Kokouksissa ym. en saa suutani auki.
Koskaan. Olen aivan tuppisuuna. Olen jkl esiintymisjännittäjä. Tosin tämä jännittämisvaiva on vanhemmiten (+35) helpottanut. Nykyisin tuntuu lähinnä, että mulla ei vain ole mitään sanottavaa. En osaa keskustella, mulla ei ole mielipiteitä mistään. Ja vaikka tietäisinkin käsiteltävästä asiasta jotakin, aivot lyövät kokoustilanteessa tyhjää. Todella noloa ja typerää. Teen vaativaa työtä ja suoriudun siitä hyvin (työ tehdään omassa huoneessa itsenäisesti, siksi valitsinkin tämän alan.) Mutta nämä kokoustilanteet! Tunnen itseni ihan pöntöksi. Muita tilanne ei ehkä häiritse yhtä paljon kuin minua. Joukossa on puheliaita ja sanavalmiita ihmisiä ja ainahan kuuntelijoitakin tarvitaan. Mutta on se vähän outoa, että jos kokouksia on kerran viikossa niin mä avaan suuni ehkä kerran kuussa lausuakseni jonkin yksisanaisen vastauksen.
Onko kellään samanlaista ongelmaa tai neuvoja kenties?
t. tuppisuu pölvästi
Kommentit (12)
jos sulla ei ole mitään sanottavaa niin on pelkästään hyvä, ettet kuluta kokouksissa muiden aikaa hölisemällä tyhjiä. Tyhjänhölisijät ovat työpaikkojen inhottu syöpä.
jos taas sulla ON jotain sanottavaa niin koitapa kirjoittaa se ranskalaisiksi viivoiksi paperille ennen kokousta. Siitä voit sitten lukea ne ja perustella vapaamuotoisemmin kun asia on kokouksessa käsittelyssä.
Ja muista, että ei ne kokoukset ole sun esiintymistilaisuuksia. Sinä tai sun mahdollinen pönttöytesi ei oikeastaan kiinnosta ketään. Se asia kiinnostaa, keskity sinäkin vaan siihen sen oman esiintymisen sijasta. loppu tulee itsestään.
ja kärsinyt myös aikoinani samasta ongelmasta.
Ei kaikkien tarvitse olla koko ajan äänessä, mutta mielipiteen muodostusta helpottaa esim. se, että etukäteen tutustuu mahdollisimman hyvin esillä oleviin aiheisiin. Yleensä sieltä joku esiintuotava näkökulma pompahtaa mieleen.
Jännittämiseen on itselläni auttanut se, että nykyisen työni takia joudun esiintymään useita kertoja päivässä eri ihmisille. Asiaan auttaa myös se, että kokousporukalla on jotain muutakin yhteistä. Kaikki yhteiset illanvietot, matkat jne. auttavat poistamaan siinä seurassa esiintymisjännitystä.
Paras neuvoni on kuitenkin se, mitä alussa jo totesin. Kannattaa alkuunsa vaikka etukäteen päättää kantansa ja perustelut johonkin asiaan tai vaihtoehtoisesti miettiä hyviä tarkentavia kysymyksiä käsiteltäviin aiheisiin liittyen. Niillä saa helposti suunsa auki ja keskustelu saattaa liikkua sellaisille urille, joista sinullakin on sitten jotain sanottavaa. Tai käy kokousaiheet vaikka puolisosi kanssa etukäteen lävitse ja kysy, tuleeko hänelle mieleen jotain uusia näkökulmia, joita voit sitten lainata.
Näillä konstein ainakin itse olen saanut muodostettua uuden aktiivisemman roolin kokouksiin ja palavereihin. Moneen vuoteen ei ole enää tarvinnut etukäteen pohtia aiheita, koska kokousrutiini on kehittynyt.
ja kärsinyt myös aikoinani samasta ongelmasta.
Moneen vuoteen ei ole enää tarvinnut etukäteen pohtia aiheita, koska kokousrutiini on kehittynyt.
Ai sun ei tarvi pohtia aiheita? Riittää kun säädät jotain kaikkien ajan kuluksi? Mikä sirkustyöntekijä sä oikein olet? Asiat nimenomaan PITÄÄ pohtia, jotta kokouksessa puhutaan järkeviä ja päästä järkeviin tuloksiin.
