mitä on tapahtunut ja miksi.
Tämä ärsyttää miestä, ja ymmärrän sen. Hänelläkään ei ole vastausta kaikkiin kysymyksiini. Pitäisi olla kärsivällinen, vaikka tavallaan haluaa antaa itselleen oikeuden kysellä ja pistää mies tilille teoistaan. Toisaalta olenn myös huolissani hänen jaksamisestaan, ei kai tämä hänellekään helppoa ole ja hän kärsii häpeästä ja syyllisyydestä. Meillä on kuitenkin pienet lapset.
Kysyisin vielä, että miten mies vakuutti sinut, että häneen voi taas luottaa? Vai luotatko?
Minä olen mies ja näen asian kuten miehesi. Miehen itsetunto kestää ja kun mies rakastaa, ei mikään tule väliin lopulta. Hienoa että olette toisenne löytäneet. Yksiavioisuus on luonnoton tila.
ajatteliko sinua kun petti!! viskaa paskakasa pihalle..
Näin mä tekisin kanssa... Mä olen ollut nyt vajaa kaks vuotta miehen kanssa,joka ihan suhteen alussa,kun ei muka oltu virallisesti yhdessä,meni suoraan minun luota kotimatkalla toisen akan luo.Panemaan ihan. Ja viestitteli sieltä että siivoilee asunnollaan!!!
Mitä toikin kertoo? Mä sain selville että oli sen akan luona.Mies pyyteli itkien anteeks,että elä jätä häntä.No en jättänyt,mutta jatkoi netissä lirkuttelua naisille senkin jälkeen...
Ja on eksälleen tehnyt samaa jne jne.Ja kovasti vaan silmät vilkkuu naisten perään missä vaan.
Olemme nyt huilitauolla suhteesta.Saa nähä jatkuuko tää juttu enää... Muutenkin olen nii kurkkuu myöten täys...
Minä olen mies ja näen asian kuten miehesi. Miehen itsetunto kestää ja kun mies rakastaa, ei mikään tule väliin lopulta. Hienoa että olette toisenne löytäneet. Yksiavioisuus on luonnoton tila.
Ilmankos on niin paljon yksinhuoltajia.miehet,olette sikoja sikoja sikoja...
ette ajattele edes miltä lapsista tuntuu kun isi on tollanen sonni!
Sitä minäkin olen miettinyt, että jos olisin ihan hirviö, niin tuskin se auttaa asiaa eteenpäin. Tuttavilla oli vastaava tilanne jokin aika sitten, ja petetty puoliso meni henkisesti ihan sekaisin, käytti vahvoja lääkkeitä, uhkaili itsarilla ym. Se oli pettäjälle todella raskasta, ja silloin mietin, että tuolla tavalla asioita saadaan tuskin kuntoon. Kuten ei saatukaan. Mutta en tarkoita, että olisin jotenkin heidän yläpuolellaan, jokainen ihminen reagoi omalla tavallaan stressitilanteissa. Mistäs tiedän että mitä tässä vielä on edessä, asia on kuitenkin niin tuore.
Ap
Minä olen mies ja näen asian kuten miehesi. Miehen itsetunto kestää ja kun mies rakastaa, ei mikään tule väliin lopulta. Hienoa että olette toisenne löytäneet. Yksiavioisuus on luonnoton tila.
Näet asian kuten kenen mies? Minun? Ja kun mies rakastaa ketä? Ketkä ovat löytäneet toisensa?
Ap
Ymmärtää kannattaa, koska se myös auttaa sinua itseäsi tässä tilanteessa - mutta silloin pitää ymmärtää eli tajuta toisesta myös ne raadolliset ja huonot puolet, ei pelkästään paapoa ja sääliä että voivoi kun "sulla on vaikeeta kun menit ja nait loukkasit mua". Sun ei myöskään pidä peitellä tai vähätellä omia tunteitasi. Kyllä kai te molemmat tarvitsestte keskusteluapua - sama se, kuka sen järjestää, mutta molempien on käytettävä se tosissaan hyväkseen.