Ihan järkyttävä rupsahdus tässä vuoden aikana. Ei pysy mieli ollenkaan sen mukana mitä peilistä katsoo takaisin.
Tekisi mieli päästää itsensä ns. menemään kokonaan. Mitä väliä on enää millään meikkaamisilla tai huolitteluilla kun lopputulos on kuitenkin väsyneen näköinen, iho roikkuva ja eloton, kroppa rapistunut ja rypistynyt ja muotonsa menettänyt.
Kommentit (52)
Mulle tuo kävi jossain 37 v. paikkeilla. Muutaman vuoden jaksoin "rimpuilla", yritin kauheasti hoitaa ihoa ja opetella taitavammaksi meikkaamaan mutta sitten tosiaan luovutin, eli hyväksyin ikääntyiseni ja sen näkymisen. Tämä on ollut hyvin helpottavaa, ei enää mitään paineita ulkonäöstä! Eikä kulu aikaa meikkaamiseen sun muuhun turhaan. Kyllä vanhana saa näyttää vanhalta eikä siinä ole mitään hävettävää!
Vierailija kirjoitti:
Ikäsi?
Ja mitä tarkoitat sanoessasi "päästää itsensä menemään"? Vapaata rajatonta syömistä ja lihomistako? Se käy terveyteen, ei vain ulkonäköön.
42v. Sitä tarkoitan, että miksi enää vaivautua hoitamaan ihoa, pukeutumaan naisellisesti ja kyllä, vahtimaan joka murua mitä suuhunsa laittaa. Koko ikäni sitäkin harrastanut.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo kävi jossain 37 v. paikkeilla. Muutaman vuoden jaksoin "rimpuilla", yritin kauheasti hoitaa ihoa ja opetella taitavammaksi meikkaamaan mutta sitten tosiaan luovutin, eli hyväksyin ikääntyiseni ja sen näkymisen. Tämä on ollut hyvin helpottavaa, ei enää mitään paineita ulkonäöstä! Eikä kulu aikaa meikkaamiseen sun muuhun turhaan. Kyllä vanhana saa näyttää vanhalta eikä siinä ole mitään hävettävää!
No voi hyvänen aika, alle 40v on nuori nainen, eikä mikään vanha!
Itse aloin tuossa iässä suojata ihoa paremmin auringolta, värjätä hiuksia ja pitää leikkauksesta parempaa huolta, laihdutin muutaman kilon ja aloin harrastaa liikuntaa. Useampikin ihminen kommentoi minun näyttävän nuoremmalta, jopa yläkouluikäiset oppilaani😂. Muutos onnistui yhdessä kesässä.
Vieläkään ei todellakaan kiinnosta "päästää itseäni menemään" vaan ihan mielelläni olen ikäisekseni hyvännäköinen loppuun saakka. Se ei tarkoita mitään epärealistisia tavoitteita vaan itsestä välittämistä ja myös terveyden ylläpitoa. Esimerkiksi salilla käymisen motivaatioksi ei pelkkä ulkonäkö riitä, se loppujen lopuksi vain bonus.
N51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo kävi jossain 37 v. paikkeilla. Muutaman vuoden jaksoin "rimpuilla", yritin kauheasti hoitaa ihoa ja opetella taitavammaksi meikkaamaan mutta sitten tosiaan luovutin, eli hyväksyin ikääntyiseni ja sen näkymisen. Tämä on ollut hyvin helpottavaa, ei enää mitään paineita ulkonäöstä! Eikä kulu aikaa meikkaamiseen sun muuhun turhaan. Kyllä vanhana saa näyttää vanhalta eikä siinä ole mitään hävettävää!
No voi hyvänen aika, alle 40v on nuori nainen, eikä mikään vanha!
Itse aloin tuossa iässä suojata ihoa paremmin auringolta, värjätä hiuksia ja pitää leikkauksesta parempaa huolta, laihdutin muutaman kilon ja aloin harrastaa liikuntaa. Useampikin ihminen kommentoi minun näyttävän nuoremmalta, jopa yläkouluikäiset oppilaani😂. Muutos onnistui yhdessä kesässä.
Vieläkään ei todellakaan kiinnosta "päästää itseäni menemään" vaan ihan mielelläni olen ikäisekseni hyvännäköinen loppuun saakka. Se ei tarkoita mitään epärealistisia tavoitteita vaan itsestä välittämistä ja myös terveyden ylläpitoa. Esimerkiksi salilla käymisen motivaatioksi ei pelkkä ulkonäkö riitä, se loppujen lopuksi vain bonus.
N51
Mulle vanha ei ole negatiivinen sana. Se tarkoittaa hyviä asioita kuten kokemusta, näkemystä ja viisautta. Kyllä minä terveydestäni huolta pidän ja ylipainoinen en ole ollut ikinä. Ei vaan kiinnosta yhtään pitääkö jotkut ihmiset mua hyvännäköisenä vai huononnäköisenä - olen mikä olen, ja tyytyväinen siihen. Harmaantuvine hiuksineni ja couperoisaisine meikittömine kasvoineni. (Mä oon ammatiltani koodari joten työn puolesta ihan sama miltä näyttää. Mies taas ei välitä myös yhtään ulkonäöstä, joten ei häntäkään varten tarvi olla ikäisekseen kaunis, saa olla vain oma itsensä)
Järkyttävä anglismi tuo "päästää itsensä menemään". Rupsahtaminen on suomenkielinen vastine, jota käytitkin jo otsikossa.
Itse pohdin hieman samaa. Kasvot ovat jotenkin valjut, vaikka yrittäisinkin meikata ja laittautua.
Vatsaan on hiipinyt röllykkä. Mietin, jaksanko laihduttaa (inhoan koko sanaa!) sen pois, vai annanko vain olla. Vaatteet mahtuvat kuitenkin vielä ihan hyvin päälle. Ihan kuin en olisi varsinaisesti lihonut (enkä olekaan, jos vaakaani on uskominen), vaan rasva olisi vain valunut jotenkin alaspäin. Rinnat ovat pienentyneet. Vartalon muoto muuttunut. Olen 52. Paluuta entiseen ei ilmeisesti enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo kävi jossain 37 v. paikkeilla. Muutaman vuoden jaksoin "rimpuilla", yritin kauheasti hoitaa ihoa ja opetella taitavammaksi meikkaamaan mutta sitten tosiaan luovutin, eli hyväksyin ikääntyiseni ja sen näkymisen. Tämä on ollut hyvin helpottavaa, ei enää mitään paineita ulkonäöstä! Eikä kulu aikaa meikkaamiseen sun muuhun turhaan. Kyllä vanhana saa näyttää vanhalta eikä siinä ole mitään hävettävää!
No voi hyvänen aika, alle 40v on nuori nainen, eikä mikään vanha!
Itse aloin tuossa iässä suojata ihoa paremmin auringolta, värjätä hiuksia ja pitää leikkauksesta parempaa huolta, laihdutin muutaman kilon ja aloin harrastaa liikuntaa. Useampikin ihminen kommentoi minun näyttävän nuoremmalta, jopa yläkouluikäiset oppilaani😂. Muutos onnistui yhdessä kesässä.
Vieläkään ei todellakaan kiinnosta "päästää itseäni menemään" vaan ihan mielelläni olen ikäisekseni hyvännäköinen loppuun saakka. Se ei tarkoita mitään epärealistisia tavoitteita vaan itsestä välittämistä ja myös terveyden ylläpitoa. Esimerkiksi salilla käymisen motivaatioksi ei pelkkä ulkonäkö riitä, se loppujen lopuksi vain bonus.
N51
Mulle vanha ei ole negatiivinen sana. Se tarkoittaa hyviä asioita kuten kokemusta, näkemystä ja viisautta. Kyllä minä terveydestäni huolta pidän ja ylipainoinen en ole ollut ikinä. Ei vaan kiinnosta yhtään pitääkö jotkut ihmiset mua hyvännäköisenä vai huononnäköisenä - olen mikä olen, ja tyytyväinen siihen. Harmaantuvine hiuksineni ja couperoisaisine meikittömine kasvoineni. (Mä oon ammatiltani koodari joten työn puolesta ihan sama miltä näyttää. Mies taas ei välitä myös yhtään ulkonäöstä, joten ei häntäkään varten tarvi olla ikäisekseen kaunis, saa olla vain oma itsensä)
Vanha ei ole minullekaan negatiivinen sana. Mutta siltikään nelikymppisenä ei ole kukaan vanha. Ja on kyllä aika koomista sen ikäisenä päteä elämänkokemuksellaan. Mitäs jos ottaisit ihan yhden ikävaiheen kerrallaan. Ihminen ei muutu nuoresta vanhaksi yhdessä yössä. Sinulla on vanhuuteen pitkä matka.
N51
Ihonhoito tuleekin aloittaa viimeistään 20 veenä.
Siten pysyy naama ja iho nuorena pitkään.
Ihoa voidellaan siis joka pv.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo kävi jossain 37 v. paikkeilla. Muutaman vuoden jaksoin "rimpuilla", yritin kauheasti hoitaa ihoa ja opetella taitavammaksi meikkaamaan mutta sitten tosiaan luovutin, eli hyväksyin ikääntyiseni ja sen näkymisen. Tämä on ollut hyvin helpottavaa, ei enää mitään paineita ulkonäöstä! Eikä kulu aikaa meikkaamiseen sun muuhun turhaan. Kyllä vanhana saa näyttää vanhalta eikä siinä ole mitään hävettävää!
No voi hyvänen aika, alle 40v on nuori nainen, eikä mikään vanha!
Itse aloin tuossa iässä suojata ihoa paremmin auringolta, värjätä hiuksia ja pitää leikkauksesta parempaa huolta, laihdutin muutaman kilon ja aloin harrastaa liikuntaa. Useampikin ihminen kommentoi minun näyttävän nuoremmalta, jopa yläkouluikäiset oppilaani😂. Muutos onnistui yhdessä kesässä.
Vieläkään ei todellakaan kiinnosta "päästää itseäni menemään" vaan ihan mielelläni olen ikäisekseni hyvännäköinen loppuun saakka. Se ei tarkoita mitään epärealistisia tavoitteita vaan itsestä välittämistä ja myös terveyden ylläpitoa. Esimerkiksi salilla käymisen motivaatioksi ei pelkkä ulkonäkö riitä, se loppujen lopuksi vain bonus.
N51
Mulle vanha ei ole negatiivinen sana. Se tarkoittaa hyviä asioita kuten kokemusta, näkemystä ja viisautta. Kyllä minä terveydestäni huolta pidän ja ylipainoinen en ole ollut ikinä. Ei vaan kiinnosta yhtään pitääkö jotkut ihmiset mua hyvännäköisenä vai huononnäköisenä - olen mikä olen, ja tyytyväinen siihen. Harmaantuvine hiuksineni ja couperoisaisine meikittömine kasvoineni. (Mä oon ammatiltani koodari joten työn puolesta ihan sama miltä näyttää. Mies taas ei välitä myös yhtään ulkonäöstä, joten ei häntäkään varten tarvi olla ikäisekseen kaunis, saa olla vain oma itsensä)
Vanha ei ole minullekaan negatiivinen sana. Mutta siltikään nelikymppisenä ei ole kukaan vanha. Ja on kyllä aika koomista sen ikäisenä päteä elämänkokemuksellaan. Mitäs jos ottaisit ihan yhden ikävaiheen kerrallaan. Ihminen ei muutu nuoresta vanhaksi yhdessä yössä. Sinulla on vanhuuteen pitkä matka.
N51
Yli viiskymppisenä on jo perillä siellä vanhuudessa. Tätä pitää sitten jaksaa hautaan saakka. Ankeaa rapistumista koko loppumatka.
T. Mies
Tuolle pitäisi kehittää oma sovellus kännykkään.
Kun tulee tiettyyn ikään, kännyyn ilmestyy varoitus "PYSY KAUKANA PEILEISTÄ!"
Jotain tapahtui 36-38v välillä ja samat fiilikset.
Aloitin kuntokuurin, tarkoitus olla ns tikissä kunnossa vuoden päästä. Laadukasta ruokaa, makrot kuntoon, reipasta kävelyä, kuntosalia, liikkuvuusharjoittelua, pilatesta, mindfulnessia, positiivisuutta.. Sitten vuoden päästä katsotaan mikä fiilis, tehdäänkö jotain maltillista kosmeettista operaatiota kasvoihin jne.
Ihan vain itseni takia!
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä anglismi tuo "päästää itsensä menemään". Rupsahtaminen on suomenkielinen vastine, jota käytitkin jo otsikossa.
Totta, mutta on rupsahtaminenkin kyllä ihan kauhea sana.
Kroppa kuosiin.
Ei vain hoikaksi vaan myös lihasta tuomaan ryhtiä ja muotoja peffaan/reisiin.
Vaatii työtä, mutta on mahdollista.
Aika aikasin olette rupsahtaneet, mulle se tapahtui vasta vaihdevuosissa pari vuotta ennen viittäkymmentä.
Vierailija kirjoitti:
Aika aikasin olette rupsahtaneet, mulle se tapahtui vasta vaihdevuosissa pari vuotta ennen viittäkymmentä.
Kai olet tiennyt, että vaihdevuodet tulee naisille hyvin eri iässä.
Tähän sosiaalinen media on keksitty apuvälineeksi. Omia kuvia filtteröimällä ja muokkaamalla voit vielä kauan elää sen kautta ikäänkuin ylläpitäen kauneuttasi. Livenä sitten pistät vaan lisää meikkiä ja keksit erilaisia tekosyitä että on vaan huono päivä tms. Ja kyllä ensi kesäksi jumppaat ja laihdutat itsesi taas 20v kuntoon. Sitten jossain kohtaa kuilu kasvaa niin isoksi että et pysty enää huijaamaan edes itseäsi. Sitten voitkin ottaa pistoksia naamaan vaikka. Et silti näytä enää nuorelta etkä hyvältä, vaan... erilaiselta, kauniisti sanottuna. Ryppyjä ei otsassa ole mutta ei se kyllä hyvältä silti näytä.
Rupsahdin kaksi kertaa, ensin noin 45 vee ja sitten noin 51 vee. Sillai että ero entiseen oli todella yhtäkkinen ilman että mitään tapahtui, hormonit jotenkin heilahtivat. Sietämätöntä kun peilistä katsoo outo ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Kroppa kuosiin.
Ei vain hoikaksi vaan myös lihasta tuomaan ryhtiä ja muotoja peffaan/reisiin.
Vaatii työtä, mutta on mahdollista.
Naamaan ei saa lihaksia.
Järkyttävää kuinka naiset on opetettu arvottamaan itseä niin paljon ulkonäön kautta.
Ikäsi?
Ja mitä tarkoitat sanoessasi "päästää itsensä menemään"? Vapaata rajatonta syömistä ja lihomistako? Se käy terveyteen, ei vain ulkonäköön.