Onko nuorten keskuudessa kovinkin tavallista mennä hyvin kyhyen, esim muutaman viikon tuntemisen jälkeen
kihloihin? Ikään kuin kihlaus olisi enemmänkin seurustelun merkki ja symboli eikä avioliittolupaus. Mitä ajattelisit jos oma lapsesi toimisi näin?
Kommentit (15)
Riippuu iästä. Parikymppisiä en ihmettelisi, nuorempia kyllä. Onhan se merkki ja viesti molemmille, että ollaan toisen kanssa varmasti. Kilpakosijat on myös helpompi karistaa kannoilta.
Ajattelen, että ihana, kun on löytänyt jonkun tärkeän rinnalleen. Tässä sekavassa maailmassa se on nuorelle lottovoitto. Yksinäisyyttä on ihan liikaa ja mielenterveysongelmia. Niistä olisin huolissani.
On kai tuota ennenkin tehty, siis menty kihloihin suht helposti.
Katsoin eilen dokkarin Matti Pellonpäästä ja jäi mieleen hänen moni kihlaussuhteensa, sitten viimeisimmän naisystävänsä kanssa halusi lopulta avioitua kun tämä ei halunnut kihlausleikkiä leikkiä.
Ei ole oma lapseni harrastanut teinikihlauksia. Tapasi nykyisen puolisonsa jo vähän yli kaksikymppisenä, seurustelivat ensin aikansa (pari vuotta, muistelisin), sitten muuttivat yhteen, siitä jonkun ajan kuluttua menivät kihloihin ja sen jälkeen naimisiin. Seurustelukumppaneita oli ennen nykyistä puolisoa, mutta ei heistäkään kenenkään kanssa leikkinyt kihloissaoloa.
No mitä sitten? Ei ja se ole niin ihmeellistä, jos kihlauksiampuretaan? Itselleni naimisiin meno ei ollut tärkeää. Menin naimisiin, koska mieheni halusi ja saimme pitää mageet bileet.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että ihana, kun on löytänyt jonkun tärkeän rinnalleen. Tässä sekavassa maailmassa se on nuorelle lottovoitto. Yksinäisyyttä on ihan liikaa ja mielenterveysongelmia. Niistä olisin huolissani.
Et ole sitten huolissasi toistuvista lyhytsuhteista?
Vierailija kirjoitti:
jätit kertomatta onko toisella esim etninen tausta erilainen, joissakin kulttuureissa kuulu esisopia suhde jotenkin vaikka neitsyys haluttaisiinkin säilyttää avioliittoon, mutta anaaliyhdyntä vaatii kuitenkin kihlausta
Ja höpö höpö. Miltähän sivustoilta olet saanut tietosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että ihana, kun on löytänyt jonkun tärkeän rinnalleen. Tässä sekavassa maailmassa se on nuorelle lottovoitto. Yksinäisyyttä on ihan liikaa ja mielenterveysongelmia. Niistä olisin huolissani.
Et ole sitten huolissasi toistuvista lyhytsuhteista?
Luulen ettei hän ole huolissaan toistuvista kihlauksista. Ja itse kun olen aloittanut seurustelun, olen kuvitellut, että tässä on sitä jotain ja luullut sen kestävän. Totuus on tullut vastaan joskus nopeastikin. En kyllä jäisi huonoon suhteeseen, vain koska joku ulkopuolinen paheksuisi lyhyitä suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oma lapseni harrastanut teinikihlauksia. Tapasi nykyisen puolisonsa jo vähän yli kaksikymppisenä, seurustelivat ensin aikansa (pari vuotta, muistelisin), sitten muuttivat yhteen, siitä jonkun ajan kuluttua menivät kihloihin ja sen jälkeen naimisiin. Seurustelukumppaneita oli ennen nykyistä puolisoa, mutta ei heistäkään kenenkään kanssa leikkinyt kihloissaoloa.
Jonkun mielestä on naurettavaa ja turhaa mennä naimisiin. Jollekin kihlaus on tärkeä itsetunnon takia tms.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että ihana, kun on löytänyt jonkun tärkeän rinnalleen. Tässä sekavassa maailmassa se on nuorelle lottovoitto. Yksinäisyyttä on ihan liikaa ja mielenterveysongelmia. Niistä olisin huolissani.
Yläasteikäisten teinien kihlautuminen on lähinnä merkki syrjäytymisestä.
En suhtautuisi kovin vakavasti parikymppisten tai nuorempienkin pikakihlautumisiin. Enkä ymmärrä miksi ei voi vain seurustella ilman kihloja.
En tiedä kuinka yleistä tuo on, mutta sen voin ennustaa että tuskin kovin pitkään nuo kihlautumiset kestävät ennen kuin tulee ero.
Siis lyhyen ei kyhyen