Kannatti avautua tänne, vastauksistanne oli oikeasti apua.
Tämä ongelma on niin typerä, että live-ystäville en ole oikein kehdannut avautua :)
AP
kun kerran saa suu nauki, niin seuraavat kerrat ovat helpompia. Eli avaa suusi vaikka kahvitauosta tms., niin seuraavalla kerralla teet jo kehitysehdotuksia.
Tosin kokouksissa usein on hyvä, että kaikki eivät ole äänessä, mutten sieltä ei pääse ikinä pois.
Kuunteleminen on ihan yhtä tärkeää. Kaikkihan sen tiedon tarvitsee, sekä puhuja, että kuuntelija.
Eikö kaikkia asioita saisi käsiteltyä paljon paremmin sähköpostitse. Jos oman kantansa kirjoittaa ylös ja lähettää asianomaisille ihmisille, he todennäköisesti lukevat viestin ja saattavat vastatakin jotain. Kokouksissa taas kukaan ei oikeasti kuuntele toisia, vaan se vähä puhe on tyhjänpäiväistä lätinää.
ja kärsinyt myös aikoinani samasta ongelmasta. Moneen vuoteen ei ole enää tarvinnut etukäteen pohtia aiheita, koska kokousrutiini on kehittynyt.
Ai sun ei tarvi pohtia aiheita? Riittää kun säädät jotain kaikkien ajan kuluksi? Mikä sirkustyöntekijä sä oikein olet? Asiat nimenomaan PITÄÄ pohtia, jotta kokouksessa puhutaan järkeviä ja päästä järkeviin tuloksiin.
Yhdysssanan alkuosa oli jäänyt pois, eli siis ei ole etukäteen enää vuosiin tarvinnut pohtia ja laittaa paperille KYSYMYSaiheita tai KESKUSTELUaiheita.
Toki esityslistat täytyy aina käydä läpi ihan normaalisti, mutta nykyään pystyn kyllä ihan kokouksen edetessä tuomaan näkökantani esiin ilman, että minun tarvitsee niitä etukäteen pohtia ja keksiä.
Varsinaiset neuvottelut laitan sitten ihan eri kategoriaan kuin muut kokoukset ja palaverit. Niihin tuskin kukaan (ainakaan toivottavasti) lähtee ilman perusteellista valmistautumista. Mutta ymmärtääkseni ap:n kohdalla kyse oli muun tyyppisistä työhön tai luottamustoimeen liittyvistä kokouksista.
Olen samaa mieltä monen kanssa, että ne tyhjänhölisijät ovat kaikkein pahimpia kokouksissa! Turha höpötys usein vain pidentää kokousta ja vesittää aiheen käsittelyä. Erityisen ärsyttävää tämä on myöhäisissä iltapäiväkokouksissa kun olisi jo kiire kotiin. Minun työpaikallani näitä järjestävät lapsettomat ihmiset, joilla on koko ilta aikaa hölistä, tai sitten miehet, joiden kotiäitivaimot hoitavat kaiken kotona niin ei ole kiire pois töistä.
kokouksissa. Pelkään, että jos alan puhua, en pysty lopettamaan valitusta. Meidän firman kokoukset kun ovat yhtä farssia. Ihmiset puhuvat täysin toistensa ohi, käsiteltävät asiat ovat täysin yhdentekeviä, ja ainoastaan vähä-älyisimmät sanovat mitään. Jos hekin älyäisivät olla hiljaa, kokouksia ei ehkä enää pidettäisi, ja sekin aika vapautuisi työntekoon.
Missään ei ole niin väkinäinen tunnelma kuin suomalaisissa kokouksissa/kursseilla/missä hyvänsä tilaisuudessa, jossa yli neljä ihmistä yrittää keskustella jostain asiasta. Varsinkin jos ihmiset eivät tunne toisiaan vuosien takaa. Ja jos siellä joku yrittää keskustella, toiset katsovat ihmeissään ja yleensä loukkaantuvat jos puheet yhtään liittyvät heidän omaan alaansa/asiantuntemukseensa/mihinkään. Joten älä stressaa, olet täysin normaali.