Lue keskustelun säännöt.
Lopettakaa jo se anteeksiantaminen kaikessa!
03.08.2022 |
Kaikessa mitä törkyä nytkin maanpäällinen kantaa, on se hyvä puoli, että saa mokata ja annetaan anteeksi ja plaaplaa. MUTTA, kun se anteeksianto menee sille tasolle, että mitään väärää ei enää saa rangaista mitenkään ja kaikki sallitaan, ja aletaan VAATIA, että on muka PAKKO antaa kaikki aina vaan uudestaan ja uudestaan anteeksi, ei se ole enää anteeksiantamista, vaan sikailun sallimista.
MIssä menee raja oikean anteeksiantamisen ja vääryyden sallimisen kanssa? Suola ja sokeri näyttää kumpikin samalta, miten erottaa?
Kommentit (16)
Ei siitä ole kyse, vaan siitä, että loputon anteeksiantaminen samasta asiasta muuttuu jossain kohtaa hyväksikäytöksi. Missä, on se kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että sallisi hyväksikäyttöä.
Eli toiselle saa tehdä ikäviä asioita, kun ne saa anteeksi kuitenkin. Tosi kätevää ja suorastaan houkuttelevaksi muokattua.
Hankala aihe jos on "aiheettomuutta".
Melko sekava aloitus. Itse olen antanut anteeksi väärintekijöille. En kuitenkaan enää ole heidän kanssaan tekemisissä, mikäli sikailivat liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistutit ihan oikeasta asiasta. Ei pidä antaa toistuvasti anteeksi, koska se ei ole muuta kuin lupa jatkuvaan hyväksikäyttöön ja rajojen rikkomiseen. Moni väärintekijä kuulee sen anteeksiantamisen vain niin, että edelliset on kuitattu ja nyt saa tehdä lisää pahojaan. Eikä suurin osa edes pyydä oikeasti anteeksi vaan se anteeksi pyyntö on nimenomaan luvan pyyntö jatkolle ilman sanktiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään anteeksiantoja.
Oikeudentunnosta ja vihasta saa voimaa. Pahointekijä ei ansaitse anteeksiantoani niinkuin minäkään en ansainnut kaltoinkohtelua.
Odotan vain asianosaisen poismenoa, sitten voin ehkä lakata vihaamasta.
Anteeksi ei koskaan!
Anteeksianto ei tarkoita sitä, että sen jälkeen jatketaan kuin ennenkin. Jos teet minua kohtaan väärin saat anteeksi, mutta se ei välttämättä tarkoita etä olisimme enää tekemisissä tai että luottaisin sinuun. Anteeksi anto on minua itseäni varten, jotta viha tai katkeruus ei täyttäisi mieltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tuo on katkerien suomalaisten ãmmien tapa toimia. Sivistysmaissa ette pitkälle pärjäisi.
Noudatan sitä, että annan anteeksi 2 kertaa.
Jos henkilö on pahoillaan, ja myöntää tehneensä väärin, annan anteeksi ja voin unohtaa asian. Toisella kerralla jos on myös pahoillaan, ja lupaa muuttua niin voin ehkä antaa anteeksi, mutta ilmaisen suoraan että jos vielä tekee jotain vääryyttä niin hän ei saa enempää minulta mahdollisuuksia olla ystäväni tai kumppanini, vaan se juttu on kolmannen kerran jälkeen ohi meidän osalta.
Jokainen ansaitsee mahdollisuuden, mutta ketään ei käytetä siltikään hyväksi sen perusteella, että "kai minä taas ja taas saan anteeksi, ja taas saan trhdä mitä haluan, koska taas saan mahdollisuuden". Ei se mene niin, että ensin petetään jatkuvasti luottamus, ja ditten taas ollaan pahoillaan ja yritetään saada taas uusia mahdollisuuksia.
Olen reilu, mutta sitä ei tarvitse hyväksikäyttää. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No juuri tuollaistahan häiriintyneet itse saavat ajettua. Kaasuvalotusta. Muut mielistelevät yleensä tyhmyyttään, koska eivät voi ymmärtää pitkän aikavälin seurauksia tai oikein mitään muutakaan. Monet myös menevät mukaan sellaiseen toimintaan, jossa kiusataan muita, mutta samalla tuhoavat omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan ja silti vaikuttavat niin helvetin ylpeiltä. Eivät edes tajua.
Vierailija kirjoitti:
No juuri tuollaistahan häiriintyneet itse saavat ajettua. Kaasuvalotusta. Muut mielistelevät yleensä tyhmyyttään, koska eivät voi ymmärtää pitkän aikavälin seurauksia tai oikein mitään muutakaan. Monet myös menevät mukaan sellaiseen toimintaan, jossa kiusataan muita, mutta samalla tuhoavat omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan ja silti vaikuttavat niin helvetin ylpeiltä. Eivät edes tajua.
Painu nyt jo víttüün se kAaSuVaLotTaMisEn kanssa 🤦🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti sanottuna en ole enää nykyään kovin hyvä antamaan anteeksi. Yleensä vaan en halua olla enää missään tekemisissä, jos joku rikkoo rajani tahallaan. Arvostus ja luotto vaan menee nollille. Monille anteeksi pyytäminen onkin vain jotain itselleen selittelyä, että oonhan mä oikeesti hyväsydäminen ihminen, mitä nyt tuppaan loukkaamaan ihmisiä tahallaan vielä aikuisena.
Joo, uhriutukaa, uhriutukaa! Se on ainoa keinomme järkisyitä vastaan.
Miksi et antaisi anteeksi? Hallitseeko ylpeytesi sinua